Tee-se-itse öljynvaihto autoon
Auton öljynvaihto on periaatteessa
yksinkertainen tehtävä: vanhat öljyt valutetaan pois, vaihdetaan
öljynsuodatin uuteen ja täytetään moottoriin uudet öljyt.
Monimutkaisuus tulee siitä, että
moottorit ovat niin erilaisia. Öljyn määrä, öljyn
tyhjennysproppu ja öljynsuodatin ovat kaikki moottorikohtaisia. Aina
ennen hankintaa on syytä tarkistaa vähintään oman auton moottorin
polttoainetyyppi, -koko ja -vuosimalli, jotta varaosaliikkeessä
osataan tarjota oikeaa tavaraa vanhan tilalle.
Öljystä on auton ohjekirjassa
suositukset sen määrästä ja laadusta – näistä ei ole
normaalisti tarpeen poiketa, mutta varsinkin vanhemmissa autoissa on
suurempi valikoima soveltuvia öljylaatuja. Öljyjen
kauppaluokitukset ovat jo vuosia noudattaneet SAE luokituksen tuttua
W viskositeettilukua. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä
alhaisempi luku ennen W kirjainta, sitä juoksevampaa öljy on
kylmäkäynnistyksessä ja mitä alhaisempi W jälkeinen luku, sitä
juoksevampaa öljy on kuumassa moottorissa. Tästä on yleensä
annettu se suositus, että talvea vasten vanhoihin autoihin voi
valita juoksevamman öljyn ja kesälle voi sitten nostaa
viskositeettia hieman. Yleisöljynä kaupassa on monesti 10W40 mikä
on varma valinta vähän vanhempiin autoihin. Uusissa autoissa on
siirrytty käyttämään entistä alhaiseman viskositeetin öljyjä
läpi vuoden – 5W tai jopa 0W öljyjä käytetään uusissa
moottoreissa ja ohjekirjan luokitus voi olla myös jotain muuta kuin
SAE lukitus – oikea öljy löytyy kyllä lähes poikkeuksetta
liikkeestä kuin liikkeestä. Liian alhaisen viskositeetin omaava
öljy voi aiheuttaa moottorissa öljyn ohivuotoa ja savutusta, kun
taas liian jäykkä öljy taas voitelun viivästymistä
kylmäkäynnistyksessä. Em. tilanne karstaa moottoria ja aiheuttaa
päästöjä sekä ohuutensa takia voi johtaa moottorin
ennenaikaiseen kulumiseen tai jopa vaurioon kuten liian jäykkäkin
öljy. Kannattaa siis noudattaa valmistajan suositusta.
Vanhan öljyn poistaminen moottorista
voidaan tehdä periaatteessa kahdella tavalla: valuttamalla öljy
moottorin öljysäiliön (öljypohja) alareunassa tai pohjassa olevan
tyhjennyspropun kautta tai käyttämällä öljypumppua ja imemällä
öljy mittatikun putken kautta. Molemmilla tavoilla on kannattajansa.
Yleisenä ohjeena voidaan todeta, että alakautta tyhjennettynä
voidaan olla varma siitä, että öljy tulee varmasti kaikki
vaihdettua kun taas öljytikun kautta tyhjennettynä öljypohjaan voi
jäädä pieni määrä vanhaa öljyä. Öljytikun kautta suoritettu
vaihtotyö on kuitenkin helpompi ja siistimpi (jos kaikki sujuu hyvin
;-).
Uusi öljy lisätään moottoriin
öljyntäyttöaukon kautta. Moottorin päällä tai sen sivussa on
suurehko korkki, joka on yleensä merkitty öljykannun kuvalla. Tuore
öljy valutetaan aukon kautta moottorin sylinterikanteen ja sieltä
edelleen moottorin öljypohjaan.
Ennen vaihtotyöhön ryhtymistä on
kuitenkin varmistettava muutama asia jotta vaihtotyö sujuu mutkatta:
Sinulla on uusi öljy ja -suodatin? Miten ajattelit vanhan öljyn poistaa? Yläkautta vai alakautta? Onko sinulla työkalut öljypropun ja öljynsuodattimen avaamiseen sekä öljypropun tiiviste? Onko sinulla vanhan öljyn valuttamiseen astia?
Jos kaikkiin em. kysymyksiin vastaus on
kyllä, voit lopettaa lukemisen tähän – muista laittaa öljyproppu
takaisin paikoilleen ja öljynsuodatin kiinni ennen uuden öljyn
lisäämistä. ;-)
Öljynvaihtoasia: astia mihin öljy
valutetaan voi olla joko pesuvadin kaltainen avoin astia tai
jäteöljylle tarkoitettu yhdistetty valutus- ja kantoastia.
