Rasvamonttu

Vahatestissä Autobild sai melko yllättävästi lopputulokseksi, ettei hinta takaa laatua. Vertailun halvin voitti ja kallein jäin viimeistä edelliseksi - toki, hinta oli yksi arvostelukriteeri.

Jos vahatestistä haluaa jotain muistaa, niin se on se, että kannattaa suosia tuttuja tunnettuja merkkejä melkein mistä marketista hyvänsä ennemmin kuin jotain huippukallista tuotetta, jota ei ehkä osaa käyttää. Autofixarilla ei ole omaa kokemusta testivoittajasta, S-marketin Car-S vahasta ja aionkin pitäytyä myös jatkossa Turtlen ja Autoglymin tuotteissa niiden keskinkertaisista testituloksista huolimatta. Autofixarin kokemuksen mukaan toistuva vahan kovetus Autoglymin kultaisella Extra Gloss Protection aineella pitää pyörrejäljet poissa ja jopa piilottaa pieniä naarmuja. Lopputuloksen kiilto ei ehkä ole käsittelyn jälkeen paras mahdollinen, mutta pinta on ainakin puhdas ja naarmuton.

Alla vielä Autobildin testitulokset:

Vaha                     Pisteet Hinta
Car-s                    95p     11,90€
Sonax                    83p     21,80€
Mequiars NXT gen         73p     54,51€
Turtle wax original      73p     15,98€
Autoglym pun             71p     43,08€
Carlake sunshine         69p     47,60€
Korrek uuden auton vaha  68p     36,86€
Biltema brilliant        64p     18,00€
Presta                   62p     78,22€
Autosmart                55p     39,64€

Tässä on sitten hieman pidempi kuvakollaasi autofixarin viimeisimmästä tekeleestä. VAG konsernin A3/Golf/Octavia/Leon jne. en ollutkaan vetoakselin suojakumia aikaisemmin vaihtanut. Kerta se ensimmäinenkin ja tässä on tarina siitä. :-)

Kuten kuvasta näkee, ulompi vetoakselin suojakumi on luovuttanut aivan sisäreunasta kiristyspannan rajalta. Onneksi kumi oli päällisin puolin ehjä, eikä nivelen sisään ollut päässyt pahemmin likaa. Uuden nivelen mukana tulee kiristyspantojen ja muiden tilpehöörien lisäksi myös putkilo uutta rasvaa, mikä antaa mahdollisuuden poistaa vanha rasva kokonaan.


Koko homma on aloitettava napamutterin (tai tässä tapauksessa pultin) avaamisella. Koko on 27mm ja avaaminen onnistuu parhaiten pyörä maassa, jos vaan vanteessa on keskireikä tätä varten. Jos ei ole, pitää apulaisen painaa jarrua, jotta pyörä ei pyöri. Niin kuin aina, korjaus tehdään auto tuettuna pukille, ei tunkin varassa.


Kun napapultti on auki, voi auton nostaa ylös ja irrottaa renkaan. Jotta vetoakseli mahtuisi pois navasta, tulee olkatuki irrottaa tukivarresta. Minä irrotin myös raidetangon, koska uskoin vetoakselin mahtuvan pois ilman tukivarren irrotusta, mutta eihän se mahtunut. Kun olkatuki on irti tukivarresta, kierretään napapultti pois ja irrotetaan vetoakseli navasta. Tämä ei ole erityisen tiukalla, mutta joissain tapauksissa saattaa tarvita ulosvetäjää, minä selvisin akselin naputtelulla ja muljuttelun avulla.


Kun vetoakseli on irti navasta alkaa koko homman hankalin vaihe. Seuraavaksi pitää vanha suojakumi poistaa ja uuden asentamiseksi irroittaa vetoakselin nivelestä, eli purkaa nivel. Vanhan suojakumin poistaminen on helpointa terävällä veitsellä ja vanha rasva lähtee talouspaperilla. Käsissäsi on jotain tämän näköistä.

