Taas ruottalaisilla mielenkiintoinen tilasto
Viime viikonloppuna Hesari uutisoi autosivuilla ruotsin katsastuslaitoksen julkaisemasta (joka vuotisesta) tutkimuksesta herkkupalat. Löytyy tuolta ihan tarkat tilastotkin, niin kuin löytyy Tuulilasinkin sivuilta.
Luultavasti tulokset ovat saaneet autonvalmistajilla - varsinkin sillä naapurimaan omalla ylpeydellä - vipinää laadunvarmistusosastolla, koska sen verran hälyttäviä tulokset olivat. Noin yleisesti tuloksissa nakyy, että autojen vika-alttius on vähentynyt vertailuvuoteen (2000) nähden, eli yhä useampi auto menee läpi katsastuksesta. Sen sijan jarrujärjestelmän viat ovat yleistyneet yli 10v. autoissa vertailuryhmään nähden. Jarruletkujen hapertuminen hylkäyksen syynä on sen sijaan laskenut liki kaiken ikäisissä autoissa - mielenkiintoista. Jarrujärjestelmässä vikaantuminen iskee siis vähän vanhempaan kalustoon ja siellä jarrusatuloihin, rumpuihin ja kuluviin osiin eli paloihin ja levyihin. Siis juuri sinne, minkä pitää tee-se-itse-mies kunnossa jos vähääkin pysyy ruuvari kädessä ja autot kiinostaa.
Toinen mielenkiintoinen seikka oli se, että autojen ruostuminen oli jonkin verran vähentynyt vajaassa 10 vuodessa. Auto alkaa kärsimään ruosteesta niin, että katsastusleima on vaarassa sen ikääntyessä yli 10-vuotiaaksi, kuitenkin keskimäärin vain alle 1% autoista saa tällöin korjauskehoituksen ruosteen takia. Tätä vanhemmissa autoissa hylkäysprosentti nousee tasaisesti mitä vanhemmasta kalustosta on kyse, mutta selvästi vertailuvuotta (2000) vähemmän. Kehitystä on siis tapahtunut. Ruostetilaston häntäpään mallit eivät liene kenellekään yllätyksiä, mutta niiden hylkäysprosentti on kyllä pienoinen järkytys: esim. Ford Mondeo Combi Diesel 23% hylättyjä! Muita peränpitäjiä olivat Kia, Huyndai, Suzuki, lisää Fordeja, joku Opel jne.
Tuolta alussa laittamiini linkkeihin kannattaa tutustua, varsinkin jos on käytettyä autoa hankkimassa. Voi olla ikävä yllätys, jos kunnossa olevaksi oletettu auto osoittautuu ensimmäisessä katsastuksessa ruosteensyömäksi :-(
Luultavasti tulokset ovat saaneet autonvalmistajilla - varsinkin sillä naapurimaan omalla ylpeydellä - vipinää laadunvarmistusosastolla, koska sen verran hälyttäviä tulokset olivat. Noin yleisesti tuloksissa nakyy, että autojen vika-alttius on vähentynyt vertailuvuoteen (2000) nähden, eli yhä useampi auto menee läpi katsastuksesta. Sen sijan jarrujärjestelmän viat ovat yleistyneet yli 10v. autoissa vertailuryhmään nähden. Jarruletkujen hapertuminen hylkäyksen syynä on sen sijaan laskenut liki kaiken ikäisissä autoissa - mielenkiintoista. Jarrujärjestelmässä vikaantuminen iskee siis vähän vanhempaan kalustoon ja siellä jarrusatuloihin, rumpuihin ja kuluviin osiin eli paloihin ja levyihin. Siis juuri sinne, minkä pitää tee-se-itse-mies kunnossa jos vähääkin pysyy ruuvari kädessä ja autot kiinostaa.
Toinen mielenkiintoinen seikka oli se, että autojen ruostuminen oli jonkin verran vähentynyt vajaassa 10 vuodessa. Auto alkaa kärsimään ruosteesta niin, että katsastusleima on vaarassa sen ikääntyessä yli 10-vuotiaaksi, kuitenkin keskimäärin vain alle 1% autoista saa tällöin korjauskehoituksen ruosteen takia. Tätä vanhemmissa autoissa hylkäysprosentti nousee tasaisesti mitä vanhemmasta kalustosta on kyse, mutta selvästi vertailuvuotta (2000) vähemmän. Kehitystä on siis tapahtunut. Ruostetilaston häntäpään mallit eivät liene kenellekään yllätyksiä, mutta niiden hylkäysprosentti on kyllä pienoinen järkytys: esim. Ford Mondeo Combi Diesel 23% hylättyjä! Muita peränpitäjiä olivat Kia, Huyndai, Suzuki, lisää Fordeja, joku Opel jne.
Tuolta alussa laittamiini linkkeihin kannattaa tutustua, varsinkin jos on käytettyä autoa hankkimassa. Voi olla ikävä yllätys, jos kunnossa olevaksi oletettu auto osoittautuu ensimmäisessä katsastuksessa ruosteensyömäksi :-(
Kevät on tullut - rengastestit piinaavat autoilijoita
Mistä tietää, että kevät on tullut? No, ainakin siitä, että kaksi kertaa vuodessa toistuva rengasvertailurumba käynnistyy joka mediassa. Toki, renkaiden vertailu on järkevää journalismia ja vertailuiden tulosten uutisointi taas sitten toisille hyvää jutun juurta tai suorastaan ilmaista sisältöä ;-) Meillä nyt vaan sattuu olemaan talvella niin liukasta, että toinen rengaskerta on tarpeellinen, mikä sopivasti rytmittää kahdesti vuodessa rengasvertailut sesongin mukaan.Toinen kevään merkki on se, että uutisointi katupölystä pyörähtää käyntiin, saman ilmiön kääntöpuoli - liukkautta torjutaan nastoilla tai levittämällä hiekkaa/soraa tielle mitkä kummatkin näkyvät keväällä katupölynä.
Noista tämän kevään rengasvertailuista vielä - siinä missä Hesari tyytyi joku viikko sitten vain toteamaan testien tulokset, on netissä löydettävissä vähän laajempikin tulosten uutisointi osoitteessa rengasvertailu.fi. Kannattaa vaikka lukaista tuolta, jos ei kaikkia autolehtiä käsiinsä enää saa.
Autofixari kahlasi henk.koht. läpi molemmat kotimaiset lehdet paperiversioina ja niistä jäi taas vähän hassu maku suuhun. Siinä missä TM suorastaan jeesusteli kitkarenkaan huonoilla ominaisuuksilla, niin Tuulilasi oli ottanut journalistiseksi asenteekseen painaa alas alhaisen vierintävastuksen renkaat. On toki perusteltua, että turvallisuus on rengastestien tärkein näkökulma, mutta onko sen sadekelin ja vesiliirron oltava ainoa? TM sentään julkaisi mittaustulokset eri osa-alueista, jotta lukija voi pelkän testidatan perusteella tehdä omia johtopäätöksiään renkaiden välisistä eroista, mutta esimerkiksi Tuulilasi ei julkaissut kuivan kelin käsittelytuloksia lainkaan, vain pisteytyksen - kyseenalaiseksi jäi paljonko testikierroksella on eroa parhaan ja heikoimman välillä? Jotain johtopäätöksiä voi vetää märkäkelin tuloksista missä ero parhaiden ja heikoimpien välillä oli 2,5s (69s -> 71,5s).