Yhdistetty jäteöljyastia on hyvä valinta mikäli jäteöljyn
vastaanottopisteessä voi kaataa öljyn isompaan astiaan, koska
yhdistelmäastia on varsin kallis kertakäyttöastiaksi. Toinen
vaihtoehto on kuljettaa jäteöljy pois samassa asitiassa missä se
uusi tuli hankittua. Tähän tarvitset valutusastian missä on hyvä
olla kaatonokka tai -kulma vanhan öljyn siirtämiseksi takaisin
kanisteriin. Öljy tulee moottorista alkuun varsin vauhdilla ja on
syytä tarkistaa, että astia on oikessa paikassa. Öljyntäyttökorkki
voi olla syytä avata, jotta öljy pääsee alipaineetta valumaan
vauhdikkaasti astiaan.
Öljy: Öljyn luokituksesta puhuttiin
jo aikaisemmin mutta myöskään öljyn oikea määrä ei ole niin
sanottu asia, kun lähtee öljyostoksille. Tarvittavan öljyn määrä
vaihtelee moottorikohtaisesti noin 3,5 – 5l välillä.
Poikkeuksiakin on, mutta autofiksarin havaintojen perusteella
useimmin liikutaan tässä välissä. Kaupassa öljyä myydään 1l,
4l ja 5l pakkauksissa vähän merkistä ja laadusta riippuen ja
oikean moottoriin sopivan öljymäärän löytäminen ei ole niin
helppoa – kukaan ei halua ostaa liikaa öljyä joka jäisi
käyttämättä joten pieni laskeminen kaupassa kannattaa. Öljy on
myös tavallaan tuoretuote, josta haihtuu sen lisäaineita pitkän
säilytyksen aikana. Jos auton öljynvaihtoväli ja omat
ajokilometrit sattuvat niin, että öljyä ei tule säilytettyä
vuotta pidempään, voi olla kannattavaa hankkia kerralla
perhepakkaus: 5l tai jopa 10l.
Öljypropun avain: Öljypropun sijainti
ja sen avain kannattaa varmistaa etukäteen. Helpoimmillaan avaaminen
hoituu ihan tavallisella 6-kulmaisella hylsyllä tai kiintoavaimella,
mutta joissain moottoreissa proppu voi olla joko torx- tai jopa
4-kulmakannalla. Öljyproppu voi myös olla moottorin alla olevien
suojapaneelien alla jolloin vaihtotyöhön menee vastaavasti enemmän
aikaa, kun suoja pitää irroittaa.
Öljypropun tiiviste: Öljyproppu on
yleensä tiivistetty öljypohjaan kumi- tai kuparitiivisteellä joka
suositellaan vaihdettavaksi aina avaamisen yhteydessä. Hanki siis
myös uusi tiiviste samalla kun hankit öljynsuodattimen ja öljyn.
Tiivisteitä löytyy varaosakaupoista, mutta oikea tyyppi on hyvä
tarkistaa etukäteen.
Öljynsuodatin: Öljynsuodattimen tehtävä on puhdistaa moottorissa kiertävä öljy. Perinteinen öljynsuodatin on yksiosainen metallikuorinen ”muki” mutta joissain autoissa suodatin on rakennettu kaksiosaiseksi ja öljynvaihdon yhteydessä riittää, että vaihdetaan vain pelkkä suodatinpanos. Öljynsuodatin voi sijaita moottorin sivulla, alhaalla öljypohjan vieressä tai jopa ylhäällä moottorin etureunassa.
Öljynsuodattimen avain: Peltisen öljynsuodattimen
avaamiseen käytetään yleensä kiristetävää pantaa missä on
vääntömomenttia lisäävä kahva. Hyvä, luistamaton avain on
hermoja säästävä työkalu ja semmoinen kannattaa hankkia.
Fiksarin kokemusten perusteella ruuvikiristeinen metallipanta toimii
todella hyvin.
Öljynsuodatinta ei kiristetä kovin tiukkaan ja normaalin metallisen
öljynsuodattimen tiiviste öljytään ennen suodattimen
kiinnittämistä. Suodattimeen lisätään myös uutta öljyä sen
verran, mitä siihen mahtuu sen kiinnitysasento (mahdollisesti
vaakatasossa) huomioiden.
Öljyimuri tai öljynvaihtopumppu:
Mikäli et pysty nostamaan autoa pukeille saati nosturille mutta
haluat suorittaa öljynvaihdon itse kotipihalla tai parkkipaikalla,
kannattaa harkita öljynvaihtopumpun hankkimista. Pumppujen käytössä
on muutama muistettava asia: halvimmat pumput voivat olla lähes
kertakäyttöisiä eikä niiden muoviletkut välttämättä säilytä
notkeuttaan pitkiä säilytysaikoja. Öljyn jäähtyessä sen
viskositeetti kasvaa ja pumput joutuvat työskentelemään kovempaa
öljyn poistamiseksi ohuen letkun kautta joten öljyn vaihto
talvisaikaan ulkosalla voi muodostua ongelmaksi. Kuumien öljyjen
vaihto on yleensä kielletty pumppujen käyttöohjeissa. Pumpun letku
pujotetaan öljyn mittatikun putkea pitkin öljypohjaan tai isompi
letku asetetaan em. putken päälle. Pumpun muodostamalla
alipaineella imetään sitten öljy säiliöön tai öljyastiaan.
Lähtökohtaisesti hinta korreloi näidenkin tuotteiden laatuun ja
usein öljyjään vaihtavan kannattaa investoida hyvään
tuotteeseen.
Perinteinen öljynsuodatin moottorilohkon kyljessä - vaakatasossa
Aika monta huomioitavaa asiaa niinkin
yksinkertaisen asian, kuin öljynvaihto suorittamiseksi. Onneksi
tarvittavat työkalut ovat edullisia ja uudelleenkäytettäviä,
joten kertahankinnan kustannukset voi jakaa monelle käyttökerralle.
Työkaluja ja tarvikkeita voi katsoa vaikka Motonetin valikoimasta.
Ohessa vielä tiivistettynä ohjeet:
Öljynvaihto alakautta:
- Varaa öljyastia ja työkalut (öljypropun ja öljynsuodattimen avain) näkyville
- Nosta auto pukeille
- Löysää öljyproppu ja sijoita astia oikeaan kohtaan jäteöljyn keräämiseksi
- Avaa öljyproppu ja tarvittaessa öljykorkki
- Öljyn valuessa, avaa ja irroita vanha öljynsuodatin
- Kiinnitä öljyproppu takaisin paikoilleen (muista tiiviste, älä kiristä liikaa)
- Täytä uuteen öljynsuodattimeen tuoretta öljyä ja voitele suodattimen tiiviste
- Kiinnitä uusi öljynsuodatin paikoilleen – älä kiristä liikaa
- Lisää oikea määrä uutta öljyä öljykorkin kautta
- Odota hetki ja tarkista öljyn määrä mittatikulla, lisää tarvittaessa
- Sulje öljykorkki
- Koekäytä ja tarkista ettei moottoritilassa ole öljyvuotoja
Öljynvaihto yläkautta:
- Varaa öljypumppu ja öljynsuodatin avaimineen näkyville
- Avaa öljykorkki ja poista öljytikku
- Liitä öljynvaihtopumppu öljytikun putken päähän tai sujuta letku putkea pitkin öljypohjaan
- Käytä pumppua poistaaksesi öljy moottorista – tarkista, että poistuva määrä vastaa lisättävää määrää
- Avaa ja irroita vanha öljynsuodatin
- Täytä uuteen öljynsuodattimeen tuoretta öljyä ja voitele suodattimen tiiviste
- Kiinnitä uusi öljynsuodatin paikoilleen – älä kiristä liikaa
- Lisää oikea määrä uutta öljyä öljykorkin kautta
- Odota hetki ja tarkista öljyn määrä mittatikulla, lisää tarvittaessa, laita mittatikku paikoilleen
- Sulje öljykorkki
- Koekäytä ja tarkista ettei moottoritilassa ole öljyvuotoja
Autobild testi: uusi vai vanha auto - polttaineen säästön totuus vai tehtävä?
Autobildissä 8/2015 oli mielenkiintoinen artikkeli, missä verrattiin kahden teknisiltä ominaisuuksistaan hyvin lähellä toisiaan olevan auton polttoainetaloutta keskenään. Autoiksi oli valittu BMW:n 3-sarja 90-luvulta ja ihan uusi 2-sarja. Artikkelin on kai ajateltu (bemarin puolelta) toimivan uuden 2-sarjan etevyyden ylistyslauluna mutta mikä olikaan totuus - sehän on niin kuin se luetaan, eikö?Vertailuautot olivat todella hämmentävän lähellä toisiaan fyysisiltä mitoiltaan ja suorituskyvyltään. Tarkemmat arvot kannattaa lukea lehdestä tai vaikka kaivaa netistä, mutta otetaan tähän kuitenkin autojen mallimerkinnät: ysäritekniikkaa edustaa punaisessa nurkkauksessa BMW e36 323i coupe vm. -96 ja haastamaan siniseen nurkkaukseen asettuu aivan uunituore BMW f22 220i coupe vm. -15.
