Kotimainen rengasskandaali suuren maailman malliin
Viime viikon lopun uutisointia on hallinnut Nokian Renkaiden tunnustus yrityksestä manipuloida rengastestien tuloksia tuottaman testejä verten tuunattuja renkaita.
Miten kaikki sitten on tapahtunut? Tilaisuus testirenkaiden tuunaamisen syntyy siinä, kun kunkin sesongin renkaat testataan edellisen sesongin lopulla. Rengasvalmistajat ja testaajat haluavat toki testata ja testauttaa kuluttajien kannalta tuoreimpia tuotteita, mutta seuraavan sesongin tuotteita ei ole vielä testihetkellä kaupan ja osa renkaista tulee suoraan tehtaalta.
Miksi rengasvalmistaja sitten sortuu suoranaiseen huijaukseen? Testimenestyksen vaikutus kuluttajien ostopäätöksiin on testauksia tekevän Test Worldin Jukka Antilan mukaan merkittävä. Nokian Renkaiden tapauksessa tilannetta vauhditti vielä yhtiön hallituksen myöntämät bonukset testimenestyksestä - bonusohjelma ulotettiin myös tuotekehityshenkilöstöön. Testimenestyksen takaisinkytkentä myyntiin ja sitä kautta yhtiön arvoon oli hyvin ymmärretty yhtiön ylimmässä johdossa.
Tilanteessa on monta mielenkiintoista puolta ja siksi fiksarikin tarttui virtuaaliseen kynäänsä. Ensinnäkin on tämän manipuloinnin aiheuttama kohu ja sen saamat sävyt. On vaikeaa erottaa, että mikä kiukuttaa kuluttajia enemmän; se, että Nokian Renkaiden johto tienasi muhkeat bonukset kyseenalaisin keinoin saavutetulla testimenestyksellä vai se, että lehtien testivoittaja ei ehkä ollutkaan todellisuudessa maineensa veroinen. Tulee mieleen satu keisarin uusista vaateista ;->
Kauppalehden siteeraaman Test Wordin teknisen johtajan mukaan laaturenkaiden saavuttaman 0,1 pisteen erot testituloksissa ovat kuluttajan näkökulmasta merkityksettömiä. Toisaalla Iltalehdessä siteerattu Tekniikan Maailman toimituspäällikkö Veli-Matti Honkanen toteaa, että "erot parhaiden renkaiden välillä ovat hyvin pienet ja kulloinenkin järjestys riippuu siitä mitä ominaisuuksia painotetaan". Tämä, jos mikä, kertoo kaiken rengastestien tulosten lopullisen järjestyksen merkityksestä - kaivakaa popcornit esiin!
Mitä tästä kohinasta pitäisi sitten jäädä käteen? Ainakin se, että yhtiöiden harjoittamien optio-ohjelmien ja bonuspalkkioiden merkitys on huomattava ja aikaa myöten ne tuntuvat kaikki johtavan katastrofiin. Siitäkin huolimatta, että tämä kuulostaa kirkasotsaiselta saarnaamiselta, on todettava, että optio-ohjelmat houkuttelevat moraaliseen rappioon. Yhtiöiden ylimmän johdon pitäisi olla erittäin varovaisia kannustuspalkkioiden kanssa ja tiedostaa niiden ohjaava vaikutus ja ymmärtää myös mahdolliset negatiiviset seuraukset. Liekö Nokian Renkaiden tapauksessa kuitenkin saavutettu hyöty (kurssinousu) edelleen haittojen edellä (kurssisyöksy ja kuluttajien luottamuksen menetys)?
Yksittäisen kuluttajan pitäisi ymmärtää rengastestien olevan vain yhden testitapausjoukon mittaustuokset painotettuna julkaisijan päätämien arvojen mukaan. Testien tuloksia pitäisi lukea loppuarvionnin sijaan yksittäisten testien kautta ja arvioida lopputuloksia vaikuttavien painotusten kanssa - vastaako lehden antama painotus omaa kokemusta ja ajotilanteita?
Ilman painotuksia paremmuusjärjestys olisi ihan toinen - kuinka paljon rengastehtaat sitten pystyvät vaikuttamaan käytettyihin painotuksiin jää vielä arvoitukseksi. Kuinka riippumattomia testien julkaisijat loppujen lopuksi ovat? Tämän selvittämiseksi kannattaa lukea usean eri lähteen julkaisemia testituloksia. Jos niissä on selkeitä ristiriitoja, on syytä epäillä valitun painotuksen vaikuttaneen julkaisutuloksiin. Hyvin eri testeissa ja julkaisuissa menestynyt rengas on varma valinta riippumatta siitä, että onko se tullut lopullisissa pisteytyksissä sijalle 1. vai 3.
Rengasvertailuja on ollut kootusti esillä mm. osoitteessa http://www.rengasvertailu.fi, mutta viime vuosina siellä on olut vain parin kotimaisen lehden tuloksia vaihtelevasti eikä sisältö ole muita osin kovin tuoretta. Tilausta tälle palvelulle varmasti on ja Nokian Renkaiden tapauksen jälkeen vielä entistä enemmän.
Auton talvipesu
Auto
,
Auton hoito
,
pesu
,
talvi
Ei kommentteja
Tämän talven tunnusmerkki (tammikuista pakkasjaksoa lukuunottamatta) on ollut suola ja kura annosteltuna autoon sekoitettuna erisuuruisiin määriin nestemäisessä olomuodossa olevaa vettä.
Monesti on kätevintä jättää auton talvipesu koneen huoleksi, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta (esim. etäisyys) tai halua (pelko maalipinnan naarmuuntumisesta). Käydään siis läpi fiksarin resepti kevyempään talvipesuun jonka voi suorittaa vaikka taivasalla. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että tehdään kuten kesällä, mutta siten, että ei tule kylmä. ;-)
Ehdoton edellytys pesulle on se, että on suojakeli tai auton saa sisälle. Pakkasella vesi jäätyy auton pintaan ja tuloksena on jääkalikka jolla on hankala jatkaa autoilua seuraavana aamuna. Oletetaan siis, että pesu tehdään ulkona suojasäällä - sama resepti toimii toki t-s-i hallissa tai autotallissa.
Varaa auton viereen 1 tai 2 ämpärillistä kuumaa vettä. Sopiva lämpötila on reilu kädenlämpöisyys, eli noin 40C. Varaa mukaan myös pesuaineet ja vesiletku sekä painepesuri - näitä on ikävä haeskella kesken kaiken. Kuumaa vettä on hyvä olla sen takia, että ulkona kädet kylmettyvät kosteina ja kuuma vesi estää tämän käytännössä kokonaan. Varaa myös käsien kuivaamiseen pyyhe ja jotkut mielellään vähän vettä kestävät hanskat.
Aloitetaan pesu huuhtelemalla auto pahimmasta suolasta ja kurasta. Painepesuri on tässä hyvä työkalu ja tavallinen puutarhaletku välttää myös. Käsipumpuilla ei saa aikaan riittävää painetta ja vesimäärää, mutta sillä on tultava toimeen mitä on käytettävissä. Kuten kesällä, liuotinpesuaineella voi tehostaa lian irrotusta, mutta samalla lähtee mahdollinen suojaava vahakerros. Käy läpi jokainen pintapaneeli huolellisesti ja vaikka kahteen kertaan ylös-alas ja vasen-oikea suuntiin. Tärkeää on olla huolellinen saadaksesi mahdollisimman paljon irtolikaa pois. Jos käytössä oleva pesuri tai ruisku on kunnossa, tämän vaiheen voi tehdä hanskat kädessä.
Seuraavaksi levitä pinnalle pesuaine hautumaan painepumpulla tai painepesurilla. Voit käyttää myös vaahdotinta, kuten fiksari itse. Jos ajattelit pestä auton ilman esipesua, hyppää tämän vaiheen ja seuraavan huuhtelun yli.
Annan pesuaineen vaikuttaa hetki - muutama minuutti tai miten nyt käyttämäsi pesuaineen kanssa on tapana toimia. Huuhtele auto jälleen hyvin.
Seuraavaksi pese auto kintaalla tai pesusienellä. Käytä runsaasti pesuvetta ja mahdollisuuksien mukaan huuhtele sieni aina puhtaalla vedellä ja nosta pesuvettä sieneen toisesta sangosta (kahden sangon menetelmä). Näin autosta irtoava lika jää mahdollisuuksien mukaan huuhtelusankoon ja pesuvesi säilyy vähän puhtaampana.
Pese auto ylhäältä alas; katto, ikkunat, konepelti ja ovien yläosat ensiksi. Kierrä näin koko auto ympäri ja siirry sitten pesemään ovien alaosat ja helmat sekä etu ja takapuskuri. Lopuksi huuhtele auto jälleen huolellisesti.
Jos aikaa ja valoa on vielä jäljellä, pese ovien reunat ja oviaukkojen pinnat.
Lopuksi voit kuivata auton säämiskällä tai mikrokuituliinalla. Kiinnitä erityistä huomiota tiivisteiden kuivaamiseen.
Jälkihoitona öljyä lukot ja ovien saranat. Varsinkin, jos autossasi on ollut ongelmia lukkojen jäätymisen kanssa.
Tavallisesta kesäpesusta poiketen auton vahaaminen on jätettävä sisätiloihin. Ulkona oleva kosteus tekee tavallisesta käsinvahauksesta mahdotonta, mutta välttävänä ratkaisuna voi yrittää käyttää suihkutettävia pikavahoja joita ei kuivateta ja kiilloteta erikseen.
Monesti on kätevintä jättää auton talvipesu koneen huoleksi, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta (esim. etäisyys) tai halua (pelko maalipinnan naarmuuntumisesta). Käydään siis läpi fiksarin resepti kevyempään talvipesuun jonka voi suorittaa vaikka taivasalla. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että tehdään kuten kesällä, mutta siten, että ei tule kylmä. ;-)
Ehdoton edellytys pesulle on se, että on suojakeli tai auton saa sisälle. Pakkasella vesi jäätyy auton pintaan ja tuloksena on jääkalikka jolla on hankala jatkaa autoilua seuraavana aamuna. Oletetaan siis, että pesu tehdään ulkona suojasäällä - sama resepti toimii toki t-s-i hallissa tai autotallissa.
Varaa auton viereen 1 tai 2 ämpärillistä kuumaa vettä. Sopiva lämpötila on reilu kädenlämpöisyys, eli noin 40C. Varaa mukaan myös pesuaineet ja vesiletku sekä painepesuri - näitä on ikävä haeskella kesken kaiken. Kuumaa vettä on hyvä olla sen takia, että ulkona kädet kylmettyvät kosteina ja kuuma vesi estää tämän käytännössä kokonaan. Varaa myös käsien kuivaamiseen pyyhe ja jotkut mielellään vähän vettä kestävät hanskat.
Aloitetaan pesu huuhtelemalla auto pahimmasta suolasta ja kurasta. Painepesuri on tässä hyvä työkalu ja tavallinen puutarhaletku välttää myös. Käsipumpuilla ei saa aikaan riittävää painetta ja vesimäärää, mutta sillä on tultava toimeen mitä on käytettävissä. Kuten kesällä, liuotinpesuaineella voi tehostaa lian irrotusta, mutta samalla lähtee mahdollinen suojaava vahakerros. Käy läpi jokainen pintapaneeli huolellisesti ja vaikka kahteen kertaan ylös-alas ja vasen-oikea suuntiin. Tärkeää on olla huolellinen saadaksesi mahdollisimman paljon irtolikaa pois. Jos käytössä oleva pesuri tai ruisku on kunnossa, tämän vaiheen voi tehdä hanskat kädessä.
Seuraavaksi levitä pinnalle pesuaine hautumaan painepumpulla tai painepesurilla. Voit käyttää myös vaahdotinta, kuten fiksari itse. Jos ajattelit pestä auton ilman esipesua, hyppää tämän vaiheen ja seuraavan huuhtelun yli.
Annan pesuaineen vaikuttaa hetki - muutama minuutti tai miten nyt käyttämäsi pesuaineen kanssa on tapana toimia. Huuhtele auto jälleen hyvin.
Seuraavaksi pese auto kintaalla tai pesusienellä. Käytä runsaasti pesuvetta ja mahdollisuuksien mukaan huuhtele sieni aina puhtaalla vedellä ja nosta pesuvettä sieneen toisesta sangosta (kahden sangon menetelmä). Näin autosta irtoava lika jää mahdollisuuksien mukaan huuhtelusankoon ja pesuvesi säilyy vähän puhtaampana.
Pese auto ylhäältä alas; katto, ikkunat, konepelti ja ovien yläosat ensiksi. Kierrä näin koko auto ympäri ja siirry sitten pesemään ovien alaosat ja helmat sekä etu ja takapuskuri. Lopuksi huuhtele auto jälleen huolellisesti.
Jos aikaa ja valoa on vielä jäljellä, pese ovien reunat ja oviaukkojen pinnat.
Lopuksi voit kuivata auton säämiskällä tai mikrokuituliinalla. Kiinnitä erityistä huomiota tiivisteiden kuivaamiseen.
Jälkihoitona öljyä lukot ja ovien saranat. Varsinkin, jos autossasi on ollut ongelmia lukkojen jäätymisen kanssa.
Tavallisesta kesäpesusta poiketen auton vahaaminen on jätettävä sisätiloihin. Ulkona oleva kosteus tekee tavallisesta käsinvahauksesta mahdotonta, mutta välttävänä ratkaisuna voi yrittää käyttää suihkutettävia pikavahoja joita ei kuivateta ja kiilloteta erikseen.
Talviautoilu ja pakkaset
Talviautoilun riemua ei olekaan vielä tässä blogissa käsitelty - nyt kuluvan viikon ennätyspakkasten jälkeen voisi olla aika käydä läpi muutamia talviautoilua helpottavia asioita ja toisaalta tuoda esiin mahdollisia ongelmia jotta niihin voi varautua ennalta.
Kovat pakkaset ovat autolle ihan oikeasti merkittävä rasitus. Tämän huomaa jo heti liikkeelle lähtiessä pakkasaamuna, kun auto tuntuu tavallista jäykemmältä, kohmeiselta. Tunne ei ole pelkkää kuvitelmaa, vaan jäykistymisen aiheuttaa eri kohteiden voiteluöljyjen ja rasvojen kovettuminen. Iskunvaimentajat, laakerit, moottorin voitelu jne. Kaikki auton öljyt ovat kovilla pakkasilla kuin siirappia.
Ennen liikkeellelähtöä, kannattaa varautua lämmittämään autoa etukäteen. Monessa autossa on tehdasasenteisena ns. webasto eli polttoainetoiminen lisälämmitin (vaikka ehkä eri nimellä) tai sitten jälkiasenteinen sähkötoiminen lämmitys. Esilämmitystä on lisäksi montaa erilaista mallia, mutta yleisimmin tämä jaetaan kahteen: moottorin lämmitys tai moottorin ja sisätilan lämmitys. Moottorinlämmitys varmistaa voiteluöljyn notkeuden, helpottaa käynnistymistä ja vähentää päästöjä. Sisätilan lämmitys parantaa matkustusmukavuutta ja pitää lasit puhtaana kuurasta.
Esilämmitysaika vaihtelee ulkolämpötilan mukaan. Yleensä fiksari itse pitää lämmitystä pällä noin 1h -10C asteeseen saakka ja siitä sitten lämmitysaikaa pidentäen 2h, kun lämpötila on noin -20C tai alle. Äärimmäisissä olosuhteissa aikaa voi pidentää tästäkin, mutta tätä voi rajoittaa jo sähkön kulutus tai esimerkiksi pysäköintipaikan automaattiset kellot. Jossain kohtaa pidempikään lämmitys ei enää tuota lisähyötyjä.
Toinen ennen lähtöä suoritettava asia on auton puhdistaminen lumesta. Kevyt pakkaslumi on helppo puhdistettava eikä se kerry auton pinnoille vaan lentää viimassa pois, mutta lähellä nollaa satava nuoskalumi on syytä poistaa kunnolla. Auton lämmetessä katolla ja ikkunoiden karmeissa oleva lumi alkaa usein sulaa jäätyäkseen taas pysäköinnin aikana. Nämä sulamis-jäätymissyklit kerryttävät jäätä joka voi vaurioittaa oviaukkoja, ikkunamekanismeja tai irrota viimassa ja päätyä takana tulevan tuulilasiin. Sulava lumi piinaa myös pyyhkijöitä - nollan tuntumassa tupruttava lumisade jäätää pyyhkijät ja heikentää näkyvyyttä. Jään voi iroittaa kevyesti sormilla, mutta tätä varten kannattaa tarkistaa oman auton toiminta sulkien nostamiseksi pystyyn. Tätä voi myös ennakoida ja nostaa pyhkijät pysäköitäessa pystyyn, jotta ne eivät jäädy lasiin kiinni.
Kuulaina pakkasaamuina ikkunoihin kertyy kuuraa tai jäätä joka on melko työlästä raaputtaa irti. Auton sisätilojen lämmitys pitää ikkunat puhtaina jäästä tai pehmittää sen niin, että skraappaaminen on helpompaa. Jos sisätilanlämmitykseen ei ole mahdolisuutta, riepu tai tuulilasille kiinnitettävä suoja auttaa myös pitämään lasin vapaana jäästä.
Kun auton on saanut liikkeelle, kannattaa tarkistaa ilmanpaineet. Renkaiden ilmanpaineet laskee 0,1bar jokaista 10C astetta kohti. Kesäpaineisiin verrattuna talvea varten kannattaa varata jo lähtökohtaisesti 0,2bar korkeampi rengaspaine. Tarkista kuitenkin oikea paine huoltamolla mahdollisimman lyhyen ajon jälkeen, koska renkaan pyöriminen nostaa rengaspaineita.
Ajossa viima voi aiheuttaa moottorin lämpötilan laskua, koska moottoritilan kautta virtaava ilma jäähdyttää sitä vaikka varsinainen jäähdyttimen vesikierto olisi termostaatin johdosta kiinni. Vaivaan auttaa auton keulalle kiinnitettävät viimasuojat - tee-se-itse mies rakentaa sellaisen näppärästi pahvista ja narusta tai nippusiteistä.
Näillä muutamalla perusasialla teet talviautoilusta miellyttävämpää:
Kova pakkanen aiheuttaa myös muita ongelmia. Erityisesti nykyautojen reilu sähkönkulutus johtaa siihen, että vain lyhyttä ajoa siltävä arki tyhjentää akkua enemmän kuin mitä se ehtii ajon aikana latautua. Autojen akku ei kykene ottamaan varausta vastaan -20C asteen pakkasessa - onneksi useimmissa autoissa akku on moottoritilassa jolloin se lämpeää moottorin säteilylämmössä. Oikein hankalalla kelillä auto kannattaa aika ajoin viedä pysäköintihalliin, missä on lämpöasteita jotta akku lämpiää ja ottaa paluumatkalla varausta vastaan.
Autoihin, joissa akun varaustilan kanssa on toistuvasti ongelmia, kannattaa hankkia akkulaturi pitämään akku täydessä latauksessa. Laturi voi olla omalla pistokkeellaan tai se voidaan kytkeä sähkötoimisen moottorilämmittimen rinnalle jolloin se on käytössä aina kun moottoriakin lämmitetään.
Ikkunoiden jäätyminen tai huurtuminen sisäpuolelta on myös tuttu vaiva ja siihen ei oikein ole mitään patenttiratkaisua. Kovalla pakkasella ja viimalla lasipinnat ovat sisäpuolellakin autoa pakkasella ja jo hengitysilman kosteus riittää jäätämään lasin. Tuulilasin pitäminen puhtaana vähentää sen huurtumista ja sitä kautta jäätymistä. Lämmitysilma kannattaa ohjata ensisijaisesti lattiaan ja tuulilasille sekä sivulaseille. Sivulasien pitäminen auki voi olla varsinkin auton takapenkillä mahdotonta, ellei autonvalmistaja ole tuonut ilmasuulakkeita b-pilariin.
Ikkunoiden sisäpuolen jäätymisen yleisin syy on autoon sisäpuolelle tullut kosteus. Yleensä kenkien mukana tuleva lumi sulaa lattialla ja osa kosteudesta siirtyy sisäilmaan jäätyen laseille. Tähän auttaa välttävästi kenkien kopistelu irtolumesta ja lattiamattojen puhdistaminen roskasta ja jäästä. Vanhoissa autoissa voi olla eri syitä kertynyttä kosteutta myös lattiamatossa. Kostean maton syy kannattaa selvittää, koska kosteus hautoessaan ruostuttaa pohjapellin nopeasti ja edessä on kallis korjaus.
Polttoaineen kanssa on harvoin enää ongelmia, koska talvilaatuinen diesel sekä molemmat yleiset bensiinilaadut sisältävät vettä sitovaa alkoholia. Jos auton käynnissä on häiriöitä, kannattaa kokeilla polttoaineen jäänestoainetta takavuosien tapaan. Varsinkin vanhoissa autoissa polttoaineen mukana kulkevä vesi voi jäätyä esimerkiksi kaasuttimeen.
Yleinen pakkasen aiheuttama pulma on jarrujen jäätyminen kiinni. Yleisimmin tämän aihuttaa käsijarru tai taka-akselin levyjarru. Syynä on melkein poikkeuksetta pettäneet tiivisteet ja korroosio - yleisimmin käsijarruvaijerissa, joka jäätyy jumiin. Korroosio ja jäätynyt kosteus voi jumiuttaa myös käyttöjarrun ja silloin syynä on yleensä jumiutunut työsylinteri tai jäätyneet rummun jarrupalat tai jarrusatulan liu'ut.
Pakkanen voi aiheuttaa myös luukkuihin ja lukkoihin ongelmia. Jään jumiuttaman oven käyttövivut ovat yleinen riesa vähän vanhemmissa autoissa. Myös avaimella käytettävien lukkojen toiminta häiriytyy pakkasella, kun lukkoon kertynyt lika sitoo itseensä kosteutta ja jäätyy. Lukon sulattamiseen perinteinen lukkosula on toimiva konsti, avautumisen jälkeen lukko on voideltava kunnolla ohuella öljyllä jotta se ei jäädy uudelleen - lukkosula itsessään haihtuu helposti ja vaiva voi uusiutua. Oven käyttövipujen voiteleminen ei onnistu ulkopuolelta ja oven sisälläkin niihin käsksi pääseminen voi olla vaikeaa. Tiivisteiden jäätymistä kannattaa ennaltaehkäistä käyttämällä niille tarkoitettuja suoja-aineita.
Mitä teet jos:
Kovat pakkaset ovat autolle ihan oikeasti merkittävä rasitus. Tämän huomaa jo heti liikkeelle lähtiessä pakkasaamuna, kun auto tuntuu tavallista jäykemmältä, kohmeiselta. Tunne ei ole pelkkää kuvitelmaa, vaan jäykistymisen aiheuttaa eri kohteiden voiteluöljyjen ja rasvojen kovettuminen. Iskunvaimentajat, laakerit, moottorin voitelu jne. Kaikki auton öljyt ovat kovilla pakkasilla kuin siirappia.
Ennen liikkeellelähtöä, kannattaa varautua lämmittämään autoa etukäteen. Monessa autossa on tehdasasenteisena ns. webasto eli polttoainetoiminen lisälämmitin (vaikka ehkä eri nimellä) tai sitten jälkiasenteinen sähkötoiminen lämmitys. Esilämmitystä on lisäksi montaa erilaista mallia, mutta yleisimmin tämä jaetaan kahteen: moottorin lämmitys tai moottorin ja sisätilan lämmitys. Moottorinlämmitys varmistaa voiteluöljyn notkeuden, helpottaa käynnistymistä ja vähentää päästöjä. Sisätilan lämmitys parantaa matkustusmukavuutta ja pitää lasit puhtaana kuurasta.
Esilämmitysaika vaihtelee ulkolämpötilan mukaan. Yleensä fiksari itse pitää lämmitystä pällä noin 1h -10C asteeseen saakka ja siitä sitten lämmitysaikaa pidentäen 2h, kun lämpötila on noin -20C tai alle. Äärimmäisissä olosuhteissa aikaa voi pidentää tästäkin, mutta tätä voi rajoittaa jo sähkön kulutus tai esimerkiksi pysäköintipaikan automaattiset kellot. Jossain kohtaa pidempikään lämmitys ei enää tuota lisähyötyjä.
Toinen ennen lähtöä suoritettava asia on auton puhdistaminen lumesta. Kevyt pakkaslumi on helppo puhdistettava eikä se kerry auton pinnoille vaan lentää viimassa pois, mutta lähellä nollaa satava nuoskalumi on syytä poistaa kunnolla. Auton lämmetessä katolla ja ikkunoiden karmeissa oleva lumi alkaa usein sulaa jäätyäkseen taas pysäköinnin aikana. Nämä sulamis-jäätymissyklit kerryttävät jäätä joka voi vaurioittaa oviaukkoja, ikkunamekanismeja tai irrota viimassa ja päätyä takana tulevan tuulilasiin. Sulava lumi piinaa myös pyyhkijöitä - nollan tuntumassa tupruttava lumisade jäätää pyyhkijät ja heikentää näkyvyyttä. Jään voi iroittaa kevyesti sormilla, mutta tätä varten kannattaa tarkistaa oman auton toiminta sulkien nostamiseksi pystyyn. Tätä voi myös ennakoida ja nostaa pyhkijät pysäköitäessa pystyyn, jotta ne eivät jäädy lasiin kiinni.
Kuulaina pakkasaamuina ikkunoihin kertyy kuuraa tai jäätä joka on melko työlästä raaputtaa irti. Auton sisätilojen lämmitys pitää ikkunat puhtaina jäästä tai pehmittää sen niin, että skraappaaminen on helpompaa. Jos sisätilanlämmitykseen ei ole mahdolisuutta, riepu tai tuulilasille kiinnitettävä suoja auttaa myös pitämään lasin vapaana jäästä.
Kun auton on saanut liikkeelle, kannattaa tarkistaa ilmanpaineet. Renkaiden ilmanpaineet laskee 0,1bar jokaista 10C astetta kohti. Kesäpaineisiin verrattuna talvea varten kannattaa varata jo lähtökohtaisesti 0,2bar korkeampi rengaspaine. Tarkista kuitenkin oikea paine huoltamolla mahdollisimman lyhyen ajon jälkeen, koska renkaan pyöriminen nostaa rengaspaineita.
Ajossa viima voi aiheuttaa moottorin lämpötilan laskua, koska moottoritilan kautta virtaava ilma jäähdyttää sitä vaikka varsinainen jäähdyttimen vesikierto olisi termostaatin johdosta kiinni. Vaivaan auttaa auton keulalle kiinnitettävät viimasuojat - tee-se-itse mies rakentaa sellaisen näppärästi pahvista ja narusta tai nippusiteistä.
Näillä muutamalla perusasialla teet talviautoilusta miellyttävämpää:
- esilämmitä moottori ja sisätila,
- pidä auto puhtaana lumesta ja jäästä ja
- lisää autoon viimasuoja, jos lämpö ei tahdo ajaessa riittää
Kova pakkanen aiheuttaa myös muita ongelmia. Erityisesti nykyautojen reilu sähkönkulutus johtaa siihen, että vain lyhyttä ajoa siltävä arki tyhjentää akkua enemmän kuin mitä se ehtii ajon aikana latautua. Autojen akku ei kykene ottamaan varausta vastaan -20C asteen pakkasessa - onneksi useimmissa autoissa akku on moottoritilassa jolloin se lämpeää moottorin säteilylämmössä. Oikein hankalalla kelillä auto kannattaa aika ajoin viedä pysäköintihalliin, missä on lämpöasteita jotta akku lämpiää ja ottaa paluumatkalla varausta vastaan.
Autoihin, joissa akun varaustilan kanssa on toistuvasti ongelmia, kannattaa hankkia akkulaturi pitämään akku täydessä latauksessa. Laturi voi olla omalla pistokkeellaan tai se voidaan kytkeä sähkötoimisen moottorilämmittimen rinnalle jolloin se on käytössä aina kun moottoriakin lämmitetään.
Ikkunoiden jäätyminen tai huurtuminen sisäpuolelta on myös tuttu vaiva ja siihen ei oikein ole mitään patenttiratkaisua. Kovalla pakkasella ja viimalla lasipinnat ovat sisäpuolellakin autoa pakkasella ja jo hengitysilman kosteus riittää jäätämään lasin. Tuulilasin pitäminen puhtaana vähentää sen huurtumista ja sitä kautta jäätymistä. Lämmitysilma kannattaa ohjata ensisijaisesti lattiaan ja tuulilasille sekä sivulaseille. Sivulasien pitäminen auki voi olla varsinkin auton takapenkillä mahdotonta, ellei autonvalmistaja ole tuonut ilmasuulakkeita b-pilariin.
Ikkunoiden sisäpuolen jäätymisen yleisin syy on autoon sisäpuolelle tullut kosteus. Yleensä kenkien mukana tuleva lumi sulaa lattialla ja osa kosteudesta siirtyy sisäilmaan jäätyen laseille. Tähän auttaa välttävästi kenkien kopistelu irtolumesta ja lattiamattojen puhdistaminen roskasta ja jäästä. Vanhoissa autoissa voi olla eri syitä kertynyttä kosteutta myös lattiamatossa. Kostean maton syy kannattaa selvittää, koska kosteus hautoessaan ruostuttaa pohjapellin nopeasti ja edessä on kallis korjaus.
Polttoaineen kanssa on harvoin enää ongelmia, koska talvilaatuinen diesel sekä molemmat yleiset bensiinilaadut sisältävät vettä sitovaa alkoholia. Jos auton käynnissä on häiriöitä, kannattaa kokeilla polttoaineen jäänestoainetta takavuosien tapaan. Varsinkin vanhoissa autoissa polttoaineen mukana kulkevä vesi voi jäätyä esimerkiksi kaasuttimeen.
Yleinen pakkasen aiheuttama pulma on jarrujen jäätyminen kiinni. Yleisimmin tämän aihuttaa käsijarru tai taka-akselin levyjarru. Syynä on melkein poikkeuksetta pettäneet tiivisteet ja korroosio - yleisimmin käsijarruvaijerissa, joka jäätyy jumiin. Korroosio ja jäätynyt kosteus voi jumiuttaa myös käyttöjarrun ja silloin syynä on yleensä jumiutunut työsylinteri tai jäätyneet rummun jarrupalat tai jarrusatulan liu'ut.
Pakkanen voi aiheuttaa myös luukkuihin ja lukkoihin ongelmia. Jään jumiuttaman oven käyttövivut ovat yleinen riesa vähän vanhemmissa autoissa. Myös avaimella käytettävien lukkojen toiminta häiriytyy pakkasella, kun lukkoon kertynyt lika sitoo itseensä kosteutta ja jäätyy. Lukon sulattamiseen perinteinen lukkosula on toimiva konsti, avautumisen jälkeen lukko on voideltava kunnolla ohuella öljyllä jotta se ei jäädy uudelleen - lukkosula itsessään haihtuu helposti ja vaiva voi uusiutua. Oven käyttövipujen voiteleminen ei onnistu ulkopuolelta ja oven sisälläkin niihin käsksi pääseminen voi olla vaikeaa. Tiivisteiden jäätymistä kannattaa ennaltaehkäistä käyttämällä niille tarkoitettuja suoja-aineita.
Mitä teet jos:
- Auto ei käynnisty pakkasaamuna?
Pyörittääkö startti moottoria? Jos pyörittää, tarkista polttoaineen saanti, sytytys ja mahdollinen diesel-moottorin hehkutus. Jos on mahdollista laittaa auto lämmitykseen, tee niin ennen kuin akku on tyhjä starttaamisesta ja yritä sitten uudelleen.
Jos auto käynnistyy lämmityksen jälkeen, vika on luultavasti polttoaine- tai sytytysjärjestelmässä. Käytä autoa korjaamolla katsottavana.
Jos moottori ei jaksa pyöriä startatessa, lataa akku ja kokeile uudelleen.
- Auton käynti heikkenee tai se sammuu ajossa?
Onko polttoaineen seassa jäänestoa? Onko moottorin lämpötila normaali? Käyntilämpöisen mootorin käynti voi heikentyä joko polttoaineen saannin heikennyttyä tai vaihtoehtoisesti sytytyksen ongelmiin. Molemmat ongelmat ovat yleisempiä vanhoissa kaasuttimella ja virranjakajalla varustetuissa moottoreissa - ei niinkään ruiskuohjatuissa laitteissa.
- Auton ajotuntuma ei ole kunnollinen, se puoltaa tai vaeltaa?
Onko joku jarruista jumissa? Onko rengaspaineet tarkistettu? Rumpujarru voi aueta peruutettaessa ja yleensä jumittava jarru aiheuttaa niin paljon lämpöä, että se sulattaa jään lyhyen ajon jälkeen. Jos vika ei poistu, yritä saada auto lämpimään sulamaan ja edelleen korjaamolle jumiutuvien osien takia.
- Auton lukko on jäässä?
Käytä lukkosulaa tai oikein notkeaa öljyä (ns. aseöljy) jään sulattamiseen. Jos näitä keinoja ei ole käytettävissä, voit yrittää tuoda kuuman lähteen oven pintaan kiinni jotta jää sulaa. Kuumana voi käyttää esimerkiksi ns. kylmäkalleja kuumassa vedessä hoidettuna tai vaikka muovipussiin kaadettua kuumaa vettä. Varo kuitenkin pirskottamasta enempää vettä lukkoon, koska se jäätyy vain entistä pahemmin. Keskellä metsää hätäkeinona voi käyttää myös avaimen kuumentamista sytyttimellä, mutta tätä ei sitten koskaan kokeilla polttoainetankin korkkiin, eihän! Auton oma tupakansytytin on myös hyvä pistemäinen kuumalähde.
- Auton ovitiiviste on jäässä?
Onko mahdollista käyttää toista ovea tai luukkua? Jos on, niin sisälle sitä kautta (vaikka naapurit naureskelevatkin) ja auto lämpimään sulamaan. Ovitiivisteet eivät ole herkkiä vaurioitumaan pienestä jäästä, mutta vanhemmuuttaan tai toistuvasti jäätyvät tiivisteet voivat repeillä ja aiheuttaa sivuääniä ja vesivuotoa autoon. Ennataehkäisy on helppoa - muutama sipaisu silikonisella jäänestopuikolla pitää jäätymisen varsin pinnallisena.
Tee-se-itse öljynvaihto autoon
Auton öljynvaihto on periaatteessa
yksinkertainen tehtävä: vanhat öljyt valutetaan pois, vaihdetaan
öljynsuodatin uuteen ja täytetään moottoriin uudet öljyt.
Monimutkaisuus tulee siitä, että
moottorit ovat niin erilaisia. Öljyn määrä, öljyn
tyhjennysproppu ja öljynsuodatin ovat kaikki moottorikohtaisia. Aina
ennen hankintaa on syytä tarkistaa vähintään oman auton moottorin
polttoainetyyppi, -koko ja -vuosimalli, jotta varaosaliikkeessä
osataan tarjota oikeaa tavaraa vanhan tilalle.
Öljystä on auton ohjekirjassa
suositukset sen määrästä ja laadusta – näistä ei ole
normaalisti tarpeen poiketa, mutta varsinkin vanhemmissa autoissa on
suurempi valikoima soveltuvia öljylaatuja. Öljyjen
kauppaluokitukset ovat jo vuosia noudattaneet SAE luokituksen tuttua
W viskositeettilukua. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä
alhaisempi luku ennen W kirjainta, sitä juoksevampaa öljy on
kylmäkäynnistyksessä ja mitä alhaisempi W jälkeinen luku, sitä
juoksevampaa öljy on kuumassa moottorissa. Tästä on yleensä
annettu se suositus, että talvea vasten vanhoihin autoihin voi
valita juoksevamman öljyn ja kesälle voi sitten nostaa
viskositeettia hieman. Yleisöljynä kaupassa on monesti 10W40 mikä
on varma valinta vähän vanhempiin autoihin. Uusissa autoissa on
siirrytty käyttämään entistä alhaiseman viskositeetin öljyjä
läpi vuoden – 5W tai jopa 0W öljyjä käytetään uusissa
moottoreissa ja ohjekirjan luokitus voi olla myös jotain muuta kuin
SAE lukitus – oikea öljy löytyy kyllä lähes poikkeuksetta
liikkeestä kuin liikkeestä. Liian alhaisen viskositeetin omaava
öljy voi aiheuttaa moottorissa öljyn ohivuotoa ja savutusta, kun
taas liian jäykkä öljy taas voitelun viivästymistä
kylmäkäynnistyksessä. Em. tilanne karstaa moottoria ja aiheuttaa
päästöjä sekä ohuutensa takia voi johtaa moottorin
ennenaikaiseen kulumiseen tai jopa vaurioon kuten liian jäykkäkin
öljy. Kannattaa siis noudattaa valmistajan suositusta.
Vanhan öljyn poistaminen moottorista
voidaan tehdä periaatteessa kahdella tavalla: valuttamalla öljy
moottorin öljysäiliön (öljypohja) alareunassa tai pohjassa olevan
tyhjennyspropun kautta tai käyttämällä öljypumppua ja imemällä
öljy mittatikun putken kautta. Molemmilla tavoilla on kannattajansa.
Yleisenä ohjeena voidaan todeta, että alakautta tyhjennettynä
voidaan olla varma siitä, että öljy tulee varmasti kaikki
vaihdettua kun taas öljytikun kautta tyhjennettynä öljypohjaan voi
jäädä pieni määrä vanhaa öljyä. Öljytikun kautta suoritettu
vaihtotyö on kuitenkin helpompi ja siistimpi (jos kaikki sujuu hyvin
;-).
Uusi öljy lisätään moottoriin
öljyntäyttöaukon kautta. Moottorin päällä tai sen sivussa on
suurehko korkki, joka on yleensä merkitty öljykannun kuvalla. Tuore
öljy valutetaan aukon kautta moottorin sylinterikanteen ja sieltä
edelleen moottorin öljypohjaan.
Ennen vaihtotyöhön ryhtymistä on
kuitenkin varmistettava muutama asia jotta vaihtotyö sujuu mutkatta:
Sinulla on uusi öljy ja -suodatin? Miten ajattelit vanhan öljyn poistaa? Yläkautta vai alakautta? Onko sinulla työkalut öljypropun ja öljynsuodattimen avaamiseen sekä öljypropun tiiviste? Onko sinulla vanhan öljyn valuttamiseen astia?
Jos kaikkiin em. kysymyksiin vastaus on
kyllä, voit lopettaa lukemisen tähän – muista laittaa öljyproppu
takaisin paikoilleen ja öljynsuodatin kiinni ennen uuden öljyn
lisäämistä. ;-)
Öljynvaihtoasia: astia mihin öljy
valutetaan voi olla joko pesuvadin kaltainen avoin astia tai
jäteöljylle tarkoitettu yhdistetty valutus- ja kantoastia.
Yhdistetty jäteöljyastia on hyvä valinta mikäli jäteöljyn
vastaanottopisteessä voi kaataa öljyn isompaan astiaan, koska
yhdistelmäastia on varsin kallis kertakäyttöastiaksi. Toinen
vaihtoehto on kuljettaa jäteöljy pois samassa asitiassa missä se
uusi tuli hankittua. Tähän tarvitset valutusastian missä on hyvä
olla kaatonokka tai -kulma vanhan öljyn siirtämiseksi takaisin
kanisteriin. Öljy tulee moottorista alkuun varsin vauhdilla ja on
syytä tarkistaa, että astia on oikessa paikassa. Öljyntäyttökorkki
voi olla syytä avata, jotta öljy pääsee alipaineetta valumaan
vauhdikkaasti astiaan.
Öljy: Öljyn luokituksesta puhuttiin
jo aikaisemmin mutta myöskään öljyn oikea määrä ei ole niin
sanottu asia, kun lähtee öljyostoksille. Tarvittavan öljyn määrä
vaihtelee moottorikohtaisesti noin 3,5 – 5l välillä.
Poikkeuksiakin on, mutta autofiksarin havaintojen perusteella
useimmin liikutaan tässä välissä. Kaupassa öljyä myydään 1l,
4l ja 5l pakkauksissa vähän merkistä ja laadusta riippuen ja
oikean moottoriin sopivan öljymäärän löytäminen ei ole niin
helppoa – kukaan ei halua ostaa liikaa öljyä joka jäisi
käyttämättä joten pieni laskeminen kaupassa kannattaa. Öljy on
myös tavallaan tuoretuote, josta haihtuu sen lisäaineita pitkän
säilytyksen aikana. Jos auton öljynvaihtoväli ja omat
ajokilometrit sattuvat niin, että öljyä ei tule säilytettyä
vuotta pidempään, voi olla kannattavaa hankkia kerralla
perhepakkaus: 5l tai jopa 10l.
Öljypropun avain: Öljypropun sijainti
ja sen avain kannattaa varmistaa etukäteen. Helpoimmillaan avaaminen
hoituu ihan tavallisella 6-kulmaisella hylsyllä tai kiintoavaimella,
mutta joissain moottoreissa proppu voi olla joko torx- tai jopa
4-kulmakannalla. Öljyproppu voi myös olla moottorin alla olevien
suojapaneelien alla jolloin vaihtotyöhön menee vastaavasti enemmän
aikaa, kun suoja pitää irroittaa.
Öljypropun tiiviste: Öljyproppu on
yleensä tiivistetty öljypohjaan kumi- tai kuparitiivisteellä joka
suositellaan vaihdettavaksi aina avaamisen yhteydessä. Hanki siis
myös uusi tiiviste samalla kun hankit öljynsuodattimen ja öljyn.
Tiivisteitä löytyy varaosakaupoista, mutta oikea tyyppi on hyvä
tarkistaa etukäteen.
Öljynsuodatin: Öljynsuodattimen tehtävä on puhdistaa moottorissa kiertävä öljy. Perinteinen öljynsuodatin on yksiosainen metallikuorinen ”muki” mutta joissain autoissa suodatin on rakennettu kaksiosaiseksi ja öljynvaihdon yhteydessä riittää, että vaihdetaan vain pelkkä suodatinpanos. Öljynsuodatin voi sijaita moottorin sivulla, alhaalla öljypohjan vieressä tai jopa ylhäällä moottorin etureunassa.
Öljynsuodattimen avain: Peltisen öljynsuodattimen
avaamiseen käytetään yleensä kiristetävää pantaa missä on
vääntömomenttia lisäävä kahva. Hyvä, luistamaton avain on
hermoja säästävä työkalu ja semmoinen kannattaa hankkia.
Fiksarin kokemusten perusteella ruuvikiristeinen metallipanta toimii
todella hyvin.
Öljynsuodatinta ei kiristetä kovin tiukkaan ja normaalin metallisen
öljynsuodattimen tiiviste öljytään ennen suodattimen
kiinnittämistä. Suodattimeen lisätään myös uutta öljyä sen
verran, mitä siihen mahtuu sen kiinnitysasento (mahdollisesti
vaakatasossa) huomioiden.
Öljyimuri tai öljynvaihtopumppu:
Mikäli et pysty nostamaan autoa pukeille saati nosturille mutta
haluat suorittaa öljynvaihdon itse kotipihalla tai parkkipaikalla,
kannattaa harkita öljynvaihtopumpun hankkimista. Pumppujen käytössä
on muutama muistettava asia: halvimmat pumput voivat olla lähes
kertakäyttöisiä eikä niiden muoviletkut välttämättä säilytä
notkeuttaan pitkiä säilytysaikoja. Öljyn jäähtyessä sen
viskositeetti kasvaa ja pumput joutuvat työskentelemään kovempaa
öljyn poistamiseksi ohuen letkun kautta joten öljyn vaihto
talvisaikaan ulkosalla voi muodostua ongelmaksi. Kuumien öljyjen
vaihto on yleensä kielletty pumppujen käyttöohjeissa. Pumpun letku
pujotetaan öljyn mittatikun putkea pitkin öljypohjaan tai isompi
letku asetetaan em. putken päälle. Pumpun muodostamalla
alipaineella imetään sitten öljy säiliöön tai öljyastiaan.
Lähtökohtaisesti hinta korreloi näidenkin tuotteiden laatuun ja
usein öljyjään vaihtavan kannattaa investoida hyvään
tuotteeseen.
Perinteinen öljynsuodatin moottorilohkon kyljessä - vaakatasossa
Aika monta huomioitavaa asiaa niinkin
yksinkertaisen asian, kuin öljynvaihto suorittamiseksi. Onneksi
tarvittavat työkalut ovat edullisia ja uudelleenkäytettäviä,
joten kertahankinnan kustannukset voi jakaa monelle käyttökerralle.
Työkaluja ja tarvikkeita voi katsoa vaikka Motonetin valikoimasta.
Ohessa vielä tiivistettynä ohjeet:
Öljynvaihto alakautta:
- Varaa öljyastia ja työkalut (öljypropun ja öljynsuodattimen avain) näkyville
- Nosta auto pukeille
- Löysää öljyproppu ja sijoita astia oikeaan kohtaan jäteöljyn keräämiseksi
- Avaa öljyproppu ja tarvittaessa öljykorkki
- Öljyn valuessa, avaa ja irroita vanha öljynsuodatin
- Kiinnitä öljyproppu takaisin paikoilleen (muista tiiviste, älä kiristä liikaa)
- Täytä uuteen öljynsuodattimeen tuoretta öljyä ja voitele suodattimen tiiviste
- Kiinnitä uusi öljynsuodatin paikoilleen – älä kiristä liikaa
- Lisää oikea määrä uutta öljyä öljykorkin kautta
- Odota hetki ja tarkista öljyn määrä mittatikulla, lisää tarvittaessa
- Sulje öljykorkki
- Koekäytä ja tarkista ettei moottoritilassa ole öljyvuotoja
Öljynvaihto yläkautta:
- Varaa öljypumppu ja öljynsuodatin avaimineen näkyville
- Avaa öljykorkki ja poista öljytikku
- Liitä öljynvaihtopumppu öljytikun putken päähän tai sujuta letku putkea pitkin öljypohjaan
- Käytä pumppua poistaaksesi öljy moottorista – tarkista, että poistuva määrä vastaa lisättävää määrää
- Avaa ja irroita vanha öljynsuodatin
- Täytä uuteen öljynsuodattimeen tuoretta öljyä ja voitele suodattimen tiiviste
- Kiinnitä uusi öljynsuodatin paikoilleen – älä kiristä liikaa
- Lisää oikea määrä uutta öljyä öljykorkin kautta
- Odota hetki ja tarkista öljyn määrä mittatikulla, lisää tarvittaessa, laita mittatikku paikoilleen
- Sulje öljykorkki
- Koekäytä ja tarkista ettei moottoritilassa ole öljyvuotoja
Autobild testi: uusi vai vanha auto - polttaineen säästön totuus vai tehtävä?
Autobildissä 8/2015 oli mielenkiintoinen artikkeli, missä verrattiin kahden teknisiltä ominaisuuksistaan hyvin lähellä toisiaan olevan auton polttoainetaloutta keskenään. Autoiksi oli valittu BMW:n 3-sarja 90-luvulta ja ihan uusi 2-sarja. Artikkelin on kai ajateltu (bemarin puolelta) toimivan uuden 2-sarjan etevyyden ylistyslauluna mutta mikä olikaan totuus - sehän on niin kuin se luetaan, eikö?
Vertailuautot olivat todella hämmentävän lähellä toisiaan fyysisiltä mitoiltaan ja suorituskyvyltään. Tarkemmat arvot kannattaa lukea lehdestä tai vaikka kaivaa netistä, mutta otetaan tähän kuitenkin autojen mallimerkinnät: ysäritekniikkaa edustaa punaisessa nurkkauksessa BMW e36 323i coupe vm. -96 ja haastamaan siniseen nurkkaukseen asettuu aivan uunituore BMW f22 220i coupe vm. -15.
Isoimmat erot autojen välillä on moottoritekniikassa. Uusi 220i on nelisylinterinen turbo ja vanha on teholtaan karvan verran jäljessä ja kuusisylinterinen vapari. Oletusarvo on, että uusi moottori pesee ja linkoaa vanhan mennen tullen - onhan siinä kevyemmin pyörivä rakenne (4 vs 6 sylinteriä) ja hyötysuhdetta parantava turboahdin. Valmistan ilmoitetut normikulutuksetkin tukevat tätä oletusta, kun uuden moottorin kulutus ja päästö ilmoitettu 6,0l/100km [139g/km CO2] ja vanhan 9,0l/100km [208g/km CO2].
Tosielämän hitusen maantiepainotteisella 270km testilenkillä kävi kuitenkin niin, että siinä missä uusi verrokki alitti normikulutuksen hiuksen hienosti (5,9l/100km) teki vanhus varsinaisen amok-juoksun mittauttamalla 6,6l/100km. Tosiasiassa siis vanhallakin autolla pääsee melkein yrittämättä samoihin kulutuslukemiin mitä uudella autolla - auton vaihtoa onkin vaikea perustella polttoainesäästöllä tämän artikkelin jälkeen. Oma ajotapa ja ajoneuvon tekninen kunto vaikuttavat paljon enemmän.
Totuuden nimessä on huomattava, että vanhassa verrokissa oli korkemmat ja kapeammat renkaat, se oli 4cm matalampi ja sen paino oli 55kg alhaisempi. Mitä tästä pitäisi sitten päätellä - se mitä polttoainetaloudessa on saavutettu vuosien varrella, on tuhlattu autojen koon kasvattamiseen ja näyttävämpiin renkaisiin?
Uusi BMW 2-sarjan coupe on näyttävä ja omistushalua herättävä kokonaisuus joka on kasvatettu vanhasta 1-sarjasta mittoihin, joka riittää jo kahden aikuisen tai pienen perheen tarpeisiin. Pienellä tuunauksella siitä voisi saada todella taloudellisen auton, mutta automaailmassa ulkonäkö ja suorituskyky eivät kulje samassa paketissa hyvän polttoainetalouden kanssa - paitsi verottajaa varten tuunatuissa virallisissa kulutuslukemissa.
Vertailuautot olivat todella hämmentävän lähellä toisiaan fyysisiltä mitoiltaan ja suorituskyvyltään. Tarkemmat arvot kannattaa lukea lehdestä tai vaikka kaivaa netistä, mutta otetaan tähän kuitenkin autojen mallimerkinnät: ysäritekniikkaa edustaa punaisessa nurkkauksessa BMW e36 323i coupe vm. -96 ja haastamaan siniseen nurkkaukseen asettuu aivan uunituore BMW f22 220i coupe vm. -15.
Isoimmat erot autojen välillä on moottoritekniikassa. Uusi 220i on nelisylinterinen turbo ja vanha on teholtaan karvan verran jäljessä ja kuusisylinterinen vapari. Oletusarvo on, että uusi moottori pesee ja linkoaa vanhan mennen tullen - onhan siinä kevyemmin pyörivä rakenne (4 vs 6 sylinteriä) ja hyötysuhdetta parantava turboahdin. Valmistan ilmoitetut normikulutuksetkin tukevat tätä oletusta, kun uuden moottorin kulutus ja päästö ilmoitettu 6,0l/100km [139g/km CO2] ja vanhan 9,0l/100km [208g/km CO2].
Tosielämän hitusen maantiepainotteisella 270km testilenkillä kävi kuitenkin niin, että siinä missä uusi verrokki alitti normikulutuksen hiuksen hienosti (5,9l/100km) teki vanhus varsinaisen amok-juoksun mittauttamalla 6,6l/100km. Tosiasiassa siis vanhallakin autolla pääsee melkein yrittämättä samoihin kulutuslukemiin mitä uudella autolla - auton vaihtoa onkin vaikea perustella polttoainesäästöllä tämän artikkelin jälkeen. Oma ajotapa ja ajoneuvon tekninen kunto vaikuttavat paljon enemmän.
Totuuden nimessä on huomattava, että vanhassa verrokissa oli korkemmat ja kapeammat renkaat, se oli 4cm matalampi ja sen paino oli 55kg alhaisempi. Mitä tästä pitäisi sitten päätellä - se mitä polttoainetaloudessa on saavutettu vuosien varrella, on tuhlattu autojen koon kasvattamiseen ja näyttävämpiin renkaisiin?
Uusi BMW 2-sarjan coupe on näyttävä ja omistushalua herättävä kokonaisuus joka on kasvatettu vanhasta 1-sarjasta mittoihin, joka riittää jo kahden aikuisen tai pienen perheen tarpeisiin. Pienellä tuunauksella siitä voisi saada todella taloudellisen auton, mutta automaailmassa ulkonäkö ja suorituskyky eivät kulje samassa paketissa hyvän polttoainetalouden kanssa - paitsi verottajaa varten tuunatuissa virallisissa kulutuslukemissa.
Kesälukemista ja polttoainesäästöä
Fixarin kesäreissulla huoltoasemalta tarttui mukaan tuplapakkaus kotimaista Autobildiä. Sinänsä tässä tapahtumassa ei ole paljoa jälkipolville kerrottavaa, mutta lehtien sisältämät polttoainetalouteen liittyvät artikkelit ansaitsevat vähän huomiota. Ja sivumennen sanottuna, Autobild on autoista kiinnostuneelle mukavaa vaihtelua ja vähän erilailla toteutettu lehti.
Toisessa lehdessä (taisi olla 7/2015) oli artikkeli polttoaineen säästämisen vinkeistä. Lehteen oli kerätty kaikkiaan 20 vinkkiä, joista suurin osa on jo ennestään lehtien palstoilta tuttuja ja muutama joukkoon eksynyt (kiintiövinkki) oli vähän väkisin keksityn oloinen - vai mitä mieltä olette vinkistä, että polttoaineen säätö lähtee auton valinnasta. Tämä ei kai ole kenellekään epäselvää ja citymaasturin tai urheiluauton omistaja varmasti tietää autonsa puutteet polttoainetaloudessa. Uutta autoa hankkiva on voinut vertailla normikulutuksia jo jostain 70-luvulta lähtien ja verotuksen muutoksen myötä ihan viranomainenkin muistuttaa kulutustasosta CO2 päästöjen muodossa kerran vuodessa.
Joka tapauksessa, lehdessä oli muutama ihan hyvä vinkki ajotapaan liittyen (kaupungissa):
Toisessa lehdessä (taisi olla 7/2015) oli artikkeli polttoaineen säästämisen vinkeistä. Lehteen oli kerätty kaikkiaan 20 vinkkiä, joista suurin osa on jo ennestään lehtien palstoilta tuttuja ja muutama joukkoon eksynyt (kiintiövinkki) oli vähän väkisin keksityn oloinen - vai mitä mieltä olette vinkistä, että polttoaineen säätö lähtee auton valinnasta. Tämä ei kai ole kenellekään epäselvää ja citymaasturin tai urheiluauton omistaja varmasti tietää autonsa puutteet polttoainetaloudessa. Uutta autoa hankkiva on voinut vertailla normikulutuksia jo jostain 70-luvulta lähtien ja verotuksen muutoksen myötä ihan viranomainenkin muistuttaa kulutustasosta CO2 päästöjen muodossa kerran vuodessa.
Joka tapauksessa, lehdessä oli muutama ihan hyvä vinkki ajotapaan liittyen (kaupungissa):
- Ennakoi liikennettä ja pyri pitämään tasainen nopeus, vältä pysähtelyä - matelu tai rullaaminen vapaalla on täyspysähdystä parempi vaihtoehto ja pitää pysähtyä, pyri ensin hidastamaan moottorijarrutuksella.
- Kiihdytä reippaasti tavoitenopeuteen ja vaihda sitten suurin luonteva vaihde. Polttomoottorit toimivat optimaalisimmalla hyötysuhteella noin 60% kuormitustasolla. Ei siis urku auki -täyskiihdytystä, vaan reipas kiihdytys pedaali puolessa välissä vaihteita hyödyntäen.
Maantiellä paljon ajavan on toki syytä muistaa kaupunkiliikenteen metkut, mutta siellä mukaan astuu entistä selvemmin liikevastusvoimat ja niiden eliminointi sekä painovoima.
- Yritä keventää kaasua ja seuraa nopeusmittaria - usein moottori jaksaa ylläpitää nopeutta hieman kevyemmälläkin kaasulla.
- Anna auton rullata alamäkeen ja kerätä vähän enemmän vauhtia. Tässä pitää muistaa nopeusrajoitus, mutta pieni nopeuden nosto silloin kun alamäessä jo näkyy seuraava vastamäki on järkevää ja taloudellista ajotapaa.
- Vältä kiihdyttämistä vastamäkeen. Sen sijaan, pyri pitämään nopeus ennallaa mahdollisimman kevyellä kaasulla tai anna nopeuden laskea pikkuhiljaa nopeusrajoitukseen (jos olit ennekoinut alamäessä) tai vähän sen alle - älä kuitenkaan hidasta liikaa, ettet suotta häiritse muuta liikennettä.
- Käytä vakionopeudensäädintä - se on etevä pitämään nopeuden yllä mahdollisimman pienellä teholla ja toimii hyvin tasamaalla. Vastamäessä kuljettaja voi säästää polttoainetta enemmän päästämällä nopeuden laskemaan ja ennakoimalla pienen kiihdytyksen ennen mäkeä.
- Reitinsuunnitelu on tarkka laji. Nopein reitti ei välttämättä ole lyhin eikä lyhin taloudellisin - ai miten niin? Usein nopein reitti hyödyntää korkeampia nopeusrajoituksia, mootoriteitä ja moottoriliikenneväyliä, joissa polttoainetta kuluu nopeuden takia enemmän ja matka voi olla merkittävästi pidempi kuin lyhin reitti. Lyhimmälle reitille sattuu taas usein pieniä, mutkaisia ja mäkisiä tieosuuksia, jotka ovat viihdyttävyydestään huolimatta polttoaineenkulutuksen kannalta epätaloudellisia. Parhaita reittejä ovat 2 tai 3-numeroiset maantiet joilla ei ole liikaa muuta liikennettä (rekkojen ohitukset jäävät pois) ja pahimmat mutkat ja mäet on oiottu. Nopeusrajoitus näillä teillä on usein 100km/h tai vähintään 80km/h. Ruuhkaisempia ja isoja väyliä ei aina voi välttää ja silloin niillä ajettaessa taloudellinen kuljettaja laittaa aivot narikkaan ja pyrkii pitämään tasaisen nopeuden. Ohitukset tehdään niille sopivilla paikoilla reippaasti mutta raivoamatta.
Kolmas polttoainetalouteen liittyvä osa-alue on ajoneuvon tekniikka. Autobildin listassa oli tähän liittyen muutama hyvä neuvo, joita itse kunkin on syytä aina välillä kerrata. Näillä keinoilla pyritään ensisijaisesti vähentämään liikevastusvoimia, joista hyöty tulee sitä suuremmaksi mitä enemmän tulee kilometrejä ja mitä nopeammin niitä taitetaan.
- Renkaiden ilmanpaine kannattaa korottaa ajoneuvon valmistajan raskaan kuorman tasoon tai vähän yli. Yleensä tämä on 2.8 - 3bar. Paineiden korottaminen alentaa renkaiden vierintävastusta, mutta samalla ajomukavuus kärsii hitusen, kun renkaiden tarjoama jousto vähenee.
- Jos eteen tulee renkaiden uusiminen, on syytä harkita matalan vierintävästuksen omaavien renkaiden hankkimista turhan suorituskyvyn sijaan. Arkiautolla W nopeusluokan tai sitä korkeammat renkaat ovat yksinkertaisesti turhat ja samat ajo-ominaisuudet voi saavuttaa laadukkaalla alhaisen vierintävastuksen renkaalla. Renkaiden nopeusluokituksista on muuten hyvä artikkeli Tuulilasin nettisivulla.
- Älä kuljeta autossa turhaa kuormaa tai taakkatelineitä saati kuljetuslaatikkoa (esim. suksiboxi), jos et tarvitse niitä.
Lisäksi kannattaa muistaa, että useimmilla autoilla taloudellisin ajonopeus on 80-90km/h. Sopivasti maantiellä jonossa ajaen polttoainetta säästyy huomattavasti. Muista kuitenkin ottaa muu liikenne huomioon ja tee tarvittavat ohitukset edessä menevistä hitaammista kulkuneuvoista jotta muutkin tielläliikkujat pääsevät ohituksen tekemään.
Se aika vuodesta
Muutamaan kauteen en olekaan jaksanut käsitellä rengastestejä - tuntuu ettei niistä saada enää mitään uutta irti. Näin pelkäsin tänäkin vuonna olevan, mutta nyt markkina on vähän muuttunut ja ehkä pieni katsaus talvirengastesteihin kaudelle 2014-2015 on paikallaan.
Tuulilasi otti selkeän teeman testissään vertaamalla vanhan lain mukaisia nastarenkaita uusiin. Erohan tulee siitä, että uuden lainsäädännön mukaan nastamäärää voidaan nostaa sallitusta kunhan valmistaja testaa renkaa ntiehen aiheuttaman kulutuksen. Tekniikan Maailman testissä oli taas todella kattava otos markkinoilla olevia renkaita halvoista tulokkaista perinteisiin merkkeihin nastoitetuina ja ilman.
Kummankaan testin lopputuloksissa ei oikeastaan ollut mitään yllättävää - uudet jopa yli 200 nastaa sisältäneet perinteisen laatuvalmistajan renkaat olivat parempia kuin vanhan nastamäärän renkaat. Yllättikö tämä ketään? Tuulilasin testin jatkona toivoisi uusinnan reilusti nastoitetuista renkaista kuluneina, koska se on alue, mistä ei ole vielä testituloksia. Voisi kuvitella, että reilu nastoitus pienentää renkaan kulumaa, joten kestävyys lienee uusissa renkaissa kohdallaan, mutta säilyvätkö ominaisuudet?
TM:n testissä eroteltiin perinteiset laatuvalmistajat uusista tulokkaista ja tuotiin jälleen esiin, että halpa on halpa ja se kannattaa jättää kauppaan. Tämäkään ei tainnut mikään yllätys olla? TM:n testien osalta kritiikkiä voisi kohdistaa siihen, että osa testirenkaista (niistä varteenotettavista kilpailijoista) oli testaushetkellä melkein vuoden vahoja - niitä ei välttämättä olisi edes saanut normaalihintaan kaupasta, mutta TM päätti testata ne aivan uunituoreita renkaita vastaan. Miksi?
TM:n testaamina oli mielenkiintoista havainnoida kitkarenkaiden kehittyneen erityisesti märkäpidon ja ajettavuuden osalta suhteessa nastarenkaisiin. Selkeä ero nastojen eduksi säilyy edelleen jääpidossa sen eri muodoissa, mutta aikaisemmin havaittua kitkarenkaiden liiallista pehmeyttä märällä asfaltilla ei enää takavuosien tavoin tuotu esiin. Kitkarengan on edelleen hilajisempi ja energiapihimpi valinta ja nasta pitää paremmin jäällä mutta muuten ominaisuudet ovat varsin tasoissa. Piste.
Lopputuloksien osalta testit nodattivat niin tuttua kaavaa, ettei niistä kannata paljoa jälkipolville kertoa. Jokainen voi muuttaa painotuksia annetun taulukon perusteella ja tehdä sillä tavalla oman testinsä.
Tuulilasi otti selkeän teeman testissään vertaamalla vanhan lain mukaisia nastarenkaita uusiin. Erohan tulee siitä, että uuden lainsäädännön mukaan nastamäärää voidaan nostaa sallitusta kunhan valmistaja testaa renkaa ntiehen aiheuttaman kulutuksen. Tekniikan Maailman testissä oli taas todella kattava otos markkinoilla olevia renkaita halvoista tulokkaista perinteisiin merkkeihin nastoitetuina ja ilman.
Kummankaan testin lopputuloksissa ei oikeastaan ollut mitään yllättävää - uudet jopa yli 200 nastaa sisältäneet perinteisen laatuvalmistajan renkaat olivat parempia kuin vanhan nastamäärän renkaat. Yllättikö tämä ketään? Tuulilasin testin jatkona toivoisi uusinnan reilusti nastoitetuista renkaista kuluneina, koska se on alue, mistä ei ole vielä testituloksia. Voisi kuvitella, että reilu nastoitus pienentää renkaan kulumaa, joten kestävyys lienee uusissa renkaissa kohdallaan, mutta säilyvätkö ominaisuudet?
TM:n testissä eroteltiin perinteiset laatuvalmistajat uusista tulokkaista ja tuotiin jälleen esiin, että halpa on halpa ja se kannattaa jättää kauppaan. Tämäkään ei tainnut mikään yllätys olla? TM:n testien osalta kritiikkiä voisi kohdistaa siihen, että osa testirenkaista (niistä varteenotettavista kilpailijoista) oli testaushetkellä melkein vuoden vahoja - niitä ei välttämättä olisi edes saanut normaalihintaan kaupasta, mutta TM päätti testata ne aivan uunituoreita renkaita vastaan. Miksi?
TM:n testaamina oli mielenkiintoista havainnoida kitkarenkaiden kehittyneen erityisesti märkäpidon ja ajettavuuden osalta suhteessa nastarenkaisiin. Selkeä ero nastojen eduksi säilyy edelleen jääpidossa sen eri muodoissa, mutta aikaisemmin havaittua kitkarenkaiden liiallista pehmeyttä märällä asfaltilla ei enää takavuosien tavoin tuotu esiin. Kitkarengan on edelleen hilajisempi ja energiapihimpi valinta ja nasta pitää paremmin jäällä mutta muuten ominaisuudet ovat varsin tasoissa. Piste.
Lopputuloksien osalta testit nodattivat niin tuttua kaavaa, ettei niistä kannata paljoa jälkipolville kertoa. Jokainen voi muuttaa painotuksia annetun taulukon perusteella ja tehdä sillä tavalla oman testinsä.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