Takavuosina TM:n testeissä vertailtiin uusia renkaita kulutettuihin kesärenkaisiin ja tässä vertailussa oli sentään jotain järkeä. Tässä kitkarengasvertailussa haiskahtaa vain kohutulosten aikaansaaminen - on kai itsestään selvää, että talvikeleille tarkoitettu tuote ei toimi kesällä. Muuten me ajaisimme samoilla all-season renkailla vuoden ympäri! Onhan se kitkarengas heikko, varsinkin jarrutuksessa, mutta se on paljon turvallisempi ajaa loppuun välikelin renkaana (vähän pidemmälle kevääseen tai hieman aikaisemmin alle syksyllä) kuin ihan loppuun kuluneena pahimpiin jääkeleihin Joulukuussa.
Tuon turvallisuusnäkökohdan ainoasta ja oikeasta arvosteluperusteesta haluaisin myös herättää keskustelua. Miksi rengastestissä ei voida ottaa asenteeksi joskus sitä matti-meikäläisen tai average-joe asennetta, että hinta ja käyttökulut ratkaisevat, ajomukavuus ja hiljaisuus ennen kaikkea ja turvallisuus on plussaa. Siis painotus olisi juuri toisin päin kuin nykyään? Jos nyt ruoditaan näitä mittautuloksia vaikka Tuulilasin artikkelin perusteella ja katsotaan, että mitä jää käteen:
Parhaan ja heikoimman ero mittaustuloksissa (%) ja painoarvo
Tässähän ihan lämpenee.. Samaan aikaan yhteiskuntamme puuhaa erilaisia haittaveroja esimerkiksi polttoaineen kulutukseen, sähkön kulutukseen, vapaa-ajan asuntoihin ja ties mihin, mutta emme saa vastaavasti renkaiden aiheuttamaa ylimääräistä kulutusta mitenkään kuriin. Nyt se renkaiden energiatehokkuusmerkintä käyttöön ja äkkiä! Rengastesteissäkin voitaisiin palata pilkun nyhertämisestä oikeasti johonkin vaikuttavaan arvosteluun.
Sitten voisi vielä huomioida tuon rengasmelun. Jos joku sattuu asumaan tien lähellä (eli ei keskellä erämaata), niin rengasmelu on muutakin kuin omassa autossa kaikuva rallatus. Meneppäs tämän luettuasi parvekkeelle/pihalle/terassille. Kuuntele ja mieti seuraavaa asiaa: desibeliasteikon logaritmisuuden takia 3dB kasvu äänen mittaustuloksessa tarkoittaa aistitun melun kaksinkertaistumista. Tuulilasin mittausten mukaan taajamanopeudella (50 km/h) heikoimman ja parhaimman renkaan ero on noin 2dB. Miltä tuntuisi, jos sillä omalla kotipihalla/parvekkeella/kaljaterassilla kuuluva melu olisikin vain vähän reilut puolet siitä mikä siellä nyt kuuluu...
Noista tämän kevään rengasvertailuista vielä - siinä missä Hesari tyytyi joku viikko sitten vain toteamaan testien tulokset, on netissä löydettävissä vähän laajempikin tulosten uutisointi osoitteessa rengasvertailu.fi. Kannattaa vaikka lukaista tuolta, jos ei kaikkia autolehtiä käsiinsä enää saa.
Autofixari kahlasi henk.koht. läpi molemmat kotimaiset lehdet paperiversioina ja niistä jäi taas vähän hassu maku suuhun. Siinä missä TM suorastaan jeesusteli kitkarenkaan huonoilla ominaisuuksilla, niin Tuulilasi oli ottanut journalistiseksi asenteekseen painaa alas alhaisen vierintävastuksen renkaat. On toki perusteltua, että turvallisuus on rengastestien tärkein näkökulma, mutta onko sen sadekelin ja vesiliirron oltava ainoa? TM sentään julkaisi mittaustulokset eri osa-alueista, jotta lukija voi pelkän testidatan perusteella tehdä omia johtopäätöksiään renkaiden välisistä eroista, mutta esimerkiksi Tuulilasi ei julkaissut kuivan kelin käsittelytuloksia lainkaan, vain pisteytyksen - kyseenalaiseksi jäi paljonko testikierroksella on eroa parhaan ja heikoimman välillä? Jotain johtopäätöksiä voi vetää märkäkelin tuloksista missä ero parhaiden ja heikoimpien välillä oli 2,5s (69s -> 71,5s).
Takavuosina TM:n testeissä vertailtiin uusia renkaita kulutettuihin kesärenkaisiin ja tässä vertailussa oli sentään jotain järkeä. Tässä kitkarengasvertailussa haiskahtaa vain kohutulosten aikaansaaminen - on kai itsestään selvää, että talvikeleille tarkoitettu tuote ei toimi kesällä. Muuten me ajaisimme samoilla all-season renkailla vuoden ympäri! Onhan se kitkarengas heikko, varsinkin jarrutuksessa, mutta se on paljon turvallisempi ajaa loppuun välikelin renkaana (vähän pidemmälle kevääseen tai hieman aikaisemmin alle syksyllä) kuin ihan loppuun kuluneena pahimpiin jääkeleihin Joulukuussa.
Tuon turvallisuusnäkökohdan ainoasta ja oikeasta arvosteluperusteesta haluaisin myös herättää keskustelua. Miksi rengastestissä ei voida ottaa asenteeksi joskus sitä matti-meikäläisen tai average-joe asennetta, että hinta ja käyttökulut ratkaisevat, ajomukavuus ja hiljaisuus ennen kaikkea ja turvallisuus on plussaa. Siis painotus olisi juuri toisin päin kuin nykyään? Jos nyt ruoditaan näitä mittautuloksia vaikka Tuulilasin artikkelin perusteella ja katsotaan, että mitä jää käteen:
Parhaan ja heikoimman ero mittaustuloksissa (%) ja painoarvo
- ABS jarrutus kuivalla -> (9%) 1,0*
- ABS jarrutus märällä -> (12%) 1,2*
- Märkäkäsittely -> (3%) 1,5*
- Vesiliirto kaarteessa -> (5%) 1,4*
- Vesiliirto suoralla -> (5%) 1,4*
- Sivuttaispito märällä -> (5%) 0,9*
- Vierinvastus -> (31%) 0,5*
- Kulutus -> (9% ) 0,8*
- Melu (käyrä) 0,8*
- Mukavuus (ei mittaustuloksia) 0,6*
Tässähän ihan lämpenee.. Samaan aikaan yhteiskuntamme puuhaa erilaisia haittaveroja esimerkiksi polttoaineen kulutukseen, sähkön kulutukseen, vapaa-ajan asuntoihin ja ties mihin, mutta emme saa vastaavasti renkaiden aiheuttamaa ylimääräistä kulutusta mitenkään kuriin. Nyt se renkaiden energiatehokkuusmerkintä käyttöön ja äkkiä! Rengastesteissäkin voitaisiin palata pilkun nyhertämisestä oikeasti johonkin vaikuttavaan arvosteluun.
