Terveisiä verokarhulta

Autoilijan syksy on käynnistynyt pienimuotoisena painajaisena: polttoaineiden; bensiinin ja dieselin hintoihin kaavaillaan uusia korotuksia edellisen hallituksen jo sopimien korotusten lisäksi.

Kansantaloustieteen oppien mukaan verotus on tehokas tapa ohjata kysyntää, koska verot valuvat tuontantoketjun läpi loppuasiakkaan - eli kuluttajan - maksettaviksi. Näin ollen ei tarvitse suuriakaan lahjoja ennustaakseen, että nämäkin korotukset tulevat sellaisenaan polttonesteiden hintoihin.

Valtion kassa taitaa kuitenkin olla erittäin tyhjä tai sitten akaisemmin toteutettu henkilöautojen hankintahinnan päästöpohjainen verotus ja sen vaikutukset ovat olleet ennakoitua rajumpia. Mikään yllätyshän tämän ei olisi pitänyt kennellekään olla, kun tietää, että koulutettuja ekonomeja ja taloustieteilijöitä on kuultu (tai ainakin siihen on ollut mahdollisuus) uutta verotuspohjaa suunniteltaessa. Nyt kuitenkin on todettu, että verotulot ovat laskeneet, koska uusia vähäpäästöisiä autoja on tullut tarjolle ja niitä on myös ostettu. Valtionvarainministeriö ehdottaakin verojen korutusta yhteensä 90 miljoonalla vajeen kattamiseksi.

Vähän tässä tulee mieleen tämä sanonta kepistä ja porkkanasta. Ensin annettiin sitä veroporkkanaa vähäpäästöisten autojen ostajille ja nyt tarjotaan keppiä niille joille ei porkkana kelvannut. Totuuden nimessä on muistettava, että vero jopa laskee kaikkein alimpien päästöluokkien kohdalla,  mutta nämä autot ovat pääsääntöisesti valmistajiensa pienimpiä ja eko-tuunattuja malleja. Useimmissa malleissa on start-stop järjestelmä, pieni diesel moottori tai hybridi. Joukossa ovat myös harvat myynnissä olevat sähköautot (onneksi). Kuitenkin veroalen saavat mallit ovat suhteellisen hinnakkaita versioita, joissa on monimutkaista elektroniikkaa ja tekniikkaa. Kentien eniten veron alenemasta hyötyvätkin automallit, joissa on alhaineset päästöt ilman teknologialisiä. 

Hankintavero siis suosii järjestään pieniä autoja ja näin ollen sinkkuja, dinkkuja tai pieniä perheitä. Nk. ylemmän keskiluokan autoa tarvitsevalle veropohjan muutos on märkä rätti vasten kasvoja. Perheellisen menot ovat muutenkin koholla ja tällä veromuutoksella tätä kiilaa korotetaan vielä entisestään. Jos muutoksesta haluaa jotain positiivista löytää, niin tässä käynee vähän samalla tavalla kuin edellisen suuren laman jälkeen, kun maastoautojen verotusta korotettiin henkilöautojen tasolle. Silloin vanhojenkin maastureiden kysyntä pompsahti (ja uusien vastaavasti romahti), käytettyjen hinnat kohosivat selvästi ja vuosien saatossa kalusto alkoi vanhentua roimasti. Nyt muuttuva verotus toimii käytännössä ihan samalla tavalla. Voi ennustaa erityisesti isojen tila-autojen ja citymaastureiden kysynnän notkahtavan ja samalla käytettyjen kysynnän kasvavan. Käytetyistä saakin kohta nykyistä paremman vaihtohyvityksen - näin se markkinatalous toimii.

Jos siis perheellisen on uusittava kalustoaan, kannattaa uusiminen ajoittaa siten, että hankintahinnan vero on vanhan pohjan mukainen. Kun autoa sitten tulevaisuudessa vaihtaa uuteen, saa veromuutoksen hyödystä osan takaisin parempana vaihtohyvityksenä. Mitä nopeammin auton uusii, siitä suuremman laskennallisen edun saisi - tosiasiassa auton arvo laskee sen verran nopeasti, että tuskin kukaan tässä merkittävästi hyötyy, mutta ehkä tilanne edes vähän lämmittää uuden auton ostoa harkitsevaa.

Muuten autoilijan syksy on sujunut kohtuullisen tutuissa merkeissä. Autolehdet ovat jälleen julkaisseet rengasvertailut - tähän vuodenaikaan ne ovat talvirenkaita. Regasvertailujen sisältö on hieman muuttunut muutaman vuoden takaisesta, joten voisi olla paikallaan analysoida hieman tämän syksyn satoa.

Talvikin tekee taas tuloaan, joten auton talvikuntoon saattaminen on jälleen ajankohtaista. Autolehdissä onkin asiaa sivuavia artikkeleita joka syksy ja onhan autofixarikin kantanut oman kortensa kekoon. Kuulaana syyspäivänä on näiden oppien myötä hyvä hetki puhdistaa auto niin sisältä kuin ulkoakin. Ehkäpä autofixarikin jaksaa siistiä oman kalustonsa tänä syksynä.