Ja nyt sitten illan finaali. Sanotaan nyt suoraan, vetonivel on todella tiukassa nipussa. Netistä löytämäni ohjeen mukaan se hajoaa osiin lyömällä nivelen ulkokehää ulospäin - ehkä näin, jos koko akseli on ruuvipenkissä kiinni ja käytettävissä on lyijyvasara. Kotimaisilla foorumeilla neuvotaan sen sijaan työntämään nivel irti akselista pienen hylsyn ja napapultin avulla. Kannattaa lukea koko threadi lisäohjeiden osalta.


Kun nivel lähtee aukeamaan, loppu on enää tututun toistoa. Tässä on kuva puolittain avatusta nivelestä. Kiinnitä huomiota prikan ja muoviholkin keskinäiseen asentoon ja järjestykseen, jotta kokoaminen onnistuu.


Tiukkuuden syykin selvisi saatuani nivelen osiin. Lukitusrengas on kitkatyyppiä eikä sitä ole mitään mahdollisuutta kaivaa pois nivelen sisältä purkamisen helpottamiseksi. Sen on tarkoitus antaa mekaanisesti periksi niveltä purettaessa, kuten kuvasta näkyy. Lukkorengas on aivan akselin spoorien pilalle kaivama, mutta nivelpaketissa tulee onneksi uusi rengas.


Tästä eteenpäin nivelen kasaaminen uuden kumin kanssa on helppoa. Vanha rasva kannattaa poistaa hyvin ja uusi laittaa paikoilleen niveltä hieman pyöritellen, jotta sitä on joka paikassa. Kumin kanssa aksliin on syytä muistaa pujottaa myös uusi kiristyspanta ja uusi prikka ja muoviholkki. Lopuksi uusi lukitusrengas paikoilleen ja nivel nippuun. Kasaaminen on helppoa, nivel liukuu paikoilleen pienen kumivasaralla naputtelun avustuksella ja jäljellä on enää kumin lukituspantojen kiristäminen.

Tämä pantojen kiristys meinasi sitten olla se viimeinen koetinkivi, koska ne on näköjään tehty jollain erikoistyökalulla kiristettäviksi. Ehkä oikein suurilla hohtimilla ne saisi puristettua kasaan, mutta minulla ei ollut käytössä kuin putkipihtejä ja sivuleikkurit. Sivuleikkureilla hommasta ei tullut mitään, eikä putkipihdeilläkään pystynyt metallia puristamaan käytännössä lainkaan kasaan. Piti siis improvisoida...

Ratkaisu on suorastaan naurettavan helppo. Kun katsoo alkuperäisiä kiristyksiä, niin panta on tehty siten, että se antaa myöten aivan pannan pinnan suuntaisesti, mutta itse korotusta ei pysty puristamaan kasaan. Pienen miettimisen ja muutaman kokeilun tuloksen totesin, että pihdeissä olisi oltava kynnet puristamista varten. Harkistin jopa pihtien hitsaamista jamuokkamista tarkoitukseen sopiviksi, mutta työkalulaatikosta löytyi sopivan kokoista rautalankaa, jota päätin soveltaa. Loppujen lopuksi työkaluna toimi U:n muotoon taivutettu vajaan 3cm pätkä rautalankaa, jonka avulla pannan sai kiristettyä. Kuva kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Jos tästä jorinasta ei mitään muuta jää mieleen, niin näiden pantojen kiristys kannattaa muistaa. :-) Kunnon  tee-se-itse settiä.

Vappu on perinteinen aika ottaa harrasteautot ajoon, mutta se on monelle (ainakin autofixarille) tyypillinen aika kiinnostua jälleen käyttöauton ulkoasusta. Pieni siistiminen onkin siis seuraavien kirjoitteluiden aiheena.