Sitten voisi vielä huomioida tuon rengasmelun. Jos joku sattuu asumaan tien lähellä (eli ei keskellä erämaata), niin rengasmelu on muutakin kuin omassa autossa kaikuva rallatus. Meneppäs tämän luettuasi parvekkeelle/pihalle/terassille. Kuuntele ja mieti seuraavaa asiaa: desibeliasteikon logaritmisuuden takia 3dB kasvu äänen mittaustuloksessa tarkoittaa aistitun melun kaksinkertaistumista. Tuulilasin mittausten mukaan taajamanopeudella (50 km/h) heikoimman ja parhaimman renkaan ero on noin 2dB. Miltä tuntuisi, jos sillä omalla kotipihalla/parvekkeella/kaljaterassilla kuuluva melu olisikin vain vähän reilut puolet siitä mikä siellä nyt kuuluu...
Auton kausihuolto
Auton laittaminen kausittain kuntoon tuntuu useimmiten jäävän vain pelkkään renkaidenvaihtoon, vaikka samalla olisi mahdollisuus tehdä paljon muutakin. Nyt, kun on jälleen lähestymässä se aika vuodesta, kun parkkipaikoilla ja pihoilla alkaa kuhina autoilijoiden vaihtessa uutta rengastusta alle, on mahdollista parantaa tapansa.
Kausihuollon tekemisen voi jakaa karkeasti kahteen asiaan sen mukaan paljonko niiden tekeminen vaatii perehtyneisyyttä ja viitseliäisyyttä. Ihan yksikertaisimmat ja kaudesta riippumattomat huoltotoimet ovat:
Itse imurointi on erittäin suoraviivaista ja vastaa tavallisten kalusteiden imurointia. Suurimmat roskat kannattaa siivota esimerkiksi lattiamattojen mukana ensin ulos, koska imureiden kyvyt voivat loppua kesken raskaan hiekan kanssa. Kojelauta ja muu kovat pinnat on paras imuroida harjapäisellä suuttimella, penkit ja lattia taas pelkällä putkella tai pienellä imuripäällä. Kapeaa suutinta kannattaa tarjota penkkien väliin ja muihin ahtaisiin paikkoihin.
Imuroinnin yhteydessä kannattaa katsastaa myös auton takakontti ja puhdistaa sekä takakontin verhoilu, että viistoperissä ja farmareissa oleva tavaratila verho tai kansanomaisesti hattuhylly.
Mikäli imurointi-inspiraatiolta intoa vielä riittää, voi pintoja pestä ihan tavallisella astianpesuaineella. Ainakin Autofixarin mielestä erilaiset lasin- ja kojelautojen pesuaineet ovat täyttä rahanhukkaa. Jos lasi lähtisi puhtaimmaksi vaahtona suihkutettavilla vaahdoilla, pesisimme astiammekin Fairyn sijaan näillä ihmeaineilla. Tuulilasin pesussa kannattaa kiinnittää huomiota lasin huuhtelemiseen puhtaassa vedessä huuhdellulla rätillä ja erityisesti lasin kuivaamiseen. Ihan tavallisella Hesarilla (vrt. isoäidin ikkunanpesuvinkit ;-) kuivattuun lasiin ei jää pyyhintäjälkiä ja ikävä auringon peilaaminen lasista vähenee.
Kangasverhoilun puhdistamiseen tarkoitetut pesuaineet ovat sen sijaan erittäin asiallisia tuotteita. Melko tuoreessa autolehdessä oli näiden aineiden vertailu ja ainakin Autofixari on ollut tyytyväinen testivoittajan ominaisuuksiin. Pitää minkä lupaa.
Hieman enemmän viitseliäisyyttä vaatii auton ulkopuolen huoltaminen. Jos jätetään auton pesu sikseen, ulkopuolella kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa uusia tuulilasin ja takalasin pyyhkijät sekä paikata pienet kiveniskemät ja naarmut. Pyyhkijöiden vaihto ei ole todellakaan mikään vaikea tehtävä ja siitä selviää muutamassa minuutissa parkkipaikalla. Pyyhkijöitä ei kannata ostaa vertailematta hintoja, yleensä autoliikkeiden hinnat ovat kalleimmat, huoltamoiden ja varaosaliikkeiden hinnat sitten tässä järjestyksessä vähemmän kalliit. Yleensä pyyhkijöistä kannattaa valita joku tunnettu merkki: Bosh, Champion, Valeo jne. ja ne harakri-moniterä-mysteerit kannattaa jättää kauppaan. Useimpiin uudehkoihin autoihin saa nykyään pehmeitä pyyhkijöitä, joissa ei ole metallista runkoa lainkaan. Näitä saa myös automalleihin, joihin pehmeitä pyyhkijöitä ei ole ollut uutena saatavilla, suosittelen!
Yksi tarkan euron kuluttajan vinkki on hankkia pyyhkijöihin pelkät uudet kumit! Näin Autofixarille neuvoi eräs reilu varaosamyyjä automerkin oman marmoritiskin takaa. Pelkät kumit olivat kymmenesosa uusien pyyhkijöiden hinnasta ja vaihtotyökin oli säästöön nähden kohtuullinen. Pyyhkijän päästä irrotetaan muovitutti ja kumia jäykistävä metalliliuska ja itse kumi on helppo irroittaa.
Toinen hyvä vinkki liittyy kumisten lattiamattojen puhdistukseen: mikäli käytettävissä on painepesuri, pesuaineen ja paineen yhdistelmällä saa kuluneenkin lattiamaton lähes uuden veroiseksi. Pelkällä painepesurilla ei itse auton pinta lähde puhtaaksi, muta kumimatto on paljon kiitollisempi puhdistuskohde.
Ovien ja lukkojen hoitaminen kausittain jää usein tekemättä ja seurauksena on sitten jäätyneitä lukkoja ja löystyviä oven saranoita. Pieni öljyn kanssa huitominen puolen vuoden välein pitää paikat liukkaina eikä jumiutumista tapahdu. Muutenkin jäätyneen lukon elvyttäminen lukkosulalla on vain ensiapua, kunnollinen suojaus pitää tehdä aina kuivaan lukkoon, muuten se jäätyy liuottimen haihduttua uudelleen. Eli: lukkoihin laitetaan esimerkiksi ase- tai muuta ohutta öljyä.