Isoimmat erot autojen välillä on moottoritekniikassa. Uusi 220i on nelisylinterinen turbo ja vanha on teholtaan karvan verran jäljessä ja kuusisylinterinen vapari. Oletusarvo on, että uusi moottori pesee ja linkoaa vanhan mennen tullen - onhan siinä kevyemmin pyörivä rakenne (4 vs 6 sylinteriä) ja hyötysuhdetta parantava turboahdin. Valmistan ilmoitetut normikulutuksetkin tukevat tätä oletusta, kun uuden moottorin kulutus ja päästö ilmoitettu 6,0l/100km [139g/km CO2] ja vanhan 9,0l/100km [208g/km CO2].
Tosielämän hitusen maantiepainotteisella 270km testilenkillä kävi kuitenkin niin, että siinä missä uusi verrokki alitti normikulutuksen hiuksen hienosti (5,9l/100km) teki vanhus varsinaisen amok-juoksun mittauttamalla 6,6l/100km. Tosiasiassa siis vanhallakin autolla pääsee melkein yrittämättä samoihin kulutuslukemiin mitä uudella autolla - auton vaihtoa onkin vaikea perustella polttoainesäästöllä tämän artikkelin jälkeen. Oma ajotapa ja ajoneuvon tekninen kunto vaikuttavat paljon enemmän.
Totuuden nimessä on huomattava, että vanhassa verrokissa oli korkemmat ja kapeammat renkaat, se oli 4cm matalampi ja sen paino oli 55kg alhaisempi. Mitä tästä pitäisi sitten päätellä - se mitä polttoainetaloudessa on saavutettu vuosien varrella, on tuhlattu autojen koon kasvattamiseen ja näyttävämpiin renkaisiin?
Uusi BMW 2-sarjan coupe on näyttävä ja omistushalua herättävä kokonaisuus joka on kasvatettu vanhasta 1-sarjasta mittoihin, joka riittää jo kahden aikuisen tai pienen perheen tarpeisiin. Pienellä tuunauksella siitä voisi saada todella taloudellisen auton, mutta automaailmassa ulkonäkö ja suorituskyky eivät kulje samassa paketissa hyvän polttoainetalouden kanssa - paitsi verottajaa varten tuunatuissa virallisissa kulutuslukemissa.
Kesälukemista ja polttoainesäästöä
Fixarin kesäreissulla huoltoasemalta tarttui mukaan tuplapakkaus kotimaista Autobildiä. Sinänsä tässä tapahtumassa ei ole paljoa jälkipolville kerrottavaa, mutta lehtien sisältämät polttoainetalouteen liittyvät artikkelit ansaitsevat vähän huomiota. Ja sivumennen sanottuna, Autobild on autoista kiinnostuneelle mukavaa vaihtelua ja vähän erilailla toteutettu lehti.Toisessa lehdessä (taisi olla 7/2015) oli artikkeli polttoaineen säästämisen vinkeistä. Lehteen oli kerätty kaikkiaan 20 vinkkiä, joista suurin osa on jo ennestään lehtien palstoilta tuttuja ja muutama joukkoon eksynyt (kiintiövinkki) oli vähän väkisin keksityn oloinen - vai mitä mieltä olette vinkistä, että polttoaineen säätö lähtee auton valinnasta. Tämä ei kai ole kenellekään epäselvää ja citymaasturin tai urheiluauton omistaja varmasti tietää autonsa puutteet polttoainetaloudessa. Uutta autoa hankkiva on voinut vertailla normikulutuksia jo jostain 70-luvulta lähtien ja verotuksen muutoksen myötä ihan viranomainenkin muistuttaa kulutustasosta CO2 päästöjen muodossa kerran vuodessa.
Joka tapauksessa, lehdessä oli muutama ihan hyvä vinkki ajotapaan liittyen (kaupungissa):
- Ennakoi liikennettä ja pyri pitämään tasainen nopeus, vältä pysähtelyä - matelu tai rullaaminen vapaalla on täyspysähdystä parempi vaihtoehto ja pitää pysähtyä, pyri ensin hidastamaan moottorijarrutuksella.
- Kiihdytä reippaasti tavoitenopeuteen ja vaihda sitten suurin luonteva vaihde. Polttomoottorit toimivat optimaalisimmalla hyötysuhteella noin 60% kuormitustasolla. Ei siis urku auki -täyskiihdytystä, vaan reipas kiihdytys pedaali puolessa välissä vaihteita hyödyntäen.