Auton koneellinen peseminen on syrjäyttänyt käsin pesemisen ja se onkin monelle pesupaikan puutteessa ainoa vaihtoehto. Joillain huoltoasemilla on kuitenkin vielä käsinpesupaikka, samoin omakotiasuja saa pestä autonsa, mikäli pesuaineet ovat tähän kelpaavia ja pesupaikan jätevesistä on huolehdittu asianmukaisesti. Yleensä biohajoavat pesuaineet ja öljynerotuskaivo pesupakalla täyttävät em. kriteerit. Kannattaa toki ottaa selvää oman kunnan ohjeista ja säädöksistä.

Käsinpesun voi suorittaa joko perinteisesti kasteluletkulla, ämpärin, pesusienen ja –harjan avulla, tai painepesuria hyödyntäen. Käytännössä molemmissa tavoissa pesu kulkee saman kaavan mukaan; ensin huuhdellaan vedellä irtolika pois auton pinnalta, tämän jälkeen levitetään pesuaine ja pestään auton pinnat sienellä tai harjalla ja lopuksi auto huuhdellaan ja kuivataan.

Oikein likaisen auton pesussa voi käyttää tehopesuainetta tai liuotinta varmistamaan lian irtoaminen. Tämä on hyvä keino myös varmistaa koneellisen pesun lopputulos varsinkin harjattomissa pesuissa, mutta yhtä hyvin harjallisen pesulaitteen ja auton ulottuvuuksissa voi olla kohtia, missä pieni apu ei ole lainkaan pahitteeksi. Liotinpesuaineissa taitaa myynnissä olla tällä hetkellä olla vain yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta tuotteita, joita ei ole varustettu ympäristömerkillä. Huomioithan näiden tuotteiden käytön yhteydessä jätevesien asiallisesta käsittelystä (käyttö vain huoltoaseman pesupaikalla).
Huuhtelun ja liuottimen levittämisen jälkeen suoritetaan varsinainen pintojen pesu autoshampoolla. Ämpäriin sekoitettu pesuaine nostellaan auton pinnalle käsin sienen tai harjan avulla, mutta painepesuri osaa levittää pesuaineen automaattisesti. Pesun jälkeen pinnat huuhdellaan pesuaineesta vedellä ja kuivataan joko säämiskällä tai lastalla. Autofixari suosittelee ehdottomasti säämiskää, mutta tarkoitukseen pyhitetty ja taatusti puhdas lasta käy vallan hyvin.

Kuivaussäämiskäksi kannattaa valita aito nahkasäämiskä sen hyvän kuivaustuloksen ja pitkän käyttöiän takia. Säämiskän hoidossa kannattaa kuitenkin muistaa seuraavat ohjeet: käytön jälkeen säämiskä pestään ja jätetään kuivumaan saippuaisena, näin se ei kovetu samalla tavalla, kuin huuhdeltu säämiskä ja ennen käyttöä säämiskä huuhdellaan ja rutistetaan kuivaksi. Säämiskä kannattaa ottaa vettymään jo pesu-urakan alkuvaiheessa, koska vain kunnolla vettynyt ja kuivaksi puristettu säämiskä on imukykyinen eikä jätä pintaan vesiraitoja.

Viime viikonloppuna Hesari uutisoi autosivuilla ruotsin katsastuslaitoksen julkaisemasta (joka vuotisesta) tutkimuksesta herkkupalat. Löytyy tuolta ihan tarkat tilastotkin, niin kuin löytyy Tuulilasinkin sivuilta.

Luultavasti tulokset ovat saaneet autonvalmistajilla - varsinkin sillä naapurimaan omalla ylpeydellä - vipinää laadunvarmistusosastolla, koska sen verran hälyttäviä tulokset olivat. Noin yleisesti tuloksissa nakyy, että autojen vika-alttius on vähentynyt vertailuvuoteen (2000) nähden, eli yhä useampi auto menee läpi katsastuksesta. Sen sijan jarrujärjestelmän viat ovat yleistyneet yli 10v. autoissa vertailuryhmään nähden. Jarruletkujen hapertuminen hylkäyksen syynä on sen sijaan laskenut liki kaiken ikäisissä autoissa - mielenkiintoista. Jarrujärjestelmässä vikaantuminen iskee siis vähän vanhempaan kalustoon ja siellä jarrusatuloihin, rumpuihin ja kuluviin osiin eli paloihin ja levyihin. Siis juuri sinne, minkä pitää tee-se-itse-mies kunnossa jos vähääkin pysyy ruuvari kädessä ja autot kiinostaa.

Toinen mielenkiintoinen seikka oli se, että autojen ruostuminen oli jonkin verran vähentynyt vajaassa 10 vuodessa. Auto alkaa kärsimään ruosteesta niin, että katsastusleima on vaarassa sen ikääntyessä yli 10-vuotiaaksi, kuitenkin keskimäärin vain alle 1% autoista saa tällöin korjauskehoituksen ruosteen takia. Tätä vanhemmissa autoissa hylkäysprosentti nousee tasaisesti mitä vanhemmasta kalustosta on kyse, mutta selvästi vertailuvuotta (2000) vähemmän. Kehitystä on siis tapahtunut. Ruostetilaston häntäpään mallit eivät liene kenellekään yllätyksiä, mutta niiden hylkäysprosentti on kyllä pienoinen järkytys: esim. Ford Mondeo Combi Diesel 23% hylättyjä! Muita peränpitäjiä olivat Kia, Huyndai, Suzuki, lisää Fordeja, joku Opel jne.

Tuolta alussa laittamiini linkkeihin kannattaa tutustua, varsinkin jos on käytettyä autoa hankkimassa. Voi olla ikävä yllätys, jos kunnossa olevaksi oletettu auto osoittautuu ensimmäisessä katsastuksessa ruosteensyömäksi :-(

Mistä tietää, että kevät on tullut? No, ainakin siitä, että kaksi kertaa vuodessa toistuva rengasvertailurumba käynnistyy joka mediassa. Toki, renkaiden vertailu on järkevää journalismia ja vertailuiden tulosten uutisointi taas sitten toisille hyvää jutun juurta tai suorastaan ilmaista sisältöä ;-) Meillä nyt vaan sattuu olemaan talvella niin liukasta, että toinen rengaskerta on tarpeellinen, mikä sopivasti rytmittää kahdesti vuodessa rengasvertailut sesongin mukaan.Toinen kevään merkki on se, että uutisointi katupölystä pyörähtää käyntiin, saman ilmiön kääntöpuoli - liukkautta torjutaan nastoilla tai levittämällä hiekkaa/soraa tielle mitkä kummatkin näkyvät keväällä katupölynä.

Noista tämän kevään rengasvertailuista vielä - siinä missä Hesari tyytyi joku viikko sitten vain toteamaan testien tulokset, on netissä löydettävissä vähän laajempikin tulosten uutisointi osoitteessa rengasvertailu.fi. Kannattaa vaikka lukaista tuolta, jos ei kaikkia autolehtiä käsiinsä enää saa.

Autofixari kahlasi henk.koht. läpi molemmat kotimaiset lehdet paperiversioina ja niistä jäi taas vähän hassu maku suuhun. Siinä missä TM suorastaan jeesusteli kitkarenkaan huonoilla ominaisuuksilla, niin Tuulilasi oli ottanut journalistiseksi asenteekseen painaa alas alhaisen vierintävastuksen renkaat. On toki perusteltua, että turvallisuus on rengastestien tärkein näkökulma, mutta onko sen sadekelin ja vesiliirron oltava ainoa? TM sentään julkaisi mittaustulokset eri osa-alueista, jotta lukija voi pelkän testidatan perusteella tehdä omia johtopäätöksiään renkaiden välisistä eroista, mutta esimerkiksi Tuulilasi ei julkaissut kuivan kelin käsittelytuloksia lainkaan, vain pisteytyksen - kyseenalaiseksi jäi paljonko testikierroksella on eroa parhaan ja heikoimman välillä? Jotain johtopäätöksiä voi vetää märkäkelin tuloksista missä ero parhaiden ja heikoimpien välillä oli 2,5s (69s -> 71,5s).

Takavuosina TM:n testeissä vertailtiin uusia renkaita kulutettuihin kesärenkaisiin ja tässä vertailussa oli sentään jotain järkeä. Tässä kitkarengasvertailussa haiskahtaa vain kohutulosten aikaansaaminen - on kai itsestään selvää, että talvikeleille tarkoitettu tuote ei toimi kesällä. Muuten me ajaisimme samoilla all-season renkailla vuoden ympäri! Onhan se kitkarengas heikko, varsinkin jarrutuksessa, mutta se on paljon turvallisempi ajaa loppuun välikelin renkaana (vähän pidemmälle kevääseen tai hieman aikaisemmin alle syksyllä) kuin ihan loppuun kuluneena pahimpiin jääkeleihin Joulukuussa.

Tuon turvallisuusnäkökohdan ainoasta ja oikeasta arvosteluperusteesta haluaisin myös herättää keskustelua. Miksi rengastestissä ei voida ottaa asenteeksi joskus sitä matti-meikäläisen tai average-joe asennetta, että hinta ja käyttökulut ratkaisevat, ajomukavuus ja hiljaisuus ennen kaikkea ja turvallisuus on plussaa. Siis painotus olisi juuri toisin päin kuin nykyään? Jos nyt ruoditaan näitä mittautuloksia vaikka Tuulilasin artikkelin perusteella ja katsotaan, että mitä jää käteen:

Parhaan ja heikoimman ero mittaustuloksissa (%) ja painoarvo

• ABS jarrutus kuivalla -> (9%) 1,0*
• ABS jarrutus märällä -> (12%) 1,2*
• Märkäkäsittely -> (3%) 1,5*
• Vesiliirto kaarteessa -> (5%) 1,4*
• Vesiliirto suoralla -> (5%) 1,4*
• Sivuttaispito märällä -> (5%) 0,9*

Ja näitten perusteellako se rengas siihen omaan kärryyn pitää valita!? Kannattaa huomioida myös vierinvastus ja kulutus samasta lähteestä

• Vierinvastus -> (31%) 0,5*
• Kulutus -> (9% ) 0,8*
• Melu (käyrä) 0,8*
• Mukavuus (ei mittaustuloksia) 0,6*

Johtopäätöksiä: me siis ajamme suuren osan talvea ainakin etelässä käytännössä sulilla teillä renkailla, jotka TM:n mukaan ovat jopa vaarallisen heikkoja ja pitäisi jopa kieltää kesäkaudella. Samalla autolehdet nyhertävät rengasvertailuissa eroja renkaiden välille jota kuinkin 5% marginaalista, kun ero siihen talvirenkaaseen (jolla siis ajetaan minimissään pakolliset 3kk vuodesta) on liki valovuosi. Samalla jätämme kokonaan huomioimatta mahdollisuuden säästää auton polttoainekuluissa ja sitä kautta suorissa päästöissä liki kymmenyksen!

Tässähän ihan lämpenee.. Samaan aikaan yhteiskuntamme puuhaa erilaisia haittaveroja esimerkiksi polttoaineen kulutukseen, sähkön kulutukseen, vapaa-ajan asuntoihin ja ties mihin, mutta emme saa vastaavasti renkaiden aiheuttamaa ylimääräistä kulutusta mitenkään kuriin. Nyt se renkaiden energiatehokkuusmerkintä käyttöön ja äkkiä! Rengastesteissäkin voitaisiin palata pilkun nyhertämisestä oikeasti johonkin vaikuttavaan arvosteluun.

Sitten voisi vielä huomioida tuon rengasmelun. Jos joku sattuu asumaan tien lähellä (eli ei keskellä erämaata), niin rengasmelu on muutakin kuin omassa autossa kaikuva rallatus. Meneppäs tämän luettuasi parvekkeelle/pihalle/terassille. Kuuntele ja mieti seuraavaa asiaa: desibeliasteikon logaritmisuuden takia 3dB kasvu äänen mittaustuloksessa tarkoittaa aistitun melun kaksinkertaistumista. Tuulilasin mittausten mukaan taajamanopeudella (50 km/h) heikoimman ja parhaimman renkaan ero on noin 2dB. Miltä tuntuisi, jos sillä omalla kotipihalla/parvekkeella/kaljaterassilla kuuluva melu olisikin vain vähän reilut puolet siitä mikä siellä nyt kuuluu...