Kaikkein eniten viitseliäisyyttä vaatii auton konepelin avaaminen ja konehuoneen puolella tehtävä työ. Mikäli auto on uusi ja auton takuu edellyttää säännöllistä huoltamista merkkiliikkeessä, kausihuolto konepellin alla rajoittuu pelkästään tuulilasinpesunesteen lisäämiseen. Vanhemman ja enemmän tee-se-itse henkeä vaativan auton kausihuoltoon voi lisätä myös öljyn- ja öljynsuodattimenvaihdon sekä tulppien tarkistuksen. Oikein vanha kalusto voi vaatia myös venttiilien välysten tarkistuksen ja säädön huollon yhteydessä.
Renkaiden vaihdon yhteydessä kannattaakin siis tehdä autolle kunnon kausihuolto, niin ajamisen ilo tulee jälleen takaisin!
Kausihuollon tekemisen voi jakaa karkeasti kahteen asiaan sen mukaan paljonko niiden tekeminen vaatii perehtyneisyyttä ja viitseliäisyyttä. Ihan yksikertaisimmat ja kaudesta riippumattomat huoltotoimet ovat:
- Auton sisätilan imurointi
- Lasien pesu
Näiden laiminlyöntiin ei ole oikeastaan mitään tekosyytä, muuta kuin laiskuus. Imurointi onnistuu ihan tavallisella koti-imurilla tai huoltoasemien maksullisilla imureilla. Koti-imuri tulee luonnollisesti paaaljon halvemmaksi ja siinä on mukana kaikki tarvittava. Tavallisesti nimittäin imureiden erilaiset suutinpäät jäävät vähälle käytölle, mutta autokäytössä tällekin investoinnille tulee katetta.
Itse imurointi on erittäin suoraviivaista ja vastaa tavallisten kalusteiden imurointia. Suurimmat roskat kannattaa siivota esimerkiksi lattiamattojen mukana ensin ulos, koska imureiden kyvyt voivat loppua kesken raskaan hiekan kanssa. Kojelauta ja muu kovat pinnat on paras imuroida harjapäisellä suuttimella, penkit ja lattia taas pelkällä putkella tai pienellä imuripäällä. Kapeaa suutinta kannattaa tarjota penkkien väliin ja muihin ahtaisiin paikkoihin.
Imuroinnin yhteydessä kannattaa katsastaa myös auton takakontti ja puhdistaa sekä takakontin verhoilu, että viistoperissä ja farmareissa oleva tavaratila verho tai kansanomaisesti hattuhylly.
Mikäli imurointi-inspiraatiolta intoa vielä riittää, voi pintoja pestä ihan tavallisella astianpesuaineella. Ainakin Autofixarin mielestä erilaiset lasin- ja kojelautojen pesuaineet ovat täyttä rahanhukkaa. Jos lasi lähtisi puhtaimmaksi vaahtona suihkutettavilla vaahdoilla, pesisimme astiammekin Fairyn sijaan näillä ihmeaineilla. Tuulilasin pesussa kannattaa kiinnittää huomiota lasin huuhtelemiseen puhtaassa vedessä huuhdellulla rätillä ja erityisesti lasin kuivaamiseen. Ihan tavallisella Hesarilla (vrt. isoäidin ikkunanpesuvinkit ;-) kuivattuun lasiin ei jää pyyhintäjälkiä ja ikävä auringon peilaaminen lasista vähenee.
Kangasverhoilun puhdistamiseen tarkoitetut pesuaineet ovat sen sijaan erittäin asiallisia tuotteita. Melko tuoreessa autolehdessä oli näiden aineiden vertailu ja ainakin Autofixari on ollut tyytyväinen testivoittajan ominaisuuksiin. Pitää minkä lupaa.
Hieman enemmän viitseliäisyyttä vaatii auton ulkopuolen huoltaminen. Jos jätetään auton pesu sikseen, ulkopuolella kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa uusia tuulilasin ja takalasin pyyhkijät sekä paikata pienet kiveniskemät ja naarmut. Pyyhkijöiden vaihto ei ole todellakaan mikään vaikea tehtävä ja siitä selviää muutamassa minuutissa parkkipaikalla. Pyyhkijöitä ei kannata ostaa vertailematta hintoja, yleensä autoliikkeiden hinnat ovat kalleimmat, huoltamoiden ja varaosaliikkeiden hinnat sitten tässä järjestyksessä vähemmän kalliit. Yleensä pyyhkijöistä kannattaa valita joku tunnettu merkki: Bosh, Champion, Valeo jne. ja ne harakri-moniterä-mysteerit kannattaa jättää kauppaan. Useimpiin uudehkoihin autoihin saa nykyään pehmeitä pyyhkijöitä, joissa ei ole metallista runkoa lainkaan. Näitä saa myös automalleihin, joihin pehmeitä pyyhkijöitä ei ole ollut uutena saatavilla, suosittelen!
Yksi tarkan euron kuluttajan vinkki on hankkia pyyhkijöihin pelkät uudet kumit! Näin Autofixarille neuvoi eräs reilu varaosamyyjä automerkin oman marmoritiskin takaa. Pelkät kumit olivat kymmenesosa uusien pyyhkijöiden hinnasta ja vaihtotyökin oli säästöön nähden kohtuullinen. Pyyhkijän päästä irrotetaan muovitutti ja kumia jäykistävä metalliliuska ja itse kumi on helppo irroittaa.
Toinen hyvä vinkki liittyy kumisten lattiamattojen puhdistukseen: mikäli käytettävissä on painepesuri, pesuaineen ja paineen yhdistelmällä saa kuluneenkin lattiamaton lähes uuden veroiseksi. Pelkällä painepesurilla ei itse auton pinta lähde puhtaaksi, muta kumimatto on paljon kiitollisempi puhdistuskohde.
Ovien ja lukkojen hoitaminen kausittain jää usein tekemättä ja seurauksena on sitten jäätyneitä lukkoja ja löystyviä oven saranoita. Pieni öljyn kanssa huitominen puolen vuoden välein pitää paikat liukkaina eikä jumiutumista tapahdu. Muutenkin jäätyneen lukon elvyttäminen lukkosulalla on vain ensiapua, kunnollinen suojaus pitää tehdä aina kuivaan lukkoon, muuten se jäätyy liuottimen haihduttua uudelleen. Eli: lukkoihin laitetaan esimerkiksi ase- tai muuta ohutta öljyä.
Kaikkein eniten viitseliäisyyttä vaatii auton konepelin avaaminen ja konehuoneen puolella tehtävä työ. Mikäli auto on uusi ja auton takuu edellyttää säännöllistä huoltamista merkkiliikkeessä, kausihuolto konepellin alla rajoittuu pelkästään tuulilasinpesunesteen lisäämiseen. Vanhemman ja enemmän tee-se-itse henkeä vaativan auton kausihuoltoon voi lisätä myös öljyn- ja öljynsuodattimenvaihdon sekä tulppien tarkistuksen. Oikein vanha kalusto voi vaatia myös venttiilien välysten tarkistuksen ja säädön huollon yhteydessä.
Renkaiden vaihdon yhteydessä kannattaakin siis tehdä autolle kunnon kausihuolto, niin ajamisen ilo tulee jälleen takaisin!
Talviautoilun riemuja
Viimeinen reilu viikko on ollut autoilijalle pientä koettelemusta reilun pakkasen sekä lauhtumisen ja lumisateen muodossa. No, lauhtuminenkin oli vähän niin ja näin - reilu -10 astetta ei nyt varsinaisesti ole ihan lauhaa mutta silti tulee lunta.
Reilusta pakkasesta selviää auton kanssa kunnollisen jääraapan ja lämmittimen kanssa. Auton moottorin ja sisätilan lämmittäminen vähentävät auton kulutusta ja kulumista merkittävästi ensimmäisten kilometrien aikana. Kylmän moottorin käynnistämisen väitetään vastaavan jopa 500km ajoa ja kylmäkäynnistysten laskennalliset kulut polttoainesäästöinä ovat jopa 70€/vuosi. Uskokoon ken haluaa, mutta -20 asteessa jääkylmän moottorin sahaaminen käyntiin saa säälin tunteen kenen tahansa sydämeen. Auto jaksaa juuri ja juuri pyörähtää käyntiin ja ensimmäiset sekunnit se pysyy vain vaivoin käynnissä.
Uusissa autoissa on yleistynyt säteilylämmitin aikaisemman lonkolämmittimen sijaan. Säteilylämmitin on yleensä lämpövastus mikä on asetettu moottorin öljytilan (öljypohja) alle tai sivuun eikä se näin ollen ole suorassa kosketuksessa moottoriin tai sen nesteisiin. Säteilylämmitintä tuleekin käyttää saman lämmitysvaikutuksen aikaan saamiseksi tuplasti se aika mitä perinteistä vesitilaan liitettyä lohkolämmitintä.
Toinen talviriesa on tuulilasin ja pyyhkijöiden jäätyminen. Ilmiö on erityisen ikävä reilulla pakkasella pöllyävän lumen tai lumisateen takia. Kova pakkanen ja ajoviima pitävät ainakin tuulilasin yläreunan aina pakkasella ja pyyhkijöiden käyttö siirtää tuulilasin alareunasta vettä ylös mikä vuorostaan jäätää sekä pyyhkijät että lasin. Näkyvyys heikkenee pyyhkijöiden jäädyttyä lähes olemattomaksi ja edessä on pakollinen pysähtyminen puhdistamaan pyyhkijät ja tuulilasi.
Erityisen hankalaksi tämän tekee monien nykyautojen pyyhkijöiden sijoittaminen konepellin taakse suojaan. Tämän sijainnin takia monissa autoissa sulkia ei voi kääntää ylös kuin ns. huoltomoodissa moottori sammutettuna.
Kolmas talviautoilun riemu on sisäpuolelta jäätyvät ikkunat. Varsinkin konttiperäisissä autoissa taemmat sivuikkunat ovat järjestään pienessä tai vähän isommassa kuurassa sisältäkin, mutta varsinaisen riesan aiheuttaa jäätyvät sivulasit ja tuulilasi. Joissain autoissa riesa on todella merkittävä, toisissa vähäisempi.
Talviautoilu on taitolaji. Ainakin seuraavilla neuvoilla siitä selviää hieman vähemmillä vaivoilla:
Reilusta pakkasesta selviää auton kanssa kunnollisen jääraapan ja lämmittimen kanssa. Auton moottorin ja sisätilan lämmittäminen vähentävät auton kulutusta ja kulumista merkittävästi ensimmäisten kilometrien aikana. Kylmän moottorin käynnistämisen väitetään vastaavan jopa 500km ajoa ja kylmäkäynnistysten laskennalliset kulut polttoainesäästöinä ovat jopa 70€/vuosi. Uskokoon ken haluaa, mutta -20 asteessa jääkylmän moottorin sahaaminen käyntiin saa säälin tunteen kenen tahansa sydämeen. Auto jaksaa juuri ja juuri pyörähtää käyntiin ja ensimmäiset sekunnit se pysyy vain vaivoin käynnissä.
Uusissa autoissa on yleistynyt säteilylämmitin aikaisemman lonkolämmittimen sijaan. Säteilylämmitin on yleensä lämpövastus mikä on asetettu moottorin öljytilan (öljypohja) alle tai sivuun eikä se näin ollen ole suorassa kosketuksessa moottoriin tai sen nesteisiin. Säteilylämmitintä tuleekin käyttää saman lämmitysvaikutuksen aikaan saamiseksi tuplasti se aika mitä perinteistä vesitilaan liitettyä lohkolämmitintä.
Toinen talviriesa on tuulilasin ja pyyhkijöiden jäätyminen. Ilmiö on erityisen ikävä reilulla pakkasella pöllyävän lumen tai lumisateen takia. Kova pakkanen ja ajoviima pitävät ainakin tuulilasin yläreunan aina pakkasella ja pyyhkijöiden käyttö siirtää tuulilasin alareunasta vettä ylös mikä vuorostaan jäätää sekä pyyhkijät että lasin. Näkyvyys heikkenee pyyhkijöiden jäädyttyä lähes olemattomaksi ja edessä on pakollinen pysähtyminen puhdistamaan pyyhkijät ja tuulilasi.
Erityisen hankalaksi tämän tekee monien nykyautojen pyyhkijöiden sijoittaminen konepellin taakse suojaan. Tämän sijainnin takia monissa autoissa sulkia ei voi kääntää ylös kuin ns. huoltomoodissa moottori sammutettuna.
Kolmas talviautoilun riemu on sisäpuolelta jäätyvät ikkunat. Varsinkin konttiperäisissä autoissa taemmat sivuikkunat ovat järjestään pienessä tai vähän isommassa kuurassa sisältäkin, mutta varsinaisen riesan aiheuttaa jäätyvät sivulasit ja tuulilasi. Joissain autoissa riesa on todella merkittävä, toisissa vähäisempi.
Talviautoilu on taitolaji. Ainakin seuraavilla neuvoilla siitä selviää hieman vähemmillä vaivoilla:
- Käytä moottorinlämmitintä ja mielellään sisätilanlämmitintä aina kun voit.
- Puhdista tuulilasi jäärapalla (ulkoa) ja harjalla kokonaan, niin jäämät eivät sula ja jäädy lasiin uudelleen.
- Puhdista tuulilasin alareunan ilmanotot irtolumesta, jottei moottorin lämpö sulata sitä kosteudeksi sisäilmaan.
- Kopistele kengät lumesta, jottei sulanut vesi tiivisty huuruksi ja jääksi lasien sisäpinnalle.
