Rasvamonttu

Artisti maksaa, tee itse ja säästä!

Sisällön tarjoaa Blogger.

Talviautoilun riemuja

Ei kommentteja
Viimeinen reilu viikko on ollut autoilijalle pientä koettelemusta reilun pakkasen sekä lauhtumisen ja lumisateen muodossa. No, lauhtuminenkin oli vähän niin ja näin - reilu -10 astetta ei nyt varsinaisesti ole ihan lauhaa mutta silti tulee lunta.

Reilusta pakkasesta selviää auton kanssa kunnollisen jääraapan ja lämmittimen kanssa. Auton moottorin ja sisätilan lämmittäminen vähentävät auton kulutusta ja kulumista merkittävästi ensimmäisten kilometrien aikana. Kylmän moottorin käynnistämisen väitetään vastaavan jopa 500km ajoa ja kylmäkäynnistysten laskennalliset kulut polttoainesäästöinä ovat jopa 70€/vuosi. Uskokoon ken haluaa, mutta -20 asteessa jääkylmän moottorin sahaaminen käyntiin saa säälin tunteen kenen tahansa sydämeen. Auto jaksaa juuri ja juuri pyörähtää käyntiin ja ensimmäiset sekunnit se pysyy vain vaivoin käynnissä.

Uusissa autoissa on yleistynyt säteilylämmitin aikaisemman lonkolämmittimen sijaan. Säteilylämmitin on yleensä lämpövastus mikä on asetettu moottorin öljytilan (öljypohja) alle tai sivuun eikä se näin ollen ole suorassa kosketuksessa moottoriin tai sen nesteisiin. Säteilylämmitintä tuleekin käyttää saman lämmitysvaikutuksen aikaan saamiseksi tuplasti se aika mitä perinteistä vesitilaan liitettyä lohkolämmitintä.

Toinen talviriesa on tuulilasin ja pyyhkijöiden jäätyminen. Ilmiö on erityisen ikävä reilulla pakkasella pöllyävän lumen tai lumisateen takia. Kova pakkanen ja ajoviima pitävät ainakin tuulilasin yläreunan aina pakkasella ja pyyhkijöiden käyttö siirtää tuulilasin alareunasta vettä ylös mikä vuorostaan jäätää sekä pyyhkijät että lasin. Näkyvyys heikkenee pyyhkijöiden jäädyttyä lähes olemattomaksi ja edessä on pakollinen pysähtyminen puhdistamaan pyyhkijät ja tuulilasi.

Erityisen hankalaksi tämän tekee monien nykyautojen pyyhkijöiden sijoittaminen konepellin taakse suojaan. Tämän sijainnin takia monissa autoissa sulkia ei voi kääntää ylös kuin ns. huoltomoodissa moottori sammutettuna.

Kolmas talviautoilun riemu on sisäpuolelta jäätyvät ikkunat. Varsinkin konttiperäisissä autoissa taemmat sivuikkunat ovat järjestään pienessä tai vähän isommassa kuurassa sisältäkin, mutta varsinaisen riesan aiheuttaa jäätyvät sivulasit ja tuulilasi. Joissain autoissa riesa on todella merkittävä, toisissa vähäisempi.

Talviautoilu on taitolaji. Ainakin seuraavilla neuvoilla siitä selviää hieman vähemmillä vaivoilla:

  • Käytä moottorinlämmitintä ja mielellään sisätilanlämmitintä aina kun voit. 
  • Puhdista tuulilasi jäärapalla (ulkoa) ja harjalla kokonaan, niin jäämät eivät sula ja jäädy lasiin uudelleen.
  • Puhdista tuulilasin alareunan ilmanotot irtolumesta, jottei moottorin lämpö sulata sitä kosteudeksi sisäilmaan.
  • Kopistele kengät lumesta, jottei sulanut vesi tiivisty huuruksi ja jääksi lasien sisäpinnalle.
Talviautoilun (ja miksei muunkin autoilun) helpottamiseksi kannattaa muistaa seuraavat huotokohteet:

  • Raitisilmasuodattimen puhdistus ja vaihto - likainen suodatin kerää kosteutta ja heikentää ilmaa kuivaavaa virtausta - ikkunat jäätävät helpommin.
  • Tuulilasin ja sivuikkunoiden pesu - likainen lasipinta huurtuu helpommin.
  • Sisätilan mattojen puhdistus ja kuivaus - roska ja lika sitovat enemmän kosteutta jonka poistaminen estäisi ikkunoiden huurtumista ja jäätymistä.
  • Auton raitisilman poistoventtiilien puhdistus ja huolto.
Jos kuitenkin talvi on päässyt yllättämään tienpäällä, voit kokeilla seuraavia konsteja matkanteon jouduttamiseksi:

  • Jos tuulilasi jäätyy tai huurtuu sisäpuolelta - lisää lämmintä puhallusta tuulilasille.
  • Jos tuulilasi jäätyy yläreunasta ja pyyhkijät jäätyvät - pysähdy, puhdista pyyhkijät ja tuulilasi huolellisesti, puhalla lasille kylmää ilmaa. Tuulilasin lämmin puhallus ei riitä pitämään ajoviimaa ja pakkasta vastaan koko lasia puhtaana. Lämmin alareuna kerää lumituiskussa lunta ja se sulaa vedeksi, jonka pyyhkijät siirtävät kylmään yläreunaan missä se jäätyy uudelleen. Älä siis sulata lunta lasiin ollenkaan - ajoviima pitää kyllä lasin puhtaana hiutaleista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Jarrujen ilmaaminen

1 kommentti
Auton jarrujen ilmaaminen tulee tarpeelliseksi mikäli jarrujärjestelmään on päässyt ilmaa tai jarruneste vaihdetaan (poikkeuksena huoltamoiden käyttämät jarrunesteen vaihtolaitteet, mitkä eivät edellytä järjestelmän ilmaamista). Mikäli jarrujen putkistoa, letkuja tai itse jarrusatuloita uusitaan tai korjataan vaihtamalla vaurioituneita osia, joudutaan jarrujärjestelmä ilmamaan ainakin korjattavana olevan osan laajuudelta. Ilmaa sisältävässä jarrujärjestelmässä poljintuntuma on pehmeä tai poljin painuu lattiaan. Yleensä varman päälle pelatessa kannattaa ilmata koko järjestelmä seuraavien ohjeiden mukaan. Huom! Ohjeissa ei kateta ABS jarrujen ilmaamista, se voi vaihdella valmistajakohtaisesti, joten kannattaa ainakin tarkistaa annetut ohjeet vaikka merkkihuollosta. Toinen huomioitava seikka on se, että jarruneste syövyttää tavallisia automaaleja. Pienet roiskeet kannattaa pyyhkiä välittömästi rätillä niin siitä ei aiheudu vaurioita.


Jarrut ilmataan aina pääsylinteristä kauimmaisesta renkaasta alkaen kohti lähinnä olevaa rengasta. Pääsylinteri on yleensä kuljettajan puolella, joten ilmaaminen aloitetaan siis ensin apukuskinpuoleisesta takajarrusta, sitten vastakkainen takajarru ja viimeiseksi apukuskin puoleinen etujarru ja kuljettajan puoleinen etujarru. Näin siitä syystä, etteivät ilmaamisen aikana mahdolliset ilmakuplat pääse siirtymään putkessa jo ilmattuun osaan. Ilmaamisen aikana on pidettävä huoli siitä, ettei pääsylinterin neste pääse vähenemään liiaksi, koska myös tällöin järjestelmään pääsee ilmaa.

Itse ilmaamisen voi hyvin suorittaa yksin, jos hankkii takaiskuventtiilillä varustetun ilmaussarjan. Muussa tapauksessa ilmaaminen on tehtävä apumiehen kanssa. Tässä kuvataan normaali yhden jarrun ilmaaminen molemmilla tavoilla.

Jarrusatuloissa on yleensä satulan laella, sisä- tai takareunassa ilmausippa, mikä pitäisi olla kumitutilla suojattu likaa ja korroosiota vastaan. Nippa on kierteellä satulassa ja kierteet ovat yleensä tukevasti ruosteessa. Ilmaaminen kannattaakin aloittaa levittämällä irroitusöljyä kaikkiin nippoihin ja mikäli mahdollista tarkistaa nippojen aukeaminen ennen ilmaamisen aloittamista. Kesken ilmaamisen katkeava nippa voi tarkoittaa koko työn uudelleen aloittamista sen jälkeen kun katkennut nippa on korvattu uudella. Tilanteen vakavuus riippuu siitä, että paljonko jarrunestettä pääsee valumaan ulos ja kauanko uuden nipan vaihto kestää.

Ilmaaminen suoritetaan siten, että nippaan kiinnitetään läpinäkyvä letku mikä ohjataan järjestelmästä valutettavan jarrunesteen keräyssäiliöön (lasipurkki tai muu vastaava) ja yksin tehdessä letkun loppupäähän kiinnitetään takaiskuventtiili. Tämän jälkeen Kyseisen jarrun, ja vain tämän, ilmausnippaa avataan noin puoli kierrosta. Kun nippa on auki ja letkun pää varmasti purkissa painetaan auton jarrua varovasti kunnes letkusta ei tule ilmakuplia ja neste on kirkasta. Huom! Muista tarkistaa jarrunesteen taso aina aika-ajoin! Jos teet ilmauksen kaverin kanssa ilman takaiskuventtiiliä tulee apumiehen avata ja sulkea ilmausnippa aina painallusten välillä, jottei ilmaa pääse järjestelmään. Takaiskuventtiili estää tämän normaalisti. Kun neste on kirkasta ja ilmatonta (näkee hyvin kirkkaan letkun läpi) ilmausnippa kiristetään takaisin, letku irrotetaan ja nipan kumisuoja laitetaan takaisin paikoilleen. Tämän jälkeen on seuraavan jarrun vuoro.

1 kommentti :

Lähetä kommentti