Maantiellä paljon ajavan on toki syytä muistaa kaupunkiliikenteen metkut, mutta siellä mukaan astuu entistä selvemmin liikevastusvoimat ja niiden eliminointi sekä painovoima.
- Yritä keventää kaasua ja seuraa nopeusmittaria - usein moottori jaksaa ylläpitää nopeutta hieman kevyemmälläkin kaasulla.
- Anna auton rullata alamäkeen ja kerätä vähän enemmän vauhtia. Tässä pitää muistaa nopeusrajoitus, mutta pieni nopeuden nosto silloin kun alamäessä jo näkyy seuraava vastamäki on järkevää ja taloudellista ajotapaa.
- Vältä kiihdyttämistä vastamäkeen. Sen sijaan, pyri pitämään nopeus ennallaa mahdollisimman kevyellä kaasulla tai anna nopeuden laskea pikkuhiljaa nopeusrajoitukseen (jos olit ennekoinut alamäessä) tai vähän sen alle - älä kuitenkaan hidasta liikaa, ettet suotta häiritse muuta liikennettä.
- Käytä vakionopeudensäädintä - se on etevä pitämään nopeuden yllä mahdollisimman pienellä teholla ja toimii hyvin tasamaalla. Vastamäessä kuljettaja voi säästää polttoainetta enemmän päästämällä nopeuden laskemaan ja ennakoimalla pienen kiihdytyksen ennen mäkeä.
- Reitinsuunnitelu on tarkka laji. Nopein reitti ei välttämättä ole lyhin eikä lyhin taloudellisin - ai miten niin? Usein nopein reitti hyödyntää korkeampia nopeusrajoituksia, mootoriteitä ja moottoriliikenneväyliä, joissa polttoainetta kuluu nopeuden takia enemmän ja matka voi olla merkittävästi pidempi kuin lyhin reitti. Lyhimmälle reitille sattuu taas usein pieniä, mutkaisia ja mäkisiä tieosuuksia, jotka ovat viihdyttävyydestään huolimatta polttoaineenkulutuksen kannalta epätaloudellisia. Parhaita reittejä ovat 2 tai 3-numeroiset maantiet joilla ei ole liikaa muuta liikennettä (rekkojen ohitukset jäävät pois) ja pahimmat mutkat ja mäet on oiottu. Nopeusrajoitus näillä teillä on usein 100km/h tai vähintään 80km/h. Ruuhkaisempia ja isoja väyliä ei aina voi välttää ja silloin niillä ajettaessa taloudellinen kuljettaja laittaa aivot narikkaan ja pyrkii pitämään tasaisen nopeuden. Ohitukset tehdään niille sopivilla paikoilla reippaasti mutta raivoamatta.
Kolmas polttoainetalouteen liittyvä osa-alue on ajoneuvon tekniikka. Autobildin listassa oli tähän liittyen muutama hyvä neuvo, joita itse kunkin on syytä aina välillä kerrata. Näillä keinoilla pyritään ensisijaisesti vähentämään liikevastusvoimia, joista hyöty tulee sitä suuremmaksi mitä enemmän tulee kilometrejä ja mitä nopeammin niitä taitetaan.
- Renkaiden ilmanpaine kannattaa korottaa ajoneuvon valmistajan raskaan kuorman tasoon tai vähän yli. Yleensä tämä on 2.8 - 3bar. Paineiden korottaminen alentaa renkaiden vierintävastusta, mutta samalla ajomukavuus kärsii hitusen, kun renkaiden tarjoama jousto vähenee.
- Jos eteen tulee renkaiden uusiminen, on syytä harkita matalan vierintävästuksen omaavien renkaiden hankkimista turhan suorituskyvyn sijaan. Arkiautolla W nopeusluokan tai sitä korkeammat renkaat ovat yksinkertaisesti turhat ja samat ajo-ominaisuudet voi saavuttaa laadukkaalla alhaisen vierintävastuksen renkaalla. Renkaiden nopeusluokituksista on muuten hyvä artikkeli Tuulilasin nettisivulla.
- Älä kuljeta autossa turhaa kuormaa tai taakkatelineitä saati kuljetuslaatikkoa (esim. suksiboxi), jos et tarvitse niitä.
Lisäksi kannattaa muistaa, että useimmilla autoilla taloudellisin ajonopeus on 80-90km/h. Sopivasti maantiellä jonossa ajaen polttoainetta säästyy huomattavasti. Muista kuitenkin ottaa muu liikenne huomioon ja tee tarvittavat ohitukset edessä menevistä hitaammista kulkuneuvoista jotta muutkin tielläliikkujat pääsevät ohituksen tekemään.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
4 kommenttia :
Lähetä kommentti