Auton laittaminen kausittain kuntoon tuntuu useimmiten jäävän vain pelkkään renkaidenvaihtoon, vaikka samalla olisi mahdollisuus tehdä paljon muutakin. Nyt, kun on jälleen lähestymässä se aika vuodesta, kun parkkipaikoilla ja pihoilla alkaa kuhina autoilijoiden vaihtessa uutta rengastusta alle, on mahdollista parantaa tapansa.

Kausihuollon tekemisen voi jakaa karkeasti kahteen asiaan sen mukaan paljonko niiden tekeminen vaatii perehtyneisyyttä ja viitseliäisyyttä. Ihan yksikertaisimmat ja kaudesta riippumattomat huoltotoimet ovat:

• Auton sisätilan imurointi
• Lasien pesu

Itse imurointi on erittäin suoraviivaista ja vastaa tavallisten kalusteiden imurointia. Suurimmat roskat kannattaa siivota esimerkiksi lattiamattojen mukana ensin ulos, koska imureiden kyvyt voivat loppua kesken raskaan hiekan kanssa. Kojelauta ja muu kovat pinnat on paras imuroida harjapäisellä suuttimella, penkit ja lattia taas pelkällä putkella tai pienellä imuripäällä. Kapeaa suutinta kannattaa tarjota penkkien väliin ja muihin ahtaisiin paikkoihin.


Imuroinnin yhteydessä kannattaa katsastaa myös auton takakontti ja puhdistaa sekä takakontin verhoilu, että viistoperissä ja farmareissa oleva tavaratila verho tai kansanomaisesti hattuhylly.


Mikäli imurointi-inspiraatiolta intoa vielä riittää, voi pintoja pestä ihan tavallisella astianpesuaineella. Ainakin Autofixarin mielestä erilaiset lasin- ja kojelautojen pesuaineet ovat täyttä rahanhukkaa. Jos lasi lähtisi puhtaimmaksi vaahtona suihkutettavilla vaahdoilla, pesisimme astiammekin Fairyn sijaan näillä ihmeaineilla. Tuulilasin pesussa kannattaa kiinnittää huomiota lasin huuhtelemiseen puhtaassa vedessä huuhdellulla rätillä ja erityisesti lasin kuivaamiseen. Ihan tavallisella Hesarilla (vrt. isoäidin ikkunanpesuvinkit ;-) kuivattuun lasiin ei jää pyyhintäjälkiä ja ikävä auringon peilaaminen lasista vähenee.


Kangasverhoilun puhdistamiseen tarkoitetut pesuaineet ovat sen sijaan erittäin asiallisia tuotteita. Melko tuoreessa autolehdessä oli näiden aineiden vertailu ja ainakin Autofixari on ollut tyytyväinen testivoittajan ominaisuuksiin. Pitää minkä lupaa.


Hieman enemmän viitseliäisyyttä vaatii auton ulkopuolen huoltaminen. Jos jätetään auton pesu sikseen, ulkopuolella kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa uusia tuulilasin ja takalasin pyyhkijät sekä paikata pienet kiveniskemät ja naarmut. Pyyhkijöiden vaihto ei ole todellakaan mikään vaikea tehtävä ja siitä selviää muutamassa minuutissa parkkipaikalla. Pyyhkijöitä ei kannata ostaa vertailematta hintoja, yleensä autoliikkeiden hinnat ovat kalleimmat, huoltamoiden ja varaosaliikkeiden hinnat sitten tässä järjestyksessä vähemmän kalliit. Yleensä pyyhkijöistä kannattaa valita joku tunnettu merkki: Bosh, Champion, Valeo jne. ja ne harakri-moniterä-mysteerit kannattaa jättää kauppaan. Useimpiin uudehkoihin autoihin saa nykyään pehmeitä pyyhkijöitä, joissa ei ole metallista runkoa lainkaan. Näitä saa myös automalleihin, joihin pehmeitä pyyhkijöitä ei ole ollut uutena saatavilla, suosittelen!


Yksi tarkan euron kuluttajan vinkki on hankkia pyyhkijöihin pelkät uudet kumit! Näin Autofixarille neuvoi eräs reilu varaosamyyjä automerkin oman marmoritiskin takaa. Pelkät kumit olivat kymmenesosa uusien pyyhkijöiden hinnasta ja vaihtotyökin oli säästöön nähden kohtuullinen. Pyyhkijän päästä irrotetaan muovitutti ja kumia jäykistävä metalliliuska ja itse kumi on helppo irroittaa.


Toinen hyvä vinkki liittyy kumisten lattiamattojen puhdistukseen: mikäli käytettävissä on painepesuri, pesuaineen ja paineen yhdistelmällä saa kuluneenkin lattiamaton lähes uuden veroiseksi. Pelkällä painepesurilla ei itse auton pinta lähde puhtaaksi, muta kumimatto on paljon kiitollisempi puhdistuskohde.

Ovien ja lukkojen hoitaminen kausittain jää usein tekemättä ja seurauksena on sitten jäätyneitä lukkoja ja löystyviä oven saranoita. Pieni öljyn kanssa huitominen puolen vuoden välein pitää paikat liukkaina eikä jumiutumista tapahdu. Muutenkin jäätyneen lukon elvyttäminen lukkosulalla on vain ensiapua, kunnollinen suojaus pitää tehdä aina kuivaan lukkoon, muuten se jäätyy liuottimen haihduttua uudelleen. Eli: lukkoihin laitetaan esimerkiksi ase- tai muuta ohutta öljyä.


Kaikkein eniten viitseliäisyyttä vaatii auton konepelin avaaminen ja konehuoneen puolella tehtävä työ. Mikäli auto on uusi ja auton takuu edellyttää säännöllistä huoltamista merkkiliikkeessä, kausihuolto konepellin alla rajoittuu pelkästään tuulilasinpesunesteen lisäämiseen. Vanhemman ja enemmän tee-se-itse henkeä vaativan auton kausihuoltoon voi lisätä myös öljyn- ja öljynsuodattimenvaihdon sekä tulppien tarkistuksen. Oikein vanha kalusto voi vaatia myös venttiilien välysten tarkistuksen ja säädön huollon yhteydessä.

Renkaiden vaihdon yhteydessä kannattaakin siis tehdä autolle kunnon kausihuolto, niin ajamisen ilo tulee jälleen takaisin!

Viimeinen reilu viikko on ollut autoilijalle pientä koettelemusta reilun pakkasen sekä lauhtumisen ja lumisateen muodossa. No, lauhtuminenkin oli vähän niin ja näin - reilu -10 astetta ei nyt varsinaisesti ole ihan lauhaa mutta silti tulee lunta.

Reilusta pakkasesta selviää auton kanssa kunnollisen jääraapan ja lämmittimen kanssa. Auton moottorin ja sisätilan lämmittäminen vähentävät auton kulutusta ja kulumista merkittävästi ensimmäisten kilometrien aikana. Kylmän moottorin käynnistämisen väitetään vastaavan jopa 500km ajoa ja kylmäkäynnistysten laskennalliset kulut polttoainesäästöinä ovat jopa 70€/vuosi. Uskokoon ken haluaa, mutta -20 asteessa jääkylmän moottorin sahaaminen käyntiin saa säälin tunteen kenen tahansa sydämeen. Auto jaksaa juuri ja juuri pyörähtää käyntiin ja ensimmäiset sekunnit se pysyy vain vaivoin käynnissä.

