Rasvamonttu

Octavia vetoakselin suojakumin vaihto

Tässä on sitten hieman pidempi kuvakollaasi autofixarin viimeisimmästä tekeleestä. VAG konsernin A3/Golf/Octavia/Leon jne. en ollutkaan vetoakselin suojakumia aikaisemmin vaihtanut. Kerta se ensimmäinenkin ja tässä on tarina siitä. :-)

Kuten kuvasta näkee, ulompi vetoakselin suojakumi on luovuttanut aivan sisäreunasta kiristyspannan rajalta. Onneksi kumi oli päällisin puolin ehjä, eikä nivelen sisään ollut päässyt pahemmin likaa. Uuden nivelen mukana tulee kiristyspantojen ja muiden tilpehöörien lisäksi myös putkilo uutta rasvaa, mikä antaa mahdollisuuden poistaa vanha rasva kokonaan.


Koko homma on aloitettava napamutterin (tai tässä tapauksessa pultin) avaamisella. Koko on 27mm ja avaaminen onnistuu parhaiten pyörä maassa, jos vaan vanteessa on keskireikä tätä varten. Jos ei ole, pitää apulaisen painaa jarrua, jotta pyörä ei pyöri. Niin kuin aina, korjaus tehdään auto tuettuna pukille, ei tunkin varassa.


Kun napapultti on auki, voi auton nostaa ylös ja irrottaa renkaan. Jotta vetoakseli mahtuisi pois navasta, tulee olkatuki irrottaa tukivarresta. Minä irrotin myös raidetangon, koska uskoin vetoakselin mahtuvan pois ilman tukivarren irrotusta, mutta eihän se mahtunut. Kun olkatuki on irti tukivarresta, kierretään napapultti pois ja irrotetaan vetoakseli navasta. Tämä ei ole erityisen tiukalla, mutta joissain tapauksissa saattaa tarvita ulosvetäjää, minä selvisin akselin naputtelulla ja muljuttelun avulla.


Kun vetoakseli on irti navasta alkaa koko homman hankalin vaihe. Seuraavaksi pitää vanha suojakumi poistaa ja uuden asentamiseksi irroittaa vetoakselin nivelestä, eli purkaa nivel. Vanhan suojakumin poistaminen on helpointa terävällä veitsellä ja vanha rasva lähtee talouspaperilla. Käsissäsi on jotain tämän näköistä.

Ja nyt sitten illan finaali. Sanotaan nyt suoraan, vetonivel on todella tiukassa nipussa. Netistä löytämäni ohjeen mukaan se hajoaa osiin lyömällä nivelen ulkokehää ulospäin - ehkä näin, jos koko akseli on ruuvipenkissä kiinni ja käytettävissä on lyijyvasara. Kotimaisilla foorumeilla neuvotaan sen sijaan työntämään nivel irti akselista pienen hylsyn ja napapultin avulla. Kannattaa lukea koko threadi lisäohjeiden osalta.


Kun nivel lähtee aukeamaan, loppu on enää tututun toistoa. Tässä on kuva puolittain avatusta nivelestä. Kiinnitä huomiota prikan ja muoviholkin keskinäiseen asentoon ja järjestykseen, jotta kokoaminen onnistuu.


Tiukkuuden syykin selvisi saatuani nivelen osiin. Lukitusrengas on kitkatyyppiä eikä sitä ole mitään mahdollisuutta kaivaa pois nivelen sisältä purkamisen helpottamiseksi. Sen on tarkoitus antaa mekaanisesti periksi niveltä purettaessa, kuten kuvasta näkyy. Lukkorengas on aivan akselin spoorien pilalle kaivama, mutta nivelpaketissa tulee onneksi uusi rengas.


Tästä eteenpäin nivelen kasaaminen uuden kumin kanssa on helppoa. Vanha rasva kannattaa poistaa hyvin ja uusi laittaa paikoilleen niveltä hieman pyöritellen, jotta sitä on joka paikassa. Kumin kanssa aksliin on syytä muistaa pujottaa myös uusi kiristyspanta ja uusi prikka ja muoviholkki. Lopuksi uusi lukitusrengas paikoilleen ja nivel nippuun. Kasaaminen on helppoa, nivel liukuu paikoilleen pienen kumivasaralla naputtelun avustuksella ja jäljellä on enää kumin lukituspantojen kiristäminen.

Tämä pantojen kiristys meinasi sitten olla se viimeinen koetinkivi, koska ne on näköjään tehty jollain erikoistyökalulla kiristettäviksi. Ehkä oikein suurilla hohtimilla ne saisi puristettua kasaan, mutta minulla ei ollut käytössä kuin putkipihtejä ja sivuleikkurit. Sivuleikkureilla hommasta ei tullut mitään, eikä putkipihdeilläkään pystynyt metallia puristamaan käytännössä lainkaan kasaan. Piti siis improvisoida...

Ratkaisu on suorastaan naurettavan helppo. Kun katsoo alkuperäisiä kiristyksiä, niin panta on tehty siten, että se antaa myöten aivan pannan pinnan suuntaisesti, mutta itse korotusta ei pysty puristamaan kasaan. Pienen miettimisen ja muutaman kokeilun tuloksen totesin, että pihdeissä olisi oltava kynnet puristamista varten. Harkistin jopa pihtien hitsaamista jamuokkamista tarkoitukseen sopiviksi, mutta työkalulaatikosta löytyi sopivan kokoista rautalankaa, jota päätin soveltaa. Loppujen lopuksi työkaluna toimi U:n muotoon taivutettu vajaan 3cm pätkä rautalankaa, jonka avulla pannan sai kiristettyä. Kuva kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Jos tästä jorinasta ei mitään muuta jää mieleen, niin näiden pantojen kiristys kannattaa muistaa. :-) Kunnon  tee-se-itse settiä.

Auton vappupesu

Vappu on perinteinen aika ottaa harrasteautot ajoon, mutta se on monelle (ainakin autofixarille) tyypillinen aika kiinnostua jälleen käyttöauton ulkoasusta. Pieni siistiminen onkin siis seuraavien kirjoitteluiden aiheena.

Auton koneellinen peseminen on syrjäyttänyt käsin pesemisen ja se onkin monelle pesupaikan puutteessa ainoa vaihtoehto. Joillain huoltoasemilla on kuitenkin vielä käsinpesupaikka, samoin omakotiasuja saa pestä autonsa, mikäli pesuaineet ovat tähän kelpaavia ja pesupaikan jätevesistä on huolehdittu asianmukaisesti. Yleensä biohajoavat pesuaineet ja öljynerