Kesäpesu - auton pesu revisited

Edellisestä pesuartikkelista onkin jo aikaa ja lienee paikallaan päivittää vähän tekniikoita ja välineitä.

Vanhassa artikkelissa lähestyttiin tavallista pesua varsin perinteisesti ja jokaisen ulottuvilla olevilla välineillä. Otetaan nyt askel vakavampaan autonhoiden suuntaan ja käsitellään auton pesu siten, kun autofiksari sen omalle autolleen tekee.

Ensiksi, autoa ei tule käyttää harjapesussa ellei tykkää pesunaarmuista (pyörrejäljet) ja auton jatkuvasta myllyttämisestä - tai onhan aina vaihtoehto, että ei vaan kiinnosta, mutta siinä tapauksessa voit lopettaa lukemisen tähän. ;-) Talvikelillä paras keino on viedä auto harjattomaan pesuun ja antaa pesulle vauhtia erillisellä liotinkäsittelyllä, mutta mennään nyt siihen käsin tehtävään kesäpesuun.

Riippumatta siitä, että kuinka likainen auto on, niin se on huuhdeltava ensiksi - oletetaan kuitenkin, että autolle ei tehdä mitään erityistöitä pesun yhteydessä (mennään niihin vaikka myöhemmin). Paras työkalu tähän on painepesuri jolla käydään auto paneeli kerrallaan läpi. Fiksari itse tekee tämän siten, että paneelit käydään ensi vaakasuuntaan ylhäältä alas ja sitten uudelleen pystysuuntaan. Näin pintaan jää kaikkein vähiten kohtia mihin painesuihku ei olisi osunut lainkaan. Näitä huteja pitää välttää, koska lika seuraa mukana seuraaviin vaiheisiin. Kiinnitä huomiota pyöräkoteloihin sekä helman ja puskurin alareunaan, koska nämä keräävät eniten likaa ja ne jäävät helposti huomiotta.

Huuhtelun jälkeen auton pintaan laitetaan pesuaine. Ihan tavallinen autopesuaine käy ja sen voi levittää joko painepesurin omalla levittimellä tai sitten tarkoitukseen voi ostaa erillisen vaahdottimen. Fiksari käyttää pesurin omaa vaahdotinta ja pesuainetta, mutta kaupan on vaikka mitä hienoa tähän tarkoitukseen. Pesuaineen annetaan vaikuttaa muutama minuutti, mutta sen ei pitäisi kuivua pintaan. Pesuaine huuhdellaan jälleen painepesurilla ja auto on valmis seuraavaan vaiheeseen. Jos pinta on ollut vain hieman pölyinen, kuten nyt siitepölyaikaan alkukesästä monesti on tai auto on ollut hyvässä vahassa, tämä voi jo riittää peruspesuksi.

Auton pintaan jää kuitenkin melkein varmasti edellisen pesun jäljiltä pieni likahuntu joka lähtee vain mekaanisesti pesusienellä puuhkimällä. Huntu näkyy kuivuneessa pinnassa tavallisimmin kiillon puutteena. Edellisten vaiheiden tarkoitus on ollut varmistaa, ettei pinnassa ole lainkaan isompia likapartikkeleita ja näin vähentää pesun aiheuttamia pintavaurioita.

Toinen naarmujen vähentämiseen käytettävä keino on tehdä pesu käyttäen kahden pesusangon taktiikkaa. Toiseen sankoon laitetaan huuhteluvesi ja toiseen tavalliseen tapaan pesuaine. Huuhtelusangon pohjalle laitetaan lisäksi hiekkaritilä (tai kaksi) joka varmistaa ettei pesusienestä irtoava lika pyöri huuhteluveden mukana takaisin pesusieneen. Idea on, että pesusieni lähtee pesuainesangosta ja palaa ensin huuhtelusankoon missä sen pinta pestään ennen seuraavaa kierrosta. Homma on näin tehtynä ihan yhtä nopeaa kuin yhdelläkin sangolla mutta ainakin teoriassa riski maalivaurioille minimoituu.

Varsinaiseen pesuun fiksari käyttää edelleen tuttua mikrokuitupampuloita sisältävää pesusientä, mutta tässä voisi olla käytössä myös pesukinnas. Kintaiden Ferrari on aito lampaanvillainen pesulaite mikä tekee karvoineen saman mitä mikrokuituinenkin sieni - lika jää kuitujen väliin piiloon eikä se pääse naarmuttaman maalipintaa pyyhinnän aikana. Tärkeintä on kuitenkin kuljettaa sientä pinnalla auton kulkusuuntaan ja aina viedä likainen sieni tai kinnas ensin huuhteluisankoon ja vasta sitten nostaa lisää pesuainetta pesusangosta.

Peseminen suoritetaan jälleen paneeli kerrallaan ylhäältä alas ja lopuksi pyyhkäistään helman tai puskurin alta näkyvä lika. Lopuksi auto huuhdellaan ja auto kuivataan kuivumisjälkien ehkäisemiseksi.

Tässä tulee kahden pesusangon taktiikan lisäksi toinen ero aikasempaan ohjeeseen. Fiksari on nimittäin siirtynyt käyttämään auton kuivaamisessa erityisesti siihen tarkoitukseen varattua mikrokuituliinaa. Kannattaa huomata, että liinan pitää olla todella pöyheää mallia jotta sen imukyky riittää eikä pintaan jää kuivumisjälkiä. Liinaa kannattaa myös käyttää mahdollisuuksien mukaan laskemalla se pinnalle eikä pyyhkimällä kuten säämiskällä tai lastalla on tapana. Pieni taputtelu tai liinan suoristaminen kädellä pyyhkimällä liinan päältä helpottaa veden imeytymistä.

Jos kuivausliina vettyy liiaksi eikä se enää saa pintaa kuivaksi vaan siihen jää vesiraitoja voi sitä yrittää puristaa tai kiertää kuivaksi. Kokemusteni mukaan tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa tai toimivaa ja onkin parempi hakea kuiva liina vettyneen tilalle. Yleensä isolla pöyheällä liinalla kuivaa kuitenkin yhden auton ihan hyvin.

Tässä oli päivitetty ohje auton kesäpesuun. Jatkossa tätä voisi laajentaa vaikka käsittelemällä vanteiden pesua, raudan ja pien poistoa, savestusta jne. Onko toiveita?