Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auto. Näytä kaikki tekstit
Tuulilasinpyyhkijöiden elvytys
Yleensä en tee tuotearvosteluja, koska eteen tulee harvoin mitään sellaista mitä ei olisi jo nähty. Tietysti kalliita työkaluja tai erilaisia autonhoitoaineita olisi kiva vertailla, mutta näiden vertailujen arvo katsojalle jää markkinoinnin tasolle, koska mihinkään lehtivertailun tasoon ei ole sen kummemmin resursseja kuin kenties osaamistakaan.
Nyt tuli kuitenkin bongattua jokaisen autoilijan kannalta kätevä gädgetti jolla vanhat pyyhkijät saa uuden veroiseksi noin yhden uuden tarvikepyyhkijän hinnalla. Eli, laite maksaa itsensä välittömästi takaisin ja tästä eteenpäin sen käyttö on pelkkää säästöä. Tässä yhteydessä pitää mainita, että tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaan kaikki on omalla rahalla hankittu ja omalla riskillä kokeiltu.
Jos sinun näkyvyytesi on päivästä toiseen jotain tämän näköistä, niin kirkastus on tulossa.
Muutenkin pyyhkijöiden kunnosta on hyvä pitää huolta mutta Suomen talvi ja suolan kylväminen tekevät pyyhkijöistä ennen aikaisesti kelvottomat. Yleensä sinnittelen samalla parilla noin vuoden verran - yleensä yhden talven yli. Nyt on mahdollista tehdä sama ilman näkyvyyden heikkenemistä tai sitten venyttää käyttöikä kahteen vuoteen.
Tuulilasin pyyhkijöiden toiminta perustuu kumiterän terävyyteen joka auttaa sitä pyyhkäisemään kaiken lasilla olevan veden pois jättäen kirkkaan pinnan. Jos terään tulee roskaa tai se kuluu pyöreäreunaiseksi, se jättää jälkeensä raitoja tai vesikalvon kuten yo. kuvassa. Pyyhkijän toimintaa voi auttavasti elvyttää pesemällä siitä lika pois, mutta tylsynyttä terää ei voi enää puunaamalla pelastaa. Nyt bongaamani vekotin tekee terästä uuden veroisen.
Laite on nimeltään EcoCut Pro ja se on tarkoitettu leikkaamaan pyyhkijän terästä pieni siivu pois ja samalla se uudistaa terän leikkaavuuden alkuperäiselle tasolle. Leikkurissa on kaksi terää joissa on eri korkuinen leikkuusyvyys ja siten sillä voi ainakin teoriassa uudistaa pyyhkijän kahteen kertaan. Käyttäjän kannalta on hyvä, että terät on merkitty selkeästi numeroilla (1 ja 2).
Toiminta perustuu hyvin terävään ja ohueen terään mikä on asennettu pyyhkijän kumin poikkileikkauksen muotoiseen uraan ja se pysyy paikoillaan leikkauksen ajan pyyhkijän terän urien ja "olkapäiden" avulla. Pyyhkijä yksinkertaisesti pujotetaan uraan ja laite vedetään pyyhkijän terän päästä toiseen. Samalla se leikkaa kumista noin puolen millin paksuisen siivun pois.
Käyttö on perin yksinkertaista ja ainoa laitteen oman ohjeen lisäksi annettava vinkki on, että pyyhkijän terän pesun jälkeen siihen kannattaa jättää saippualiuos leikkurin terän helpomman operoinnin varmistamiseksi. Muuten operaatio on kokonaisuutena helppo - vaikein osa voi olla pyyhkijöiden irrottaminen autosta operaation ajaksi.
Millainen lopputulos sitten on? Olin kieltämättä alkuun epäileväinen, koska en uskonut käsityökaluilla saatavan niin suoraa ja särmää reunaa mitä pyyhkijän moitteettoman toiminnan kuvittelin edellyttävän. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pyyhintätulos oli leikkuun jälkeen täysin virheetön! Näin sitä pitää.
Toisen leikkuun onnistuminen on vielä kokeilematta, joten varovaisesti kehuen uskaltaa luvata laitteet puolittavan tuulilasinpyyhkijäkulut. Se ei myöskään tuntunut yksien pyyhkijöiden leikkuusta kuluneen lainkaan, joten se taitaa kestää kauemmin kuin autofiksarin auto ;-)
Nyt tuli kuitenkin bongattua jokaisen autoilijan kannalta kätevä gädgetti jolla vanhat pyyhkijät saa uuden veroiseksi noin yhden uuden tarvikepyyhkijän hinnalla. Eli, laite maksaa itsensä välittömästi takaisin ja tästä eteenpäin sen käyttö on pelkkää säästöä. Tässä yhteydessä pitää mainita, että tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaan kaikki on omalla rahalla hankittu ja omalla riskillä kokeiltu.
Jos sinun näkyvyytesi on päivästä toiseen jotain tämän näköistä, niin kirkastus on tulossa.
Muutenkin pyyhkijöiden kunnosta on hyvä pitää huolta mutta Suomen talvi ja suolan kylväminen tekevät pyyhkijöistä ennen aikaisesti kelvottomat. Yleensä sinnittelen samalla parilla noin vuoden verran - yleensä yhden talven yli. Nyt on mahdollista tehdä sama ilman näkyvyyden heikkenemistä tai sitten venyttää käyttöikä kahteen vuoteen.
Tuulilasin pyyhkijöiden toiminta perustuu kumiterän terävyyteen joka auttaa sitä pyyhkäisemään kaiken lasilla olevan veden pois jättäen kirkkaan pinnan. Jos terään tulee roskaa tai se kuluu pyöreäreunaiseksi, se jättää jälkeensä raitoja tai vesikalvon kuten yo. kuvassa. Pyyhkijän toimintaa voi auttavasti elvyttää pesemällä siitä lika pois, mutta tylsynyttä terää ei voi enää puunaamalla pelastaa. Nyt bongaamani vekotin tekee terästä uuden veroisen.
Laite on nimeltään EcoCut Pro ja se on tarkoitettu leikkaamaan pyyhkijän terästä pieni siivu pois ja samalla se uudistaa terän leikkaavuuden alkuperäiselle tasolle. Leikkurissa on kaksi terää joissa on eri korkuinen leikkuusyvyys ja siten sillä voi ainakin teoriassa uudistaa pyyhkijän kahteen kertaan. Käyttäjän kannalta on hyvä, että terät on merkitty selkeästi numeroilla (1 ja 2).
Toiminta perustuu hyvin terävään ja ohueen terään mikä on asennettu pyyhkijän kumin poikkileikkauksen muotoiseen uraan ja se pysyy paikoillaan leikkauksen ajan pyyhkijän terän urien ja "olkapäiden" avulla. Pyyhkijä yksinkertaisesti pujotetaan uraan ja laite vedetään pyyhkijän terän päästä toiseen. Samalla se leikkaa kumista noin puolen millin paksuisen siivun pois.
Käyttö on perin yksinkertaista ja ainoa laitteen oman ohjeen lisäksi annettava vinkki on, että pyyhkijän terän pesun jälkeen siihen kannattaa jättää saippualiuos leikkurin terän helpomman operoinnin varmistamiseksi. Muuten operaatio on kokonaisuutena helppo - vaikein osa voi olla pyyhkijöiden irrottaminen autosta operaation ajaksi.
Millainen lopputulos sitten on? Olin kieltämättä alkuun epäileväinen, koska en uskonut käsityökaluilla saatavan niin suoraa ja särmää reunaa mitä pyyhkijän moitteettoman toiminnan kuvittelin edellyttävän. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pyyhintätulos oli leikkuun jälkeen täysin virheetön! Näin sitä pitää.
Toisen leikkuun onnistuminen on vielä kokeilematta, joten varovaisesti kehuen uskaltaa luvata laitteet puolittavan tuulilasinpyyhkijäkulut. Se ei myöskään tuntunut yksien pyyhkijöiden leikkuusta kuluneen lainkaan, joten se taitaa kestää kauemmin kuin autofiksarin auto ;-)
Talvirengastestit 2017
Rengasruletti on pyörinyt kiivaasti viime viikolla varsinkin pääkaupunkiseudulla, kun ensilumi ja ensimmäinen pidempi pakkasjakso sattuivat samaan aikaan. Sitkeimmätkin kesärenkailijat totesivat autoilun turvallisen jatkamisen edellyttävän (ainakin tilapäisesti) talvirenkaita ja lopputuloksena kaikki halusivat suvikumit säilöön samaan aikaan.
Renkaanvaihto on oikeasti yksinkertainen juttu ja toki vähemmällä vaivalla selviää, kun antaa ammattilaisen vaihtaa renkaat mutta 3h jonotus kaupan päälle!?
Monelle on varmasti ollut ajankohtaista myös vaihtaa kulunut rengassarja uuteen ja tätä silmällä pitäen autolehdissä on taas kilvan julkaistu testejä meidän kuluttajien "neuvomiseksi". Pariin vuoteen en olekaan tätä aihetta käsitellyt, kun testit ovat muuttuneet enemmän viihteeksi ja markkinoinniksi aidon testaamisen sijaan, mutta nyt artikkelit saivat jälleen kirjoituskoneen laulamaan.
Viime vuosien teema talvirengastesteissä on tuntunut olevan Keski-Euroopan nastattoman talvirenkaan mollaaminen pohjoismaisten verrokkien myynnin edistämiseksi ja samalla linjalla mentiin tänäkin vuonna. Väkisinkin tulee mieleen taannoinen Nokian Renkaiden kesäkumien jakaminen eri markkinoille enkä tarkoita tällä sitä, että tuotedifferointi olisi paha-asia, mutta alalla on nyt todella huono track recordi pohjoismaisten olosuhteiden korostamisessa. Kannataisiko vertailuun nostaa ennemmin kulunut verrokki, kuin kokonaan toisiin olosuhteisiin ja markkinoille suunnattu tuote? Raflaavia otsikoita vertailulla saadaan mutta testiarvo on nolla, kun lopputulos on jo etukäteen tiedossa.
Toinen mielenkiintoinen havainto tuli sitten Tuulilasin rengastesteistä: ilmeisesti testeissä on tehty yhteistyötä Ruotsalaisen sisarlehden kanssa sillä seurauksella, että Tuulilasissa julkaistiin alunperin Vi Bilägare -lehden kitkarengastesti -artikkeli. Olisiko paljon ohi arvata, että Tuulilasin nastarengastesti on myyty Ruotsiin?
Tässähän ei ole sinänsä mitään pahaa ja testikustannusten jakaminen on vain hyvää kustannustietoisuutta, mutta lopputuloksena saimme testit (Tuulilasin nasta- ja kitkarengastestit) joissa ei ole mitään yhteistä: painotukset ja pistemäärät sekä testiosiot ovat keskenään erilaiset. Renkaiden melu on yksi hankintakriteeri, mutta miten verrataan nasta- ja kitkarengasta toisiinsa, kun toisessa testissä on käytetty mittausnopeuksia 50, 70, 90 ja 110 km/hja toisessa vastaavasti 50, 80, 100 ja 120km/h? [Nastarenkaalla ei muuten ajeta yleensä 120km/h, kun pimeänajan nopeusrajoitukset ovat päällä pidempään kuin mikä on talvirenkaan käyttöaika.] Ilmeisesti Tuulilasin toimituksessa on ajateltu, ettei nasta- ja kitkarenkaan ostaja vilkuile ns. aidan toiselle puolelle eikä testien vertailtavuudella ole niin väliä? Olisko kuitenkin mahdollista edes toimittaa artikkelit siten, että ne ovat yhtenäisen näköiset ja pitävät sisällään samat asiat (Esim. mittaustulosten graafien selitteet)?
Tästä päästään sitten siihen toiseen lehteen: Tekniikan Maailman rengasvertailussa on tuttuun tapaan molemmat rengastyypit samalla viivalla "koska samalla viivalla ne ovat liikenteessäkin". Hyvin sanottu, mutta tätä terävää havaintoa ennen on kahden kappaleen verran suollettu "asiantuntemusta" nastarenkaan paremmuudesta ja testipainotusten "tärkeydestä" kuluttajalle. Ihan oikeasti!?
Testivoitoilla on aivan olennainen merkitys kuluttajan ostopäätökseen ja testiosioita ja painotuksia säätämällä voidaan valita sopivin rengas voittajaksi. Katsokaa vaikka viime vuoden Teknikens Världin testituloksia, jos ette minua usko. Kotimainen testivoittaja nasta hävisi kitkarenkaalle ja vastaavasti testivoittaja kitka hävisi Keski-Euroopan kitkalle, kun testissä ei ollut mitään painotuksia. Painotuksilla saadaan sopivin voittajaksi, kuluttajan ei tarvitse vaivata turhilla yksityiskohdilla päätään ja kaikkien elämä on helppoa ja mukavaa. Eikö niin?
Samojen kahden kappaleen aikana toimittaja esittää kysymyksen nastojen aiheuttamasta teiden kulumisesta, katupölystä ja terveyshaitoista - ikään kuin kyseessä olisi todellakin ennestään tutkimaton osa-alue. Nopealla googlaamisella olisi löytynyt monivuotisen NASTA tutkimusohjelman tutkimusraportit, joista voisi vastaukset hakea. Otetaan tähän muutama hyvä poiminta, jos aika ei tällä erää riitä raporttien läpikahlaamiseen.
- Teiden urautuminen aiheutuu taajamissa raskaan liikenteen painumista (kesällä) ja maanteillä nastarenkaista (talvella). Aalto-Yliopisto, Harri Heikkinen, 2013, Nastarenkaiden vaikutus päällysteiden kulumiseen taajamanopeuksissa.
- Kitkarenkaiden käyttö ei kiillottaisi teitä hengenvaarallisiksi luistinradoiksi. Pienikin nastarengasprosentti pitää pinnan kitkan kelvollisena - poikkeuksena on joukkoliikenne jonka kiillottava vaikutus näkyy erityisesti bussipysäkkien kohdalla. Aalto-Yliopisto, Tuononen et. Sainio, 2013, Otimaalinen nasta-kitkarengassuhde jäisellä tiellä - NASTAVIRTA.
Jätetään loput lukijan oman harrastuneisuuden varaan. Nasta tutkimuksesta löytyy tutukimustuloksia niin katupölyn terveysvaikutuksista kuin muiden pohjoismaiden talvirengaspolitiikastakin.
Poimittakoon kuitenkin esiin yksi fakta, joka jää monesti lehtitesteissä mainitsematta, nimittäin nastaulkonema ja erityisesti sen muutosten vaikutukset testitilanteisiin. Tuonosen ja Sainion tutkimuksessa viitattiin Tuulilasin havaintoon, että nastaulkoneman kasvaminen toistuvissa testijarrutuksissa voi "lisätä pitoa helposti saman verran kuin uusien kitka- ja nastarenkaiden pitoero on jäällä". Siis sama suomeksi: käytännön suorituskykyero (kitka vs nasta) liikenteessä on vain noin puolet mitatusta (kiihdytys-, jarrutus- ja ajokokeet jäällä). Tekniikan Maailman talvirenkaat 2017 -testissä kyllä mainitaan nastaulkoneman mittaus ja vaatimus sen olemisesta lain edellyttämällä tasolla, mutta artikkelissa ei ole mitään mainintaa nastaulkoneman mittauksista testin aikana. Mitattinko lainkaan vai eikä vaan haluttu mainita?
Yksi takavuosien testeissä mukana ollut osio on hävinnyt testeistä kokonaan - nimittäin loskaliirto. Tuulilasin kitkarengastestin loppuarvostelussa (se Ruotsalaisten tekemä testi) tämä esiintyy ikonina, mutta varsinaisia testituloksia ei eritellä mitenkään. Muissa testeissä ajellaan, kuin loskaa ei olisi olemassakaan, vaikka se on nykyisen tienpidon olosuhteissa varsin yleinen "normaali talvinen ajokeli". Ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella suolalla sulatettua loskaa löytyy tieltä paljon luistinrataa muistuttavaa peilijäätä enemmän ja useammin - tätä ei kuitenkaan koeta edes testaamisen arvoiseksi ja sen sijaan painotetaan 40% painoarvolla (40% TL nasta, 45% TM ja 30% TL kitka) jäätestien tuloksia!?
Näin meihin vaikutetaan testitulosten kautta. Kannattaa hankkia käsiin myös Ruotsalaisia testejä ja verrata tuloksia. Molemmissa maissa testeissä pärjäävät tuotteet ovat varmasti hyviä ja kotimaisten lehtien pitäisi pyrkiä pitämään testit mahdollisimman vertailtavina eri vuosina, todellisia ajosuoritteita vastaavina ja julkaista kaikki mittaukset lukijan oman vertailun mahdollistamiseksi. Pahitteeksi ei olisi myöskään painotuksista luopuminen.
Auton talvipesu
Tämän talven tunnusmerkki (tammikuista pakkasjaksoa lukuunottamatta) on ollut suola ja kura annosteltuna autoon sekoitettuna erisuuruisiin määriin nestemäisessä olomuodossa olevaa vettä.
Monesti on kätevintä jättää auton talvipesu koneen huoleksi, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta (esim. etäisyys) tai halua (pelko maalipinnan naarmuuntumisesta). Käydään siis läpi fiksarin resepti kevyempään talvipesuun jonka voi suorittaa vaikka taivasalla. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että tehdään kuten kesällä, mutta siten, että ei tule kylmä. ;-)
Ehdoton edellytys pesulle on se, että on suojakeli tai auton saa sisälle. Pakkasella vesi jäätyy auton pintaan ja tuloksena on jääkalikka jolla on hankala jatkaa autoilua seuraavana aamuna. Oletetaan siis, että pesu tehdään ulkona suojasäällä - sama resepti toimii toki t-s-i hallissa tai autotallissa.
Varaa auton viereen 1 tai 2 ämpärillistä kuumaa vettä. Sopiva lämpötila on reilu kädenlämpöisyys, eli noin 40C. Varaa mukaan myös pesuaineet ja vesiletku sekä painepesuri - näitä on ikävä haeskella kesken kaiken. Kuumaa vettä on hyvä olla sen takia, että ulkona kädet kylmettyvät kosteina ja kuuma vesi estää tämän käytännössä kokonaan. Varaa myös käsien kuivaamiseen pyyhe ja jotkut mielellään vähän vettä kestävät hanskat.
Aloitetaan pesu huuhtelemalla auto pahimmasta suolasta ja kurasta. Painepesuri on tässä hyvä työkalu ja tavallinen puutarhaletku välttää myös. Käsipumpuilla ei saa aikaan riittävää painetta ja vesimäärää, mutta sillä on tultava toimeen mitä on käytettävissä. Kuten kesällä, liuotinpesuaineella voi tehostaa lian irrotusta, mutta samalla lähtee mahdollinen suojaava vahakerros. Käy läpi jokainen pintapaneeli huolellisesti ja vaikka kahteen kertaan ylös-alas ja vasen-oikea suuntiin. Tärkeää on olla huolellinen saadaksesi mahdollisimman paljon irtolikaa pois. Jos käytössä oleva pesuri tai ruisku on kunnossa, tämän vaiheen voi tehdä hanskat kädessä.
Seuraavaksi levitä pinnalle pesuaine hautumaan painepumpulla tai painepesurilla. Voit käyttää myös vaahdotinta, kuten fiksari itse. Jos ajattelit pestä auton ilman esipesua, hyppää tämän vaiheen ja seuraavan huuhtelun yli.
Annan pesuaineen vaikuttaa hetki - muutama minuutti tai miten nyt käyttämäsi pesuaineen kanssa on tapana toimia. Huuhtele auto jälleen hyvin.
Seuraavaksi pese auto kintaalla tai pesusienellä. Käytä runsaasti pesuvetta ja mahdollisuuksien mukaan huuhtele sieni aina puhtaalla vedellä ja nosta pesuvettä sieneen toisesta sangosta (kahden sangon menetelmä). Näin autosta irtoava lika jää mahdollisuuksien mukaan huuhtelusankoon ja pesuvesi säilyy vähän puhtaampana.
Pese auto ylhäältä alas; katto, ikkunat, konepelti ja ovien yläosat ensiksi. Kierrä näin koko auto ympäri ja siirry sitten pesemään ovien alaosat ja helmat sekä etu ja takapuskuri. Lopuksi huuhtele auto jälleen huolellisesti.
Jos aikaa ja valoa on vielä jäljellä, pese ovien reunat ja oviaukkojen pinnat.
Lopuksi voit kuivata auton säämiskällä tai mikrokuituliinalla. Kiinnitä erityistä huomiota tiivisteiden kuivaamiseen.
Jälkihoitona öljyä lukot ja ovien saranat. Varsinkin, jos autossasi on ollut ongelmia lukkojen jäätymisen kanssa.
Tavallisesta kesäpesusta poiketen auton vahaaminen on jätettävä sisätiloihin. Ulkona oleva kosteus tekee tavallisesta käsinvahauksesta mahdotonta, mutta välttävänä ratkaisuna voi yrittää käyttää suihkutettävia pikavahoja joita ei kuivateta ja kiilloteta erikseen.
Monesti on kätevintä jättää auton talvipesu koneen huoleksi, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta (esim. etäisyys) tai halua (pelko maalipinnan naarmuuntumisesta). Käydään siis läpi fiksarin resepti kevyempään talvipesuun jonka voi suorittaa vaikka taivasalla. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että tehdään kuten kesällä, mutta siten, että ei tule kylmä. ;-)
Ehdoton edellytys pesulle on se, että on suojakeli tai auton saa sisälle. Pakkasella vesi jäätyy auton pintaan ja tuloksena on jääkalikka jolla on hankala jatkaa autoilua seuraavana aamuna. Oletetaan siis, että pesu tehdään ulkona suojasäällä - sama resepti toimii toki t-s-i hallissa tai autotallissa.
Varaa auton viereen 1 tai 2 ämpärillistä kuumaa vettä. Sopiva lämpötila on reilu kädenlämpöisyys, eli noin 40C. Varaa mukaan myös pesuaineet ja vesiletku sekä painepesuri - näitä on ikävä haeskella kesken kaiken. Kuumaa vettä on hyvä olla sen takia, että ulkona kädet kylmettyvät kosteina ja kuuma vesi estää tämän käytännössä kokonaan. Varaa myös käsien kuivaamiseen pyyhe ja jotkut mielellään vähän vettä kestävät hanskat.
Aloitetaan pesu huuhtelemalla auto pahimmasta suolasta ja kurasta. Painepesuri on tässä hyvä työkalu ja tavallinen puutarhaletku välttää myös. Käsipumpuilla ei saa aikaan riittävää painetta ja vesimäärää, mutta sillä on tultava toimeen mitä on käytettävissä. Kuten kesällä, liuotinpesuaineella voi tehostaa lian irrotusta, mutta samalla lähtee mahdollinen suojaava vahakerros. Käy läpi jokainen pintapaneeli huolellisesti ja vaikka kahteen kertaan ylös-alas ja vasen-oikea suuntiin. Tärkeää on olla huolellinen saadaksesi mahdollisimman paljon irtolikaa pois. Jos käytössä oleva pesuri tai ruisku on kunnossa, tämän vaiheen voi tehdä hanskat kädessä.
Seuraavaksi levitä pinnalle pesuaine hautumaan painepumpulla tai painepesurilla. Voit käyttää myös vaahdotinta, kuten fiksari itse. Jos ajattelit pestä auton ilman esipesua, hyppää tämän vaiheen ja seuraavan huuhtelun yli.
Annan pesuaineen vaikuttaa hetki - muutama minuutti tai miten nyt käyttämäsi pesuaineen kanssa on tapana toimia. Huuhtele auto jälleen hyvin.
Seuraavaksi pese auto kintaalla tai pesusienellä. Käytä runsaasti pesuvetta ja mahdollisuuksien mukaan huuhtele sieni aina puhtaalla vedellä ja nosta pesuvettä sieneen toisesta sangosta (kahden sangon menetelmä). Näin autosta irtoava lika jää mahdollisuuksien mukaan huuhtelusankoon ja pesuvesi säilyy vähän puhtaampana.
Pese auto ylhäältä alas; katto, ikkunat, konepelti ja ovien yläosat ensiksi. Kierrä näin koko auto ympäri ja siirry sitten pesemään ovien alaosat ja helmat sekä etu ja takapuskuri. Lopuksi huuhtele auto jälleen huolellisesti.
Jos aikaa ja valoa on vielä jäljellä, pese ovien reunat ja oviaukkojen pinnat.
Lopuksi voit kuivata auton säämiskällä tai mikrokuituliinalla. Kiinnitä erityistä huomiota tiivisteiden kuivaamiseen.
Jälkihoitona öljyä lukot ja ovien saranat. Varsinkin, jos autossasi on ollut ongelmia lukkojen jäätymisen kanssa.
Tavallisesta kesäpesusta poiketen auton vahaaminen on jätettävä sisätiloihin. Ulkona oleva kosteus tekee tavallisesta käsinvahauksesta mahdotonta, mutta välttävänä ratkaisuna voi yrittää käyttää suihkutettävia pikavahoja joita ei kuivateta ja kiilloteta erikseen.
Tee-se-itse öljynvaihto autoon
Auton öljynvaihto on periaatteessa
yksinkertainen tehtävä: vanhat öljyt valutetaan pois, vaihdetaan
öljynsuodatin uuteen ja täytetään moottoriin uudet öljyt.
Monimutkaisuus tulee siitä, että
moottorit ovat niin erilaisia. Öljyn määrä, öljyn
tyhjennysproppu ja öljynsuodatin ovat kaikki moottorikohtaisia. Aina
ennen hankintaa on syytä tarkistaa vähintään oman auton moottorin
polttoainetyyppi, -koko ja -vuosimalli, jotta varaosaliikkeessä
osataan tarjota oikeaa tavaraa vanhan tilalle.
Öljystä on auton ohjekirjassa
suositukset sen määrästä ja laadusta – näistä ei ole
normaalisti tarpeen poiketa, mutta varsinkin vanhemmissa autoissa on
suurempi valikoima soveltuvia öljylaatuja. Öljyjen
kauppaluokitukset ovat jo vuosia noudattaneet SAE luokituksen tuttua
W viskositeettilukua. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä
alhaisempi luku ennen W kirjainta, sitä juoksevampaa öljy on
kylmäkäynnistyksessä ja mitä alhaisempi W jälkeinen luku, sitä
juoksevampaa öljy on kuumassa moottorissa. Tästä on yleensä
annettu se suositus, että talvea vasten vanhoihin autoihin voi
valita juoksevamman öljyn ja kesälle voi sitten nostaa
viskositeettia hieman. Yleisöljynä kaupassa on monesti 10W40 mikä
on varma valinta vähän vanhempiin autoihin. Uusissa autoissa on
siirrytty käyttämään entistä alhaiseman viskositeetin öljyjä
läpi vuoden – 5W tai jopa 0W öljyjä käytetään uusissa
moottoreissa ja ohjekirjan luokitus voi olla myös jotain muuta kuin
SAE lukitus – oikea öljy löytyy kyllä lähes poikkeuksetta
liikkeestä kuin liikkeestä. Liian alhaisen viskositeetin omaava
öljy voi aiheuttaa moottorissa öljyn ohivuotoa ja savutusta, kun
taas liian jäykkä öljy taas voitelun viivästymistä
kylmäkäynnistyksessä. Em. tilanne karstaa moottoria ja aiheuttaa
päästöjä sekä ohuutensa takia voi johtaa moottorin
ennenaikaiseen kulumiseen tai jopa vaurioon kuten liian jäykkäkin
öljy. Kannattaa siis noudattaa valmistajan suositusta.
Vanhan öljyn poistaminen moottorista
voidaan tehdä periaatteessa kahdella tavalla: valuttamalla öljy
moottorin öljysäiliön (öljypohja) alareunassa tai pohjassa olevan
tyhjennyspropun kautta tai käyttämällä öljypumppua ja imemällä
öljy mittatikun putken kautta. Molemmilla tavoilla on kannattajansa.
Yleisenä ohjeena voidaan todeta, että alakautta tyhjennettynä
voidaan olla varma siitä, että öljy tulee varmasti kaikki
vaihdettua kun taas öljytikun kautta tyhjennettynä öljypohjaan voi
jäädä pieni määrä vanhaa öljyä. Öljytikun kautta suoritettu
vaihtotyö on kuitenkin helpompi ja siistimpi (jos kaikki sujuu hyvin
;-).
Uusi öljy lisätään moottoriin
öljyntäyttöaukon kautta. Moottorin päällä tai sen sivussa on
suurehko korkki, joka on yleensä merkitty öljykannun kuvalla. Tuore
öljy valutetaan aukon kautta moottorin sylinterikanteen ja sieltä
edelleen moottorin öljypohjaan.
Ennen vaihtotyöhön ryhtymistä on
kuitenkin varmistettava muutama asia jotta vaihtotyö sujuu mutkatta:
Sinulla on uusi öljy ja -suodatin? Miten ajattelit vanhan öljyn poistaa? Yläkautta vai alakautta? Onko sinulla työkalut öljypropun ja öljynsuodattimen avaamiseen sekä öljypropun tiiviste? Onko sinulla vanhan öljyn valuttamiseen astia?
Jos kaikkiin em. kysymyksiin vastaus on
kyllä, voit lopettaa lukemisen tähän – muista laittaa öljyproppu
takaisin paikoilleen ja öljynsuodatin kiinni ennen uuden öljyn
lisäämistä. ;-)
Öljynvaihtoasia: astia mihin öljy
valutetaan voi olla joko pesuvadin kaltainen avoin astia tai
jäteöljylle tarkoitettu yhdistetty valutus- ja kantoastia.
Yhdistetty jäteöljyastia on hyvä valinta mikäli jäteöljyn
vastaanottopisteessä voi kaataa öljyn isompaan astiaan, koska
yhdistelmäastia on varsin kallis kertakäyttöastiaksi. Toinen
vaihtoehto on kuljettaa jäteöljy pois samassa asitiassa missä se
uusi tuli hankittua. Tähän tarvitset valutusastian missä on hyvä
olla kaatonokka tai -kulma vanhan öljyn siirtämiseksi takaisin
kanisteriin. Öljy tulee moottorista alkuun varsin vauhdilla ja on
syytä tarkistaa, että astia on oikessa paikassa. Öljyntäyttökorkki
voi olla syytä avata, jotta öljy pääsee alipaineetta valumaan
vauhdikkaasti astiaan.
Öljy: Öljyn luokituksesta puhuttiin
jo aikaisemmin mutta myöskään öljyn oikea määrä ei ole niin
sanottu asia, kun lähtee öljyostoksille. Tarvittavan öljyn määrä
vaihtelee moottorikohtaisesti noin 3,5 – 5l välillä.
Poikkeuksiakin on, mutta autofiksarin havaintojen perusteella
useimmin liikutaan tässä välissä. Kaupassa öljyä myydään 1l,
4l ja 5l pakkauksissa vähän merkistä ja laadusta riippuen ja
oikean moottoriin sopivan öljymäärän löytäminen ei ole niin
helppoa – kukaan ei halua ostaa liikaa öljyä joka jäisi
käyttämättä joten pieni laskeminen kaupassa kannattaa. Öljy on
myös tavallaan tuoretuote, josta haihtuu sen lisäaineita pitkän
säilytyksen aikana. Jos auton öljynvaihtoväli ja omat
ajokilometrit sattuvat niin, että öljyä ei tule säilytettyä
vuotta pidempään, voi olla kannattavaa hankkia kerralla
perhepakkaus: 5l tai jopa 10l.
Öljypropun avain: Öljypropun sijainti
ja sen avain kannattaa varmistaa etukäteen. Helpoimmillaan avaaminen
hoituu ihan tavallisella 6-kulmaisella hylsyllä tai kiintoavaimella,
mutta joissain moottoreissa proppu voi olla joko torx- tai jopa
4-kulmakannalla. Öljyproppu voi myös olla moottorin alla olevien
suojapaneelien alla jolloin vaihtotyöhön menee vastaavasti enemmän
aikaa, kun suoja pitää irroittaa.
Öljypropun tiiviste: Öljyproppu on
yleensä tiivistetty öljypohjaan kumi- tai kuparitiivisteellä joka
suositellaan vaihdettavaksi aina avaamisen yhteydessä. Hanki siis
myös uusi tiiviste samalla kun hankit öljynsuodattimen ja öljyn.
Tiivisteitä löytyy varaosakaupoista, mutta oikea tyyppi on hyvä
tarkistaa etukäteen.
Öljynsuodatin: Öljynsuodattimen tehtävä on puhdistaa moottorissa kiertävä öljy. Perinteinen öljynsuodatin on yksiosainen metallikuorinen ”muki” mutta joissain autoissa suodatin on rakennettu kaksiosaiseksi ja öljynvaihdon yhteydessä riittää, että vaihdetaan vain pelkkä suodatinpanos. Öljynsuodatin voi sijaita moottorin sivulla, alhaalla öljypohjan vieressä tai jopa ylhäällä moottorin etureunassa.
Öljynsuodattimen avain: Peltisen öljynsuodattimen
avaamiseen käytetään yleensä kiristetävää pantaa missä on
vääntömomenttia lisäävä kahva. Hyvä, luistamaton avain on
hermoja säästävä työkalu ja semmoinen kannattaa hankkia.
Fiksarin kokemusten perusteella ruuvikiristeinen metallipanta toimii
todella hyvin.
Öljynsuodatinta ei kiristetä kovin tiukkaan ja normaalin metallisen
öljynsuodattimen tiiviste öljytään ennen suodattimen
kiinnittämistä. Suodattimeen lisätään myös uutta öljyä sen
verran, mitä siihen mahtuu sen kiinnitysasento (mahdollisesti
vaakatasossa) huomioiden.
Öljyimuri tai öljynvaihtopumppu:
Mikäli et pysty nostamaan autoa pukeille saati nosturille mutta
haluat suorittaa öljynvaihdon itse kotipihalla tai parkkipaikalla,
kannattaa harkita öljynvaihtopumpun hankkimista. Pumppujen käytössä
on muutama muistettava asia: halvimmat pumput voivat olla lähes
kertakäyttöisiä eikä niiden muoviletkut välttämättä säilytä
notkeuttaan pitkiä säilytysaikoja. Öljyn jäähtyessä sen
viskositeetti kasvaa ja pumput joutuvat työskentelemään kovempaa
öljyn poistamiseksi ohuen letkun kautta joten öljyn vaihto
talvisaikaan ulkosalla voi muodostua ongelmaksi. Kuumien öljyjen
vaihto on yleensä kielletty pumppujen käyttöohjeissa. Pumpun letku
pujotetaan öljyn mittatikun putkea pitkin öljypohjaan tai isompi
letku asetetaan em. putken päälle. Pumpun muodostamalla
alipaineella imetään sitten öljy säiliöön tai öljyastiaan.
Lähtökohtaisesti hinta korreloi näidenkin tuotteiden laatuun ja
usein öljyjään vaihtavan kannattaa investoida hyvään
tuotteeseen.
Perinteinen öljynsuodatin moottorilohkon kyljessä - vaakatasossa
Aika monta huomioitavaa asiaa niinkin
yksinkertaisen asian, kuin öljynvaihto suorittamiseksi. Onneksi
tarvittavat työkalut ovat edullisia ja uudelleenkäytettäviä,
joten kertahankinnan kustannukset voi jakaa monelle käyttökerralle.
Työkaluja ja tarvikkeita voi katsoa vaikka Motonetin valikoimasta.
Ohessa vielä tiivistettynä ohjeet:
Öljynvaihto alakautta:
- Varaa öljyastia ja työkalut (öljypropun ja öljynsuodattimen avain) näkyville
- Nosta auto pukeille
- Löysää öljyproppu ja sijoita astia oikeaan kohtaan jäteöljyn keräämiseksi
- Avaa öljyproppu ja tarvittaessa öljykorkki
- Öljyn valuessa, avaa ja irroita vanha öljynsuodatin
- Kiinnitä öljyproppu takaisin paikoilleen (muista tiiviste, älä kiristä liikaa)
- Täytä uuteen öljynsuodattimeen tuoretta öljyä ja voitele suodattimen tiiviste
- Kiinnitä uusi öljynsuodatin paikoilleen – älä kiristä liikaa
- Lisää oikea määrä uutta öljyä öljykorkin kautta
- Odota hetki ja tarkista öljyn määrä mittatikulla, lisää tarvittaessa
- Sulje öljykorkki
- Koekäytä ja tarkista ettei moottoritilassa ole öljyvuotoja
Öljynvaihto yläkautta:
- Varaa öljypumppu ja öljynsuodatin avaimineen näkyville
- Avaa öljykorkki ja poista öljytikku
- Liitä öljynvaihtopumppu öljytikun putken päähän tai sujuta letku putkea pitkin öljypohjaan
- Käytä pumppua poistaaksesi öljy moottorista – tarkista, että poistuva määrä vastaa lisättävää määrää
- Avaa ja irroita vanha öljynsuodatin
- Täytä uuteen öljynsuodattimeen tuoretta öljyä ja voitele suodattimen tiiviste
- Kiinnitä uusi öljynsuodatin paikoilleen – älä kiristä liikaa
- Lisää oikea määrä uutta öljyä öljykorkin kautta
- Odota hetki ja tarkista öljyn määrä mittatikulla, lisää tarvittaessa, laita mittatikku paikoilleen
- Sulje öljykorkki
- Koekäytä ja tarkista ettei moottoritilassa ole öljyvuotoja
Kesälukemista ja polttoainesäästöä
Fixarin kesäreissulla huoltoasemalta tarttui mukaan tuplapakkaus kotimaista Autobildiä. Sinänsä tässä tapahtumassa ei ole paljoa jälkipolville kerrottavaa, mutta lehtien sisältämät polttoainetalouteen liittyvät artikkelit ansaitsevat vähän huomiota. Ja sivumennen sanottuna, Autobild on autoista kiinnostuneelle mukavaa vaihtelua ja vähän erilailla toteutettu lehti.
Toisessa lehdessä (taisi olla 7/2015) oli artikkeli polttoaineen säästämisen vinkeistä. Lehteen oli kerätty kaikkiaan 20 vinkkiä, joista suurin osa on jo ennestään lehtien palstoilta tuttuja ja muutama joukkoon eksynyt (kiintiövinkki) oli vähän väkisin keksityn oloinen - vai mitä mieltä olette vinkistä, että polttoaineen säätö lähtee auton valinnasta. Tämä ei kai ole kenellekään epäselvää ja citymaasturin tai urheiluauton omistaja varmasti tietää autonsa puutteet polttoainetaloudessa. Uutta autoa hankkiva on voinut vertailla normikulutuksia jo jostain 70-luvulta lähtien ja verotuksen muutoksen myötä ihan viranomainenkin muistuttaa kulutustasosta CO2 päästöjen muodossa kerran vuodessa.
Joka tapauksessa, lehdessä oli muutama ihan hyvä vinkki ajotapaan liittyen (kaupungissa):
Toisessa lehdessä (taisi olla 7/2015) oli artikkeli polttoaineen säästämisen vinkeistä. Lehteen oli kerätty kaikkiaan 20 vinkkiä, joista suurin osa on jo ennestään lehtien palstoilta tuttuja ja muutama joukkoon eksynyt (kiintiövinkki) oli vähän väkisin keksityn oloinen - vai mitä mieltä olette vinkistä, että polttoaineen säätö lähtee auton valinnasta. Tämä ei kai ole kenellekään epäselvää ja citymaasturin tai urheiluauton omistaja varmasti tietää autonsa puutteet polttoainetaloudessa. Uutta autoa hankkiva on voinut vertailla normikulutuksia jo jostain 70-luvulta lähtien ja verotuksen muutoksen myötä ihan viranomainenkin muistuttaa kulutustasosta CO2 päästöjen muodossa kerran vuodessa.
Joka tapauksessa, lehdessä oli muutama ihan hyvä vinkki ajotapaan liittyen (kaupungissa):
- Ennakoi liikennettä ja pyri pitämään tasainen nopeus, vältä pysähtelyä - matelu tai rullaaminen vapaalla on täyspysähdystä parempi vaihtoehto ja pitää pysähtyä, pyri ensin hidastamaan moottorijarrutuksella.
- Kiihdytä reippaasti tavoitenopeuteen ja vaihda sitten suurin luonteva vaihde. Polttomoottorit toimivat optimaalisimmalla hyötysuhteella noin 60% kuormitustasolla. Ei siis urku auki -täyskiihdytystä, vaan reipas kiihdytys pedaali puolessa välissä vaihteita hyödyntäen.
Maantiellä paljon ajavan on toki syytä muistaa kaupunkiliikenteen metkut, mutta siellä mukaan astuu entistä selvemmin liikevastusvoimat ja niiden eliminointi sekä painovoima.
- Yritä keventää kaasua ja seuraa nopeusmittaria - usein moottori jaksaa ylläpitää nopeutta hieman kevyemmälläkin kaasulla.
- Anna auton rullata alamäkeen ja kerätä vähän enemmän vauhtia. Tässä pitää muistaa nopeusrajoitus, mutta pieni nopeuden nosto silloin kun alamäessä jo näkyy seuraava vastamäki on järkevää ja taloudellista ajotapaa.
- Vältä kiihdyttämistä vastamäkeen. Sen sijaan, pyri pitämään nopeus ennallaa mahdollisimman kevyellä kaasulla tai anna nopeuden laskea pikkuhiljaa nopeusrajoitukseen (jos olit ennekoinut alamäessä) tai vähän sen alle - älä kuitenkaan hidasta liikaa, ettet suotta häiritse muuta liikennettä.
- Käytä vakionopeudensäädintä - se on etevä pitämään nopeuden yllä mahdollisimman pienellä teholla ja toimii hyvin tasamaalla. Vastamäessä kuljettaja voi säästää polttoainetta enemmän päästämällä nopeuden laskemaan ja ennakoimalla pienen kiihdytyksen ennen mäkeä.
- Reitinsuunnitelu on tarkka laji. Nopein reitti ei välttämättä ole lyhin eikä lyhin taloudellisin - ai miten niin? Usein nopein reitti hyödyntää korkeampia nopeusrajoituksia, mootoriteitä ja moottoriliikenneväyliä, joissa polttoainetta kuluu nopeuden takia enemmän ja matka voi olla merkittävästi pidempi kuin lyhin reitti. Lyhimmälle reitille sattuu taas usein pieniä, mutkaisia ja mäkisiä tieosuuksia, jotka ovat viihdyttävyydestään huolimatta polttoaineenkulutuksen kannalta epätaloudellisia. Parhaita reittejä ovat 2 tai 3-numeroiset maantiet joilla ei ole liikaa muuta liikennettä (rekkojen ohitukset jäävät pois) ja pahimmat mutkat ja mäet on oiottu. Nopeusrajoitus näillä teillä on usein 100km/h tai vähintään 80km/h. Ruuhkaisempia ja isoja väyliä ei aina voi välttää ja silloin niillä ajettaessa taloudellinen kuljettaja laittaa aivot narikkaan ja pyrkii pitämään tasaisen nopeuden. Ohitukset tehdään niille sopivilla paikoilla reippaasti mutta raivoamatta.
Kolmas polttoainetalouteen liittyvä osa-alue on ajoneuvon tekniikka. Autobildin listassa oli tähän liittyen muutama hyvä neuvo, joita itse kunkin on syytä aina välillä kerrata. Näillä keinoilla pyritään ensisijaisesti vähentämään liikevastusvoimia, joista hyöty tulee sitä suuremmaksi mitä enemmän tulee kilometrejä ja mitä nopeammin niitä taitetaan.
- Renkaiden ilmanpaine kannattaa korottaa ajoneuvon valmistajan raskaan kuorman tasoon tai vähän yli. Yleensä tämä on 2.8 - 3bar. Paineiden korottaminen alentaa renkaiden vierintävastusta, mutta samalla ajomukavuus kärsii hitusen, kun renkaiden tarjoama jousto vähenee.
- Jos eteen tulee renkaiden uusiminen, on syytä harkita matalan vierintävästuksen omaavien renkaiden hankkimista turhan suorituskyvyn sijaan. Arkiautolla W nopeusluokan tai sitä korkeammat renkaat ovat yksinkertaisesti turhat ja samat ajo-ominaisuudet voi saavuttaa laadukkaalla alhaisen vierintävastuksen renkaalla. Renkaiden nopeusluokituksista on muuten hyvä artikkeli Tuulilasin nettisivulla.
- Älä kuljeta autossa turhaa kuormaa tai taakkatelineitä saati kuljetuslaatikkoa (esim. suksiboxi), jos et tarvitse niitä.
Lisäksi kannattaa muistaa, että useimmilla autoilla taloudellisin ajonopeus on 80-90km/h. Sopivasti maantiellä jonossa ajaen polttoainetta säästyy huomattavasti. Muista kuitenkin ottaa muu liikenne huomioon ja tee tarvittavat ohitukset edessä menevistä hitaammista kulkuneuvoista jotta muutkin tielläliikkujat pääsevät ohituksen tekemään.
Kallistuksenvakaajan yhdystanko a.k.a koiranluu
Yhdystanko on melkeimpä niitä yleisimpiä ja ensimmäiseksi vastaantulevia korjauskohteita autossa. Kyseinen osa liittää kallisuksenvakaajan kummastakin päästään jousitukseen sitoen näin kummankin puolen jousituksen toisiinsa. Kallistuksenvaimentajan jäykkyydestä riippuu sidonnan voimakkuus, mutta yhdystanko on välissä mahdollistamassa pyörien kääntämisen sekä joustoliikkeen.
Koiranluun vaihtotyö ei ole useimmissa autoissa erityisen vaativa, mutta sen suorittamiseen voi tarvita työkaluja, joita ei löydy ihan jokaisesta työkalusarjasta. Yhdystanko on 10-30cm pitkä molemmista päistään pallonivelöity tanko, joka kiinnittyy toisesta päästään kallistuksenvakaajaan ja toisesta päästä joko iskunvaimentajaan tai tukivarteen. Huom! Joissain automalleissa ei yhdystankoa ole lainkaan tai se on toteutettu kuminivelin ilman palloniveliä.
Yhdystangon vikaantuminen ilmenee yleensä joko narinana tai kolahteluna auton jousituksen joutuessa toispuoleiseen liikkeeseen. Esimerkiksi kaivonkannet, hidastetöyssyt jne. hitaasti kohdattavat muodot tuovat kolahtelun yleensä hyvin esiin.
Yhdystangon vaihto on yksinkertaista: tangon kiinnitys irti molemmista päistään ja uusi osa tilalle. Kiinnityksen avamista voi vaikeuttaa yhdystangon pallonivelen pyöriminen mutteria avattaessa - tähän on joko autotehtaalla varauduttu tai sitten ei. Joissain automalleissa yhdystangon kierreakselissa on kiinnipitoa varten 6-kolo, Torx tai 12 kulmainen XZN. Kiinnipitoa varten voi myös olla lovettu palonivelen puoleinen osa akselia siten, että siihen saa 15 tai 17mm kiintoavaimen pitämään vastaan. Jälkimmäisessä tapauksessa avaimen on oltava tavallista ohuempi.
Joka tapauksessa, ennen irroitustyöhön ryhtymistä kannattaa tutustua pallonivelen pyörimisen estämiseen, puhdistaa työkohde ja varata tarvittavat työkalut esille. Jos on niin huono tuuri, ettei vastaotteelle löydy mitään tapaa, on ainoa vaihtoehto katkaista kiinnityskierre yhdystangosta. Tässä on oltava varovainen, ettei riko katkaisulaikalla muita paikkoja.
Kiinnitys on myös helppoa ja usein tässä vaiheessa on jo kiire laittaa uusia kiiltäviä osia paikoilleen. Yksi asia kannattaa kuitenkin muistaa - pallonivelet ovat monesti paketista otettuina "kohmeisia" ja kuivia. Nivelen pyörittäminen ja tarvittaessa lisärasvaaminen ei ole pahitteeksi. Silloin, kun itselle tekee, kannattaa nämä pienet asiat hoitaa kunnolla.
Koiranluun vaihtotyö ei ole useimmissa autoissa erityisen vaativa, mutta sen suorittamiseen voi tarvita työkaluja, joita ei löydy ihan jokaisesta työkalusarjasta. Yhdystanko on 10-30cm pitkä molemmista päistään pallonivelöity tanko, joka kiinnittyy toisesta päästään kallistuksenvakaajaan ja toisesta päästä joko iskunvaimentajaan tai tukivarteen. Huom! Joissain automalleissa ei yhdystankoa ole lainkaan tai se on toteutettu kuminivelin ilman palloniveliä.
Yhdystangon vikaantuminen ilmenee yleensä joko narinana tai kolahteluna auton jousituksen joutuessa toispuoleiseen liikkeeseen. Esimerkiksi kaivonkannet, hidastetöyssyt jne. hitaasti kohdattavat muodot tuovat kolahtelun yleensä hyvin esiin.
Yhdystanko eli koiranluu
Yhdystangon vaihto on yksinkertaista: tangon kiinnitys irti molemmista päistään ja uusi osa tilalle. Kiinnityksen avamista voi vaikeuttaa yhdystangon pallonivelen pyöriminen mutteria avattaessa - tähän on joko autotehtaalla varauduttu tai sitten ei. Joissain automalleissa yhdystangon kierreakselissa on kiinnipitoa varten 6-kolo, Torx tai 12 kulmainen XZN. Kiinnipitoa varten voi myös olla lovettu palonivelen puoleinen osa akselia siten, että siihen saa 15 tai 17mm kiintoavaimen pitämään vastaan. Jälkimmäisessä tapauksessa avaimen on oltava tavallista ohuempi.
Tässä mallissa vastaotteelle on paikka kierretangon päässä
Joka tapauksessa, ennen irroitustyöhön ryhtymistä kannattaa tutustua pallonivelen pyörimisen estämiseen, puhdistaa työkohde ja varata tarvittavat työkalut esille. Jos on niin huono tuuri, ettei vastaotteelle löydy mitään tapaa, on ainoa vaihtoehto katkaista kiinnityskierre yhdystangosta. Tässä on oltava varovainen, ettei riko katkaisulaikalla muita paikkoja.
Kiinnitys on myös helppoa ja usein tässä vaiheessa on jo kiire laittaa uusia kiiltäviä osia paikoilleen. Yksi asia kannattaa kuitenkin muistaa - pallonivelet ovat monesti paketista otettuina "kohmeisia" ja kuivia. Nivelen pyörittäminen ja tarvittaessa lisärasvaaminen ei ole pahitteeksi. Silloin, kun itselle tekee, kannattaa nämä pienet asiat hoitaa kunnolla.
Auton vappupesu
Vappu on perinteinen aika ottaa harrasteautot ajoon, mutta se on monelle (ainakin autofixarille) tyypillinen aika kiinnostua jälleen käyttöauton ulkoasusta. Pieni siistiminen onkin siis seuraavien kirjoitteluiden aiheena.
Auton koneellinen peseminen on syrjäyttänyt käsin pesemisen ja se onkin monelle pesupaikan puutteessa ainoa vaihtoehto. Joillain huoltoasemilla on kuitenkin vielä käsinpesupaikka, samoin omakotiasuja saa pestä autonsa, mikäli pesuaineet ovat tähän kelpaavia ja pesupaikan jätevesistä on huolehdittu asianmukaisesti. Yleensä biohajoavat pesuaineet ja öljynerotuskaivo pesupakalla täyttävät em. kriteerit. Kannattaa toki ottaa selvää oman kunnan ohjeista ja säädöksistä.
Käsinpesun voi suorittaa joko perinteisesti kasteluletkulla, ämpärin, pesusienen ja –harjan avulla, tai painepesuria hyödyntäen. Käytännössä molemmissa tavoissa pesu kulkee saman kaavan mukaan; ensin huuhdellaan vedellä irtolika pois auton pinnalta, tämän jälkeen levitetään pesuaine ja pestään auton pinnat sienellä tai harjalla ja lopuksi auto huuhdellaan ja kuivataan.
Oikein likaisen auton pesussa voi käyttää tehopesuainetta tai liuotinta varmistamaan lian irtoaminen. Tämä on hyvä keino myös varmistaa koneellisen pesun lopputulos varsinkin harjattomissa pesuissa, mutta yhtä hyvin harjallisen pesulaitteen ja auton ulottuvuuksissa voi olla kohtia, missä pieni apu ei ole lainkaan pahitteeksi. Liotinpesuaineissa taitaa myynnissä olla tällä hetkellä olla vain yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta tuotteita, joita ei ole varustettu ympäristömerkillä. Huomioithan näiden tuotteiden käytön yhteydessä jätevesien asiallisesta käsittelystä (käyttö vain huoltoaseman pesupaikalla).
Huuhtelun ja liuottimen levittämisen jälkeen suoritetaan varsinainen pintojen pesu autoshampoolla. Ämpäriin sekoitettu pesuaine nostellaan auton pinnalle käsin sienen tai harjan avulla, mutta painepesuri osaa levittää pesuaineen automaattisesti. Pesun jälkeen pinnat huuhdellaan pesuaineesta vedellä ja kuivataan joko säämiskällä tai lastalla. Autofixari suosittelee ehdottomasti säämiskää, mutta tarkoitukseen pyhitetty ja taatusti puhdas lasta käy vallan hyvin.
Kuivaussäämiskäksi kannattaa valita aito nahkasäämiskä sen hyvän kuivaustuloksen ja pitkän käyttöiän takia. Säämiskän hoidossa kannattaa kuitenkin muistaa seuraavat ohjeet: käytön jälkeen säämiskä pestään ja jätetään kuivumaan saippuaisena, näin se ei kovetu samalla tavalla, kuin huuhdeltu säämiskä ja ennen käyttöä säämiskä huuhdellaan ja rutistetaan kuivaksi. Säämiskä kannattaa ottaa vettymään jo pesu-urakan alkuvaiheessa, koska vain kunnolla vettynyt ja kuivaksi puristettu säämiskä on imukykyinen eikä jätä pintaan vesiraitoja.
Auton koneellinen peseminen on syrjäyttänyt käsin pesemisen ja se onkin monelle pesupaikan puutteessa ainoa vaihtoehto. Joillain huoltoasemilla on kuitenkin vielä käsinpesupaikka, samoin omakotiasuja saa pestä autonsa, mikäli pesuaineet ovat tähän kelpaavia ja pesupaikan jätevesistä on huolehdittu asianmukaisesti. Yleensä biohajoavat pesuaineet ja öljynerotuskaivo pesupakalla täyttävät em. kriteerit. Kannattaa toki ottaa selvää oman kunnan ohjeista ja säädöksistä.
Käsinpesun voi suorittaa joko perinteisesti kasteluletkulla, ämpärin, pesusienen ja –harjan avulla, tai painepesuria hyödyntäen. Käytännössä molemmissa tavoissa pesu kulkee saman kaavan mukaan; ensin huuhdellaan vedellä irtolika pois auton pinnalta, tämän jälkeen levitetään pesuaine ja pestään auton pinnat sienellä tai harjalla ja lopuksi auto huuhdellaan ja kuivataan.
Oikein likaisen auton pesussa voi käyttää tehopesuainetta tai liuotinta varmistamaan lian irtoaminen. Tämä on hyvä keino myös varmistaa koneellisen pesun lopputulos varsinkin harjattomissa pesuissa, mutta yhtä hyvin harjallisen pesulaitteen ja auton ulottuvuuksissa voi olla kohtia, missä pieni apu ei ole lainkaan pahitteeksi. Liotinpesuaineissa taitaa myynnissä olla tällä hetkellä olla vain yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta tuotteita, joita ei ole varustettu ympäristömerkillä. Huomioithan näiden tuotteiden käytön yhteydessä jätevesien asiallisesta käsittelystä (käyttö vain huoltoaseman pesupaikalla).
Huuhtelun ja liuottimen levittämisen jälkeen suoritetaan varsinainen pintojen pesu autoshampoolla. Ämpäriin sekoitettu pesuaine nostellaan auton pinnalle käsin sienen tai harjan avulla, mutta painepesuri osaa levittää pesuaineen automaattisesti. Pesun jälkeen pinnat huuhdellaan pesuaineesta vedellä ja kuivataan joko säämiskällä tai lastalla. Autofixari suosittelee ehdottomasti säämiskää, mutta tarkoitukseen pyhitetty ja taatusti puhdas lasta käy vallan hyvin.
Kuivaussäämiskäksi kannattaa valita aito nahkasäämiskä sen hyvän kuivaustuloksen ja pitkän käyttöiän takia. Säämiskän hoidossa kannattaa kuitenkin muistaa seuraavat ohjeet: käytön jälkeen säämiskä pestään ja jätetään kuivumaan saippuaisena, näin se ei kovetu samalla tavalla, kuin huuhdeltu säämiskä ja ennen käyttöä säämiskä huuhdellaan ja rutistetaan kuivaksi. Säämiskä kannattaa ottaa vettymään jo pesu-urakan alkuvaiheessa, koska vain kunnolla vettynyt ja kuivaksi puristettu säämiskä on imukykyinen eikä jätä pintaan vesiraitoja.