- Raitisilmasuodattimen puhdistus ja vaihto - likainen suodatin kerää kosteutta ja heikentää ilmaa kuivaavaa virtausta - ikkunat jäätävät helpommin.
- Tuulilasin ja sivuikkunoiden pesu - likainen lasipinta huurtuu helpommin.
- Sisätilan mattojen puhdistus ja kuivaus - roska ja lika sitovat enemmän kosteutta jonka poistaminen estäisi ikkunoiden huurtumista ja jäätymistä.
- Auton raitisilman poistoventtiilien puhdistus ja huolto.
- Jos tuulilasi jäätyy tai huurtuu sisäpuolelta - lisää lämmintä puhallusta tuulilasille.
- Jos tuulilasi jäätyy yläreunasta ja pyyhkijät jäätyvät - pysähdy, puhdista pyyhkijät ja tuulilasi huolellisesti, puhalla lasille kylmää ilmaa. Tuulilasin lämmin puhallus ei riitä pitämään ajoviimaa ja pakkasta vastaan koko lasia puhtaana. Lämmin alareuna kerää lumituiskussa lunta ja se sulaa vedeksi, jonka pyyhkijät siirtävät kylmään yläreunaan missä se jäätyy uudelleen. Älä siis sulata lunta lasiin ollenkaan - ajoviima pitää kyllä lasin puhtaana hiutaleista.
Jarrujen ilmaaminen
Auton jarrujen ilmaaminen tulee tarpeelliseksi mikäli jarrujärjestelmään on päässyt ilmaa tai jarruneste vaihdetaan (poikkeuksena huoltamoiden käyttämät jarrunesteen vaihtolaitteet, mitkä eivät edellytä järjestelmän ilmaamista). Mikäli jarrujen putkistoa, letkuja tai itse jarrusatuloita uusitaan tai korjataan vaihtamalla vaurioituneita osia, joudutaan jarrujärjestelmä ilmamaan ainakin korjattavana olevan osan laajuudelta. Ilmaa sisältävässä jarrujärjestelmässä poljintuntuma on pehmeä tai poljin painuu lattiaan. Yleensä varman päälle pelatessa kannattaa ilmata koko järjestelmä seuraavien ohjeiden mukaan. Huom! Ohjeissa ei kateta ABS jarrujen ilmaamista, se voi vaihdella valmistajakohtaisesti, joten kannattaa ainakin tarkistaa annetut ohjeet vaikka merkkihuollosta. Toinen huomioitava seikka on se, että jarruneste syövyttää tavallisia automaaleja. Pienet roiskeet kannattaa pyyhkiä välittömästi rätillä niin siitä ei aiheudu vaurioita.
Jarrut ilmataan aina pääsylinteristä kauimmaisesta renkaasta alkaen kohti lähinnä olevaa rengasta. Pääsylinteri on yleensä kuljettajan puolella, joten ilmaaminen aloitetaan siis ensin apukuskinpuoleisesta takajarrusta, sitten vastakkainen takajarru ja viimeiseksi apukuskin puoleinen etujarru ja kuljettajan puoleinen etujarru. Näin siitä syystä, etteivät ilmaamisen aikana mahdolliset ilmakuplat pääse siirtymään putkessa jo ilmattuun osaan. Ilmaamisen aikana on pidettävä huoli siitä, ettei pääsylinterin neste pääse vähenemään liiaksi, koska myös tällöin järjestelmään pääsee ilmaa.
Itse ilmaamisen voi hyvin suorittaa yksin, jos hankkii takaiskuventtiilillä varustetun ilmaussarjan. Muussa tapauksessa ilmaaminen on tehtävä apumiehen kanssa. Tässä kuvataan normaali yhden jarrun ilmaaminen molemmilla tavoilla.
Jarrusatuloissa on yleensä satulan laella, sisä- tai takareunassa ilmausippa, mikä pitäisi olla kumitutilla suojattu likaa ja korroosiota vastaan. Nippa on kierteellä satulassa ja kierteet ovat yleensä tukevasti ruosteessa. Ilmaaminen kannattaakin aloittaa levittämällä irroitusöljyä kaikkiin nippoihin ja mikäli mahdollista tarkistaa nippojen aukeaminen ennen ilmaamisen aloittamista. Kesken ilmaamisen katkeava nippa voi tarkoittaa koko työn uudelleen aloittamista sen jälkeen kun katkennut nippa on korvattu uudella. Tilanteen vakavuus riippuu siitä, että paljonko jarrunestettä pääsee valumaan ulos ja kauanko uuden nipan vaihto kestää.
Ilmaaminen suoritetaan siten, että nippaan kiinnitetään läpinäkyvä letku mikä ohjataan järjestelmästä valutettavan jarrunesteen keräyssäiliöön (lasipurkki tai muu vastaava) ja yksin tehdessä letkun loppupäähän kiinnitetään takaiskuventtiili. Tämän jälkeen Kyseisen jarrun, ja vain tämän, ilmausnippaa avataan noin puoli kierrosta. Kun nippa on auki ja letkun pää varmasti purkissa painetaan auton jarrua varovasti kunnes letkusta ei tule ilmakuplia ja neste on kirkasta. Huom! Muista tarkistaa jarrunesteen taso aina aika-ajoin! Jos teet ilmauksen kaverin kanssa ilman takaiskuventtiiliä tulee apumiehen avata ja sulkea ilmausnippa aina painallusten välillä, jottei ilmaa pääse järjestelmään. Takaiskuventtiili estää tämän normaalisti. Kun neste on kirkasta ja ilmatonta (näkee hyvin kirkkaan letkun läpi) ilmausnippa kiristetään takaisin, letku irrotetaan ja nipan kumisuoja laitetaan takaisin paikoilleen. Tämän jälkeen on seuraavan jarrun vuoro.
Jarrut ilmataan aina pääsylinteristä kauimmaisesta renkaasta alkaen kohti lähinnä olevaa rengasta. Pääsylinteri on yleensä kuljettajan puolella, joten ilmaaminen aloitetaan siis ensin apukuskinpuoleisesta takajarrusta, sitten vastakkainen takajarru ja viimeiseksi apukuskin puoleinen etujarru ja kuljettajan puoleinen etujarru. Näin siitä syystä, etteivät ilmaamisen aikana mahdolliset ilmakuplat pääse siirtymään putkessa jo ilmattuun osaan. Ilmaamisen aikana on pidettävä huoli siitä, ettei pääsylinterin neste pääse vähenemään liiaksi, koska myös tällöin järjestelmään pääsee ilmaa.
Itse ilmaamisen voi hyvin suorittaa yksin, jos hankkii takaiskuventtiilillä varustetun ilmaussarjan. Muussa tapauksessa ilmaaminen on tehtävä apumiehen kanssa. Tässä kuvataan normaali yhden jarrun ilmaaminen molemmilla tavoilla.