Uusissa autoissa on yleistynyt säteilylämmitin aikaisemman lonkolämmittimen sijaan. Säteilylämmitin on yleensä lämpövastus mikä on asetettu moottorin öljytilan (öljypohja) alle tai sivuun eikä se näin ollen ole suorassa kosketuksessa moottoriin tai sen nesteisiin. Säteilylämmitintä tuleekin käyttää saman lämmitysvaikutuksen aikaan saamiseksi tuplasti se aika mitä perinteistä vesitilaan liitettyä lohkolämmitintä.

Toinen talviriesa on tuulilasin ja pyyhkijöiden jäätyminen. Ilmiö on erityisen ikävä reilulla pakkasella pöllyävän lumen tai lumisateen takia. Kova pakkanen ja ajoviima pitävät ainakin tuulilasin yläreunan aina pakkasella ja pyyhkijöiden käyttö siirtää tuulilasin alareunasta vettä ylös mikä vuorostaan jäätää sekä pyyhkijät että lasin. Näkyvyys heikkenee pyyhkijöiden jäädyttyä lähes olemattomaksi ja edessä on pakollinen pysähtyminen puhdistamaan pyyhkijät ja tuulilasi.

Erityisen hankalaksi tämän tekee monien nykyautojen pyyhkijöiden sijoittaminen konepellin taakse suojaan. Tämän sijainnin takia monissa autoissa sulkia ei voi kääntää ylös kuin ns. huoltomoodissa moottori sammutettuna.

Kolmas talviautoilun riemu on sisäpuolelta jäätyvät ikkunat. Varsinkin konttiperäisissä autoissa taemmat sivuikkunat ovat järjestään pienessä tai vähän isommassa kuurassa sisältäkin, mutta varsinaisen riesan aiheuttaa jäätyvät sivulasit ja tuulilasi. Joissain autoissa riesa on todella merkittävä, toisissa vähäisempi.

Talviautoilu on taitolaji. Ainakin seuraavilla neuvoilla siitä selviää hieman vähemmillä vaivoilla:

• Käytä moottorinlämmitintä ja mielellään sisätilanlämmitintä aina kun voit. 
• Puhdista tuulilasi jäärapalla (ulkoa) ja harjalla kokonaan, niin jäämät eivät sula ja jäädy lasiin uudelleen.
• Puhdista tuulilasin alareunan ilmanotot irtolumesta, jottei moottorin lämpö sulata sitä kosteudeksi sisäilmaan.
  
• Kopistele kengät lumesta, jottei sulanut vesi tiivisty huuruksi ja jääksi lasien sisäpinnalle.

Talviautoilun (ja miksei muunkin autoilun) helpottamiseksi kannattaa muistaa seuraavat huotokohteet:

• Raitisilmasuodattimen puhdistus ja vaihto - likainen suodatin kerää kosteutta ja heikentää ilmaa kuivaavaa virtausta - ikkunat jäätävät helpommin.
• Tuulilasin ja sivuikkunoiden pesu - likainen lasipinta huurtuu helpommin.
• Sisätilan mattojen puhdistus ja kuivaus - roska ja lika sitovat enemmän kosteutta jonka poistaminen estäisi ikkunoiden huurtumista ja jäätymistä.
• Auton raitisilman poistoventtiilien puhdistus ja huolto.
  

Jos kuitenkin talvi on päässyt yllättämään tienpäällä, voit kokeilla seuraavia konsteja matkanteon jouduttamiseksi:

• Jos tuulilasi jäätyy tai huurtuu sisäpuolelta - lisää lämmintä puhallusta tuulilasille.
• Jos tuulilasi jäätyy yläreunasta ja pyyhkijät jäätyvät - pysähdy, puhdista pyyhkijät ja tuulilasi huolellisesti, puhalla lasille kylmää ilmaa. Tuulilasin lämmin puhallus ei riitä pitämään ajoviimaa ja pakkasta vastaan koko lasia puhtaana. Lämmin alareuna kerää lumituiskussa lunta ja se sulaa vedeksi, jonka pyyhkijät siirtävät kylmään yläreunaan missä se jäätyy uudelleen. Älä siis sulata lunta lasiin ollenkaan - ajoviima pitää kyllä lasin puhtaana hiutaleista.