Artisti maksaa, tee itse ja säästä!

Sisällön tarjoaa Blogger.

Tukivarsien uusiminen

Ei kommentteja
Auton kilomerien lisääntyessä pyörien ripustuksen ja jousituksen käyttöikä alkaa lähestyä loppuaan. Varsinkin tukivarsien nivelten kunto heikkenee huomaamatta, kunnes eräänä katsastuspäivänä auto ei saakaan leimaa papereihin vaan tuloksena on korjaamokäynti ja uusintakatsastus. Narisevan tai kolisevan alustan vaurioituneen nivelen löytäminen itse voi olla vaikeaa – kannattaa siis haastatella ammattilaista, kun sellaisen saa kerrankin oman autonsa alustan ääreen puoli-ilmaiseksi.

Nykyautoissa on erittäin yleinen eturipustuksen tuenta ns. kolmiotukivarsi joka on yhdistetty MacPherson tyyppiseen iskunvaimentimeen. Tässä tuentatyypissä pyörän pitkittäinen ja poikittainen tuenta hoidetaan kolmion tai bumerangin muotoisella tukivarrella, joka on yhdeltä sivultaan kiinni auton rungossa yleensä kahdella pallonivelellä ja jonka kärkeen pyöräntuenta on kiinnitetty yhdellä pallonivelellä. Pyöräntuennan puoleista palloniveltä nimitetään yleisesti ”alapalloksi” ja tukivarren muita niveliä (etummaiseksi ja taimmaiseksi) sisemmiksi palloniveliksi. Varsinkin sisempien nivelten kuluneisuutta on vaikea huomata, koska auton pyöränripustus on jousituksen kuormittamana tai vapaasti roikkuvana väännön alainen eikä nivelen väljyyttä huomaa. Irralleen otettuna pallonivelten vaurio on yleensä ilmeinen – ei ole tavatonta, että vaurioituneen nivelen voi purkaa käsivoimin. Joissain autoissa on edessä joko päällekkäiset kolmiotukivarret yhdistettynä erilliseen iskunvaimennukseen tai joissain automalleissa oleva kolmiotukivarsien ja monivarsituennan yhdistelmä.

Takapyörien tuennassa onkin automallikohtaisesti paljon enemmän vaihtelua. Tukivarsien korjaamisen näkökulmasta yhdysheiluriakseli on käytännössä huoltovapaa, samoin päällekkäisiä kolmiotukivarsia esiintyy niin harvoin, että niiden käsittely tarkemmin tässä yhteydessä on turhaa. Tyypillisin tee-se-itse miehen korjauskohde auton taka-akselilla onkin monivarsituenta tai taakse suunnattu tukivarsi. Näistä monivarsituenta on selvästi monimutkaisempi ja vikaantuessaan vaikeammin paikallistettava.

Yleensä kulunut tukivarren tuenta ilmoittelee itsestään hyvissä ajoin ennen katsastuksessa hylkäykseen johtavaa vauriota. Tyypillisiä ongelmia ovat auton puoltaminen, narinat varsinkin kostealla säällä sekä eriasteiset jousituksen mukanaan tuomat kolinat. Kaikki ovat oireita eriasteisista pallonivelten kulumista, joko tukivarsissa tai tukivarret toisiinsa liittävässä kallistuksenvaimentimessa tai näiden yhdystangoissa.

Yleensä vaurioituvia paikkoja ovat mm. Iskunvaimentajan yläpään laakerointi, pyöräntuennan ulompi pallonivel, pyöräntuennan sisempi pallonivel, kallistuksenvaimentajan yhdystanko (ns. koiranluu) tai ohjauksen raidetangon pallonivel. Raidetangon kuluma huomataan yleensä katsastuksessa, samoin iskunvaimentajan ylätuennan ongelmat, mutta muiden nivelten kohdalla kuljettajan omat havainnot paljastavat vian paljon aikaisemmin.

Koiranluun vaurio on yleensä pienissä terävissä montuissa tai viemärikaivojen kohdalla kuuluvaan toispuoleista vaimeaa kolinaa tai narinaa. Tukivarsien sisempien nivelten kuluneisuuden huomaa yleensä renkaiden yllättävänä kulumisena pieleen kääntyneiden ohjauskulmien seurauksena sekä eriasteisina kolinoina ja narinoina isommissa ylityksissä kuten katukiveyksissä tai vastaavissa, missä koiranluut ovat jo ”kireällä”. Sisempien pallonivelten kuluma saattaa kuulua myös kolahteluna liikkeelle lähdettäessä tai jarrutettaessa.

Alapallo lähtee yleensä irti iskunvaimentimen kiinnityksen ja olkatuen muodostamasta varresta mutteri- tai pinnapulttikiinnityksellä. Joissain autoissa alapallonivel on mahdollista irrottaa myös tukivarresta muutamalla läpipultilla. Koska alapallonivel on tukivarren useimmin vaurioituva osa, kannattaa sen vaihtaminen yksinään ennemmin kuin koko tukivarren uusiminen.

Kolmiotukivarren sisemmät pallonivelet ovat yleensä vulkanoitu kiinni tukivarteen eikä niitä voi vaihtaa tukivarresta irrallaan. Poikkeuksena ovat jotkin viritysosina myytävät pallonivelet, joilla on tarkoitus muuttaa alustan jousitusgeometriaa. Tukivarren irrottamisen yhteydessä auto on syytä nostaa kunnollisille pukeille tai nosturille, jolloin alustaan pääsee helpommin käsiksi. Joka tapauksessa auton korjattavan akselin molemmat pyörät on saatava ilmaan, mikäli akselilla on kallistuksenvaimennin, koska muuten tukivarsien väliin jäävä jännitys estää tukivarren asettamisen paikoilleen. Muutenkin kolmiotukivarren pakoilleen asettamisessa voi olla tarpeen tukea tukivartta kohti vaakatasoa, jotta sisemmät pultit saa kierrettyä paikoilleen.

 Monivarsituenta kannattaa korjata tukivarsi kerrallaan jo ihan siitäkin syystä, että pyöränripustusta ei ole tarpeen purkaa kokonaan. Yleensä tukivarsien nivelet ovat vulkanoituja kumipuslia, palloniveliä (uniball) tai vahvistettuja laakereita, joita ei voi vaihtaa erillään, vaan koko tukivarsi on uusittava samalla.

Kaikille pyöräntuennan korjaustöille on yhteistä kohteen likaisuus ja korroosio. Työn helpottamiseksi osat kannattaa pestä vaikka liottimella tai painepesurilla ja voidella avattavat pultit ja mutterit irrotusöljyllä, jotta kiinnitysosat eivät vaurioidu.

Tyypillinen korjaus etenee siten, että ensin pyöränpultit löysätään, auto nostetaan ylös ja pyörä irrotetaan. Tämän jälkeen kyseinen tukivarsi irrotetaan pyörän napa-asetelmasta ja auton korista ja uusi kiinnitetään tilalle. Joissain tukivarsityypeissä suositellaan tukivarsien kiinnityksen kiristämistä vasta auton ollessa jälleen pyörillään, jotteivät tukivarsien kumipuslat jää jännitykseen ja kulu ennen aikojaan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti