Talvirengastestit 2017

Rengasruletti on pyörinyt kiivaasti viime viikolla varsinkin pääkaupunkiseudulla, kun ensilumi ja ensimmäinen pidempi pakkasjakso sattuivat samaan aikaan. Sitkeimmätkin kesärenkailijat totesivat autoilun turvallisen jatkamisen edellyttävän (ainakin tilapäisesti) talvirenkaita ja lopputuloksena kaikki halusivat suvikumit säilöön samaan aikaan.

Renkaanvaihto on oikeasti yksinkertainen juttu ja toki vähemmällä vaivalla selviää, kun antaa ammattilaisen vaihtaa renkaat mutta 3h jonotus kaupan päälle!?

Monelle on varmasti ollut ajankohtaista myös vaihtaa kulunut rengassarja uuteen ja tätä silmällä pitäen autolehdissä on taas kilvan julkaistu testejä meidän kuluttajien "neuvomiseksi". Pariin vuoteen en olekaan tätä aihetta käsitellyt, kun testit ovat muuttuneet enemmän viihteeksi ja markkinoinniksi aidon testaamisen sijaan, mutta nyt artikkelit saivat jälleen kirjoituskoneen laulamaan.

Viime vuosien teema talvirengastesteissä on tuntunut olevan Keski-Euroopan nastattoman talvirenkaan mollaaminen pohjoismaisten verrokkien myynnin edistämiseksi ja samalla linjalla mentiin tänäkin vuonna. Väkisinkin tulee mieleen taannoinen Nokian Renkaiden kesäkumien jakaminen eri markkinoille enkä tarkoita tällä sitä, että tuotedifferointi olisi paha-asia, mutta alalla on nyt todella huono track recordi pohjoismaisten olosuhteiden korostamisessa. Kannataisiko vertailuun nostaa ennemmin kulunut verrokki, kuin kokonaan toisiin olosuhteisiin ja markkinoille suunnattu tuote? Raflaavia otsikoita vertailulla saadaan mutta testiarvo on nolla, kun lopputulos on jo etukäteen tiedossa.

Toinen mielenkiintoinen havainto tuli sitten Tuulilasin rengastesteistä: ilmeisesti testeissä on tehty yhteistyötä Ruotsalaisen sisarlehden kanssa sillä seurauksella, että Tuulilasissa julkaistiin alunperin Vi Bilägare -lehden kitkarengastesti -artikkeli. Olisiko paljon ohi arvata, että Tuulilasin nastarengastesti on myyty Ruotsiin?

Tässähän ei ole sinänsä mitään pahaa ja testikustannusten jakaminen on vain hyvää kustannustietoisuutta, mutta lopputuloksena saimme testit (Tuulilasin nasta- ja kitkarengastestit) joissa ei ole mitään yhteistä: painotukset ja pistemäärät sekä testiosiot ovat keskenään erilaiset. Renkaiden melu on yksi hankintakriteeri, mutta miten verrataan nasta- ja kitkarengasta toisiinsa, kun toisessa testissä on käytetty mittausnopeuksia 50, 70, 90 ja 110 km/hja toisessa vastaavasti 50, 80, 100 ja 120km/h? [Nastarenkaalla ei muuten ajeta yleensä 120km/h, kun pimeänajan nopeusrajoitukset ovat päällä pidempään kuin mikä on talvirenkaan käyttöaika.] Ilmeisesti Tuulilasin toimituksessa on ajateltu, ettei nasta- ja kitkarenkaan ostaja vilkuile ns. aidan toiselle puolelle eikä testien vertailtavuudella ole niin väliä? Olisko kuitenkin mahdollista edes toimittaa artikkelit siten, että ne ovat yhtenäisen näköiset ja pitävät sisällään samat asiat (Esim. mittaustulosten graafien selitteet)?

Tästä päästään sitten siihen toiseen lehteen: Tekniikan Maailman rengasvertailussa on tuttuun tapaan molemmat rengastyypit samalla viivalla "koska samalla viivalla ne ovat liikenteessäkin". Hyvin sanottu, mutta tätä terävää havaintoa ennen on kahden kappaleen verran suollettu "asiantuntemusta" nastarenkaan paremmuudesta ja testipainotusten "tärkeydestä" kuluttajalle. Ihan oikeasti!?

Testivoitoilla on aivan olennainen merkitys kuluttajan ostopäätökseen ja testiosioita ja painotuksia säätämällä voidaan valita sopivin rengas voittajaksi. Katsokaa vaikka viime vuoden Teknikens Världin testituloksia, jos ette minua usko. Kotimainen testivoittaja nasta hävisi kitkarenkaalle ja vastaavasti testivoittaja kitka hävisi Keski-Euroopan kitkalle, kun testissä ei ollut mitään painotuksia. Painotuksilla saadaan sopivin voittajaksi, kuluttajan ei tarvitse vaivata turhilla yksityiskohdilla päätään ja kaikkien elämä on helppoa ja mukavaa. Eikö niin?

Samojen kahden kappaleen aikana toimittaja esittää kysymyksen nastojen aiheuttamasta teiden kulumisesta, katupölystä ja terveyshaitoista - ikään kuin kyseessä olisi todellakin ennestään tutkimaton osa-alue. Nopealla googlaamisella olisi löytynyt monivuotisen NASTA tutkimusohjelman tutkimusraportit, joista voisi vastaukset hakea. Otetaan tähän muutama hyvä poiminta, jos aika ei tällä erää riitä raporttien läpikahlaamiseen.

1. Teiden urautuminen aiheutuu taajamissa raskaan liikenteen painumista (kesällä) ja maanteillä nastarenkaista (talvella). Aalto-Yliopisto, Harri Heikkinen, 2013, Nastarenkaiden vaikutus päällysteiden kulumiseen taajamanopeuksissa.
2. Kitkarenkaiden käyttö ei kiillottaisi teitä hengenvaarallisiksi luistinradoiksi. Pienikin nastarengasprosentti pitää pinnan kitkan kelvollisena - poikkeuksena on joukkoliikenne jonka kiillottava vaikutus näkyy erityisesti bussipysäkkien kohdalla. Aalto-Yliopisto, Tuononen et. Sainio, 2013, Otimaalinen nasta-kitkarengassuhde jäisellä tiellä - NASTAVIRTA.

Poimittakoon kuitenkin esiin yksi fakta, joka jää monesti lehtitesteissä mainitsematta, nimittäin nastaulkonema ja erityisesti sen muutosten vaikutukset testitilanteisiin. Tuonosen ja Sainion tutkimuksessa viitattiin Tuulilasin havaintoon, että nastaulkoneman kasvaminen toistuvissa testijarrutuksissa voi "lisätä pitoa helposti saman verran kuin uusien kitka- ja nastarenkaiden pitoero on jäällä". Siis sama suomeksi: käytännön suorituskykyero (kitka vs nasta) liikenteessä on vain noin puolet mitatusta (kiihdytys-, jarrutus- ja ajokokeet jäällä). Tekniikan Maailman talvirenkaat 2017 -testissä kyllä mainitaan nastaulkoneman mittaus ja vaatimus sen olemisesta lain edellyttämällä tasolla, mutta artikkelissa ei ole mitään mainintaa nastaulkoneman mittauksista testin aikana. Mitattinko lainkaan vai eikä vaan haluttu mainita?

Yksi takavuosien testeissä mukana ollut osio on hävinnyt testeistä kokonaan - nimittäin loskaliirto. Tuulilasin kitkarengastestin loppuarvostelussa (se Ruotsalaisten tekemä testi) tämä esiintyy ikonina, mutta varsinaisia testituloksia ei eritellä mitenkään. Muissa testeissä ajellaan, kuin loskaa ei olisi olemassakaan, vaikka se on nykyisen tienpidon olosuhteissa varsin yleinen "normaali talvinen ajokeli". Ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella suolalla sulatettua loskaa löytyy tieltä paljon luistinrataa muistuttavaa peilijäätä enemmän ja useammin - tätä ei kuitenkaan koeta edes testaamisen arvoiseksi ja sen sijaan painotetaan 40% painoarvolla (40% TL nasta, 45% TM ja 30% TL kitka) jäätestien tuloksia!?

Näin meihin vaikutetaan testitulosten kautta. Kannattaa hankkia käsiin myös Ruotsalaisia testejä ja verrata tuloksia. Molemmissa maissa testeissä pärjäävät tuotteet ovat varmasti hyviä ja kotimaisten lehtien pitäisi pyrkiä pitämään testit mahdollisimman vertailtavina eri vuosina, todellisia ajosuoritteita vastaavina ja julkaista kaikki mittaukset lukijan oman vertailun mahdollistamiseksi. Pahitteeksi ei olisi myöskään painotuksista luopuminen.