Jarrulevyjen vaihto
Jos jarrulevy on kuitenkin päässyt kulumaan vaihtokuntoon, sen vaihto on helppo tee-se-itse miehenkin suorittaa mikäli yhtään perustyökalut pysyvät kädessä. Vaihtoon tarvitsee ainakin kiintolenkkiavaimen tai pari, mahdollisesti ristipääruuvimeisselin ja rasvanpoistoon tarkoitettua liotinta sekä teräsharjan. Puhdistamiseen on olemassa ihan tarkoitukseen tehty suihkutettava jarrulevyjen puhdistusspray (jarrukliineri), mutta tavalliset kotitalouden liottimetkin, kuten tärpätti, kelpaavat. Yleensä suositellaan, että yhden akselin molemmat levyt vaihdetaan kerralla ja vaihtotyön voi tehdä aivan mainiosti vaikka parkkipaikalla.
Vaihto aloitetaan nostamalla auto ylös ja tukemalla pukeille. Mihinkään auton korjaukseen pelkkä tunkki on riittämätön tuenta! Seuraavaksi irrotetaan jarrusatula tukivarresta ja tuetaan tai ripustetaan satula vaikka joustintukeen siten ettei jarruletku jää jännitykseen. Kun ylimääräiset osat on saatu pois tieltä, jarrulevyn vaihto on suoraviivaista. Levy voi olla kiinnitetty pyörän napaan ruuvilla tai jonkun pyörän kiinnityspultin juuressa on jousilevy kiinnitystä varmistamassa. Ylimääräisen kiinnityksen tarkoitus on pitää jarrulevy paikoillaan pyörän irrotuksen aikana ja estää näin epäpuhtauksien pääseminen levyn ja navan väliin.
Kun vanha levy on irrotettu, puhdistetaan napa mahdollisesta ruosteesta huolellisesti vaikka teräsharjalla ja puhdistetaan jarrulevy säilöntärasvasta liuottimella. Uusi levy ja sen mahdollinen lukitus takaisin paikoilleen ja jarrusatulan kiinnitys viimeistelevät työn. Jarrusatula ei välttämättä mahdu paikoilleen ilman, että jarrusylinteriä työnnetään takaisin sisäänpäin, tämä on aivan normaalia. Tämän jälkeen kiinnitetään pyörä ja lasketaan auto takaisin alas.
Uuden jarrulevy sisäänajoon on kahdenlaisia ohjeita: joko vähitellen jarruvoimaa lisäten ajetaan levy sisään tai vaihtoehtoisesti suoritetaan ihan kunnollinen sisäänajo missä tehdään asteittain voimistuvia jarrutuksia. Autofixarilla on kokemusta molemmista – kummatkin toimivat jos jarrut ovat muuten kunnossa eikä kumpikaan auta mikäli jarrujärjestelmässä on jotain muutakin vikaa.
Ajovalon vaihto
Yllättävän monessa vastaantulevassa autossa on nykyään toinen ajovalo pimeänä. Näin syksyn pimeillä tämän huomaa vielä erityisen selvästi. Autofixarille tuli valonvaihtoon uudenkarhea Tsekkiläinen, mistä oli palanut toinen lähivalojen H7 halogeeni. Uusissa autoissahan on sekä muotoilun että uuden tekniikan takia kookkaat, pitkälle sivuille ja konepellille ulottuvat valoumpiot, joiden sisältämien ajovalojen huoltamisesta kiertää mitä ihmeellisimpiä kauhutarinoita. Osa tarinoista lienee totta mutta totuuden nimessä on muistettava ettei valojen vaihtoa ole tehty helpoksi kaikissa vanhoissakaan autoissa. Legendan elävyyttä korostaa lisäksi se, että ainakin tämän auton käyttöohjekirjassa kehoitetaan teettämään valojen vaihto asiantuntevalla korjaamolla.
No, aikansa tilannetta tutkittuaan, autofixari päätti ettei valon vaihto Octaviaan voinut olla niin vaikeaa, mitä urbaanit legendat nykyautoista kertovat. Ahdasta konetilassa näytti olevan, eikä varsinkaan kuljettajan puoleisen umpion taakse meinannut saada käsiä mitenkään paikoilleen. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ollut näin onneton, vaan Tsekkiläinen autonsuunnittelija oli huomioinut valojen vaihtotarpeen jo ennalta ja oli rakentanut umpiot helposti irroitettaviksi. Octavian komea kromimaski nousee konepellin avaamisen yhteydessä pois tieltä ja sen takana umpion alta pilkottaa umpion pikalukituksen kahva. Tämän kahvan lukituslevyä tulee nostaa samalla kun kahvaa vetään umpiosta poispäin ja umpion alakiinnitys aukeaa. Tämän lisäksi umpio on kiinnitetty ylareunassa olevalla muovimutterilla, mikä aukeaa sormivoimin.
Itse umpio voi olla lian ja tiesuolan paikoilleen muuraama ja sen irroittaminen vaatii kenties hieman päättäväisyyttä, mutta se liukuu kiskoja pitkin suoraan eteenpäin ja polttimoiden vaihtotyö on suorastaan helppoa. Umpion sähköt on tuotu yhdessä nipussa aivan ulkoreunassa, eikä sähköliitintä ole tarpeen irroittaa polttimon vaihdon takia. Lyhyt ajovalo on umpion keskellä suuren jousikiinnitteisen muovikannen alla ja pitkien valojen polttimo on kumisen tulpan alla. Kannen kiinnitysjouset ovat melko tiukassa, mutta ne saa auki sormivoimin tai pienen ruuvimeisselin avulla kampeamalla.
Polttimon kanta irtoaa vetämällä ja itse polttimo on kehyksessä kiinni kevyillä jousilla. Suuren muovikannen ansiosta polttimon vaihtaa isommallakin räpylällä varustettu rasvakoura tuossa tuokiossa eikä umpion takaisin kokoaminen ole mikään ongelma. Tästä toteutuksesta voisivat muutkin autonvalmistajat ottaa oppia, koska auton valojen toiminta on pimeään vuodenaikaan suorastaan elintärkeää ja ne pitää pystyä vaihtamaan tarvittaessa vaikka huoltoaseman pihalla. Rikkinäisillä valoilla ajaminen on kaikenlisäksi kiellettyä ja siitä voi saada tien päällä sakot.
No, aikansa tilannetta tutkittuaan, autofixari päätti ettei valon vaihto Octaviaan voinut olla niin vaikeaa, mitä urbaanit legendat nykyautoista kertovat. Ahdasta konetilassa näytti olevan, eikä varsinkaan kuljettajan puoleisen umpion taakse meinannut saada käsiä mitenkään paikoilleen. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ollut näin onneton, vaan Tsekkiläinen autonsuunnittelija oli huomioinut valojen vaihtotarpeen jo ennalta ja oli rakentanut umpiot helposti irroitettaviksi. Octavian komea kromimaski nousee konepellin avaamisen yhteydessä pois tieltä ja sen takana umpion alta pilkottaa umpion pikalukituksen kahva. Tämän kahvan lukituslevyä tulee nostaa samalla kun kahvaa vetään umpiosta poispäin ja umpion alakiinnitys aukeaa. Tämän lisäksi umpio on kiinnitetty ylareunassa olevalla muovimutterilla, mikä aukeaa sormivoimin.
Itse umpio voi olla lian ja tiesuolan paikoilleen muuraama ja sen irroittaminen vaatii kenties hieman päättäväisyyttä, mutta se liukuu kiskoja pitkin suoraan eteenpäin ja polttimoiden vaihtotyö on suorastaan helppoa. Umpion sähköt on tuotu yhdessä nipussa aivan ulkoreunassa, eikä sähköliitintä ole tarpeen irroittaa polttimon vaihdon takia. Lyhyt ajovalo on umpion keskellä suuren jousikiinnitteisen muovikannen alla ja pitkien valojen polttimo on kumisen tulpan alla. Kannen kiinnitysjouset ovat melko tiukassa, mutta ne saa auki sormivoimin tai pienen ruuvimeisselin avulla kampeamalla.
Polttimon kanta irtoaa vetämällä ja itse polttimo on kehyksessä kiinni kevyillä jousilla. Suuren muovikannen ansiosta polttimon vaihtaa isommallakin räpylällä varustettu rasvakoura tuossa tuokiossa eikä umpion takaisin kokoaminen ole mikään ongelma. Tästä toteutuksesta voisivat muutkin autonvalmistajat ottaa oppia, koska auton valojen toiminta on pimeään vuodenaikaan suorastaan elintärkeää ja ne pitää pystyä vaihtamaan tarvittaessa vaikka huoltoaseman pihalla. Rikkinäisillä valoilla ajaminen on kaikenlisäksi kiellettyä ja siitä voi saada tien päällä sakot.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)