Jarrusatuloissa on yleensä satulan laella, sisä- tai takareunassa ilmausippa, mikä pitäisi olla kumitutilla suojattu likaa ja korroosiota vastaan. Nippa on kierteellä satulassa ja kierteet ovat yleensä tukevasti ruosteessa. Ilmaaminen kannattaakin aloittaa levittämällä irroitusöljyä kaikkiin nippoihin ja mikäli mahdollista tarkistaa nippojen aukeaminen ennen ilmaamisen aloittamista. Kesken ilmaamisen katkeava nippa voi tarkoittaa koko työn uudelleen aloittamista sen jälkeen kun katkennut nippa on korvattu uudella. Tilanteen vakavuus riippuu siitä, että paljonko jarrunestettä pääsee valumaan ulos ja kauanko uuden nipan vaihto kestää.
Ilmaaminen suoritetaan siten, että nippaan kiinnitetään läpinäkyvä letku mikä ohjataan järjestelmästä valutettavan jarrunesteen keräyssäiliöön (lasipurkki tai muu vastaava) ja yksin tehdessä letkun loppupäähän kiinnitetään takaiskuventtiili. Tämän jälkeen Kyseisen jarrun, ja vain tämän, ilmausnippaa avataan noin puoli kierrosta. Kun nippa on auki ja letkun pää varmasti purkissa painetaan auton jarrua varovasti kunnes letkusta ei tule ilmakuplia ja neste on kirkasta. Huom! Muista tarkistaa jarrunesteen taso aina aika-ajoin! Jos teet ilmauksen kaverin kanssa ilman takaiskuventtiiliä tulee apumiehen avata ja sulkea ilmausnippa aina painallusten välillä, jottei ilmaa pääse järjestelmään. Takaiskuventtiili estää tämän normaalisti. Kun neste on kirkasta ja ilmatonta (näkee hyvin kirkkaan letkun läpi) ilmausnippa kiristetään takaisin, letku irrotetaan ja nipan kumisuoja laitetaan takaisin paikoilleen. Tämän jälkeen on seuraavan jarrun vuoro.
Jarrupalojen vaihto
Jarrupalojen vaihtoikä tulee yleensä vastaan 40-50tkm ajon jälkeen, mutta paljon maantiellä ajavilla yhdet palat saattavat kestää paljon pidempäänkin. Yleensä palojen vaihtotarpeesta huomauttaa katsastuinssi ja onkin hyvä tapa aina renkaanvaihdon yhteydessä tarkistaa jarrupalojen paksuus. Yleensä palojen kulutuspinnassa 3-4mm on alin turvallinen määrä, tätä kuluneemmissa paloissa jarrupinnan täydellisen irtoamisen riski kasvaa jatkuvasti.
Jarrupalojen vaihdon yhteydessä on syytä tarkistaa jarrusatuloiden toiminta muutenkin, koska yleisimmät jarrujärjestelmän viat liittyvät nimenomaan jarrusatuloiden jumiutumiseen ja siitä seuraaviin palojen ja levyjen epänormaaliin kulumiseen. Seuraavassa käsitelläänkin pelkkien palojen vaihtotyön lisäksi myös jarrusatulan yleisiä tarkistus- ja huoltokohteita.
Jarrupalojen vaihdon voi hyvin suorittaa ihan perustyökaluilla parkkipaikalla. Vaihtoon tarvitsee hylsyn ja räikän tai vastaavasti kiintolenkkiavaimen, mahdollisesti talttapäisen ruuvimeisselin, vähän rautalankaa tai mustekalan ja normaalit hoksottimet. Yleensä suositellaan yhden akselin molempien jarrujen kaikkien palojen vaihtoa samalla kertaa. Vaihtotyössä ei tarvitse irrottaa jarruletkua eikä jarruja tarvitse ilmata.
Vaihto aloitetaan nostamalla auton kulma ylös ja poistamalla pyörä. Auto tuetaan ylös pukille eikä jätetä tunkin varaan, se ei ole riittävän turvallinen! Pyörän irrotuksen jälkeen irrotetaan jarrusatula napa-asetelmasta. Yleensä se on kiinni kahdella pultilla tai pultti-mutteri yhdistelmällä satulan takapuolelta. Kun satula on irrotettu autosta, kannattaa tarkistaa palojen kuluneisuus ja kiinnittää erityisesti huomiota mahdolliseen epätasaiseen kulumiseen. Tämä on merkki satulan jarrumännän ja/tai satulan liukutappien jumiutumisesta.
Vanhat palat voivat olla kiinni satulassa erilaisilla mielikuvituksellisilla jousivirityksillä tai sitten pelkästään satulan uriin asetettuna. Tässä vaiheessa maltti ja normaalit hoksottimet auttavat. Kokeile irrotusta ilman tarpeetonta väkivaltaa ja paina osien keskinäinen asento mieleesi. Kun vanhat palat on poistettu, työnnetään kulumisen mukana ulos työntynyt jarrumäntä tai -männät takaisi jarrusatulan sisään, koska muuten satula ei mene takaisin paikoilleen paksumpien palojen kanssa. Männän työntämiseen voi käyttää siihen tehtyä kierretyökalua, mikä on joissain tapauksissa verraton apu tai suorastaan välttämättömyys, tai sitten vaikka puista tai kumista vasaran vartta. Periaatteessa mikä tahansa tukeva, mutta pehmeäpintainen vääntötyökalu käy – varo vain vaurioittamasta jarrumäntää ja erityisesti sen tiivistettä. Joissain jarrutyypeissä mäntää on kierrettävä samalla kun sitä painetaan sisään, tällöin erillisen työkalun käyttäminen helpottaa työtä oleellisesti, vaikka kiertäminen onnistuu välttävästi esimerkiksi rälläkän avaimellakin.
Tässä vaiheessa on myös hyvä tarkistaa männän uloimman tiivisterenkaan kunto. Huom! Varo painamasta jarrua kun jokin jarrusatula on irrallaan. Jarrun painaminen työntää männän kokonaan ulos satulasta ja tämä johtaa sekä mittavaan osien puhdistusoperaatioon myös jarrujen ilmaamiseen.
Yksimäntäisissä ratkaisuissa männän paine pyrkii liu’uttamaan satulaa liukutappien varassa levystä poispäin. Koska satula on U:n mallinen, se ei pääse liukumaan rajatta, vaan liike pysähtyy vastakkaisella puolella olevan palan ottaessa kiinni levyyn. Näin jarruvoima jakautuu itse asiassa tasan männän puoleisen ja vastakkaisen jarrupalan kesken. Mikäli liukutapit tai niiden reiät ovat kuluneet tai ruosteessa, satula ei liiku herkästi eikä jarruvoima ole optimaalinen. Tästä syystä on syytä tarkistaa myös jarrusatulan liukujen toiminta ja niiden tiivisteiden kunto samalla.
Mikäli kaikki on kunnossa, aseta uudet palan paikoilleen ja muista mahdolliset lukitusjouset. Kokoaminen on purkamisen vastakohta, kuten kaikissa Haynes manuaaleissa niin osuvasti huomautetaan ;-)
Jarrupaloissa on paljon valinnanvaraa ja jopa jonkinlainen sekaannuksen vaara, koska moniin automalleihin on tarjolla samaan vuosimalliin erilaisia jarruja moottorivaihtoehdosta riippuen. Ota siis etukäteen selvää autosi teknisistä tiedoista, jotta löydät oikeat osat.
Netistä osia voi ostaa esimerkiksi www.osamies.fi
verkkokaupasta.
Vi Bilägare testaa ajovalojen vaihtoa
Noista ajovaloista vielä: lokakuinen Vi Bilägare -lehti oli vertaillut eri automallien ajovalojen vaihtoa. Kaikkiaan vertailussa oli 43 eri automallia ja voiton vei (luonnollisesti) alkuasukkaiden oma valmiste.
Arvosteluasteikko on yksinkertainen:
1: Aja korjaamolle
2: Vaikeaa, mutta mahdollista
3: Onnistuu useimmilta
4: Yksinkertaista
5: Nerokasta
Audi A4 - 3
Audi A6 - 1
BMW 120d - 3
BMW 320d - 1
BMW 520 - 1
Dacia Sandero - 3
Dacia Logan - 3
Ford Fiesta - 4
Ford Focus - 3
Ford Mondeo - 4
Honda Jazz - 2
Huyndai i30 - 3
Kia Cee'd - 3
Mercedes A 160 - 2
Mercedes C 180 - 2
Mercedes E 200 - 1
Nissan Quashqai - 2
Opel Corsa - 1
Opel Astra - 1
Open Insignia - 1
Renault Clio - 1
Renault Modus - 3
Renault Laguna - 1
Renault Megane - 4
Saab 9-3 - 2
Saab 9-5 - 1
Skoda Fabia - 3
Skoda Roomster - 4
Skoda Octavia - 4
Skoda Yeti - 3
Smart Fortwo - 3
Toyota Yaris - 2
Toyota Auris - 1
Toyota Avensis - 2
VW Golf - 1
VW Passat - 1
Volvo S40/V50/C30 - 5
Volvo S80/V70 - 5
Volvo XC60/XC90 - 5
Mielenkiintoista. Tuosta listasta voisi ihan äkkipäätä vetää pari johtopäätöstä:
1) Auton valmistusmaa tai hintataso ei mitenkään korreloi autoon tehtävien tee-se-itse -huoltojen helppouden kanssa.
2) Auton valmistajan eri mallien välillä voi olla merkittäviä eroja myös valojen vaihdon helppouden kesken.
Muutaman nopean ohjenuoran tuosta voi myös vetää, jos oletetaan, että valojen vaihtotyö korreloi edes kohtuulliseti muidenkin huoltokohteiden kanssa:
1) Jos ostat ison ja kalliin auton, älä vaivaudu huoltamaan sitä itse (Audi A6, BMW 520, Mercedes E, Saab 9-5, poikkeus sääntöön Volvo S80/V70/XCxx)
2) Autonvalmistaja voi halutessaan tehdä huoltokohteet helpoiksi tai vaikeiksi mallista riippumatta (Volvo +, Skoda +, Ford +, Opel -, Toyota -, VW -)
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että autonsa tuloksiin ja valon vaihtoon kannattaa vaikka perehtyä etukäteen, ettei pimeys pääse yllättämään. Yleistäen voisi todeta, että Volvon, Skodan tai Fordin kuljettaja voi olla turvallisilla mielin talvipimeillä, koska valon vaihtaa tarvittaessa vaikka huoltoaseman parkkipaikalla räntäsateessa. Sen sijaan Opelin, Toyotan tai Volkkarin omistajan kannattaa vaikka maksaa huollon yhteydessä vähän ylimääräistä, että valot vaihdetaan ajoissa.
Lukaise koko artikkeli osoitteesta www.vibilagare.se.
Arvosteluasteikko on yksinkertainen:
1: Aja korjaamolle
2: Vaikeaa, mutta mahdollista
3: Onnistuu useimmilta
4: Yksinkertaista
5: Nerokasta
Audi A4 - 3
Audi A6 - 1
BMW 120d - 3
BMW 320d - 1
BMW 520 - 1
Dacia Sandero - 3
Dacia Logan - 3
Ford Fiesta - 4
Ford Focus - 3
Ford Mondeo - 4
Honda Jazz - 2
Huyndai i30 - 3
Kia Cee'd - 3
Mercedes A 160 - 2
Mercedes C 180 - 2
Mercedes E 200 - 1
Nissan Quashqai - 2
Opel Corsa - 1
Opel Astra - 1
Open Insignia - 1
Renault Clio - 1
Renault Modus - 3
Renault Laguna - 1
Renault Megane - 4
Saab 9-3 - 2
Saab 9-5 - 1
Skoda Fabia - 3
Skoda Roomster - 4
Skoda Octavia - 4
Skoda Yeti - 3
Smart Fortwo - 3
Toyota Yaris - 2
Toyota Auris - 1
Toyota Avensis - 2
VW Golf - 1
VW Passat - 1
Volvo S40/V50/C30 - 5
Volvo S80/V70 - 5
Volvo XC60/XC90 - 5
Mielenkiintoista. Tuosta listasta voisi ihan äkkipäätä vetää pari johtopäätöstä:
1) Auton valmistusmaa tai hintataso ei mitenkään korreloi autoon tehtävien tee-se-itse -huoltojen helppouden kanssa.
2) Auton valmistajan eri mallien välillä voi olla merkittäviä eroja myös valojen vaihdon helppouden kesken.
Muutaman nopean ohjenuoran tuosta voi myös vetää, jos oletetaan, että valojen vaihtotyö korreloi edes kohtuulliseti muidenkin huoltokohteiden kanssa:
1) Jos ostat ison ja kalliin auton, älä vaivaudu huoltamaan sitä itse (Audi A6, BMW 520, Mercedes E, Saab 9-5, poikkeus sääntöön Volvo S80/V70/XCxx)
2) Autonvalmistaja voi halutessaan tehdä huoltokohteet helpoiksi tai vaikeiksi mallista riippumatta (Volvo +, Skoda +, Ford +, Opel -, Toyota -, VW -)
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että autonsa tuloksiin ja valon vaihtoon kannattaa vaikka perehtyä etukäteen, ettei pimeys pääse yllättämään. Yleistäen voisi todeta, että Volvon, Skodan tai Fordin kuljettaja voi olla turvallisilla mielin talvipimeillä, koska valon vaihtaa tarvittaessa vaikka huoltoaseman parkkipaikalla räntäsateessa. Sen sijaan Opelin, Toyotan tai Volkkarin omistajan kannattaa vaikka maksaa huollon yhteydessä vähän ylimääräistä, että valot vaihdetaan ajoissa.
Lukaise koko artikkeli osoitteesta www.vibilagare.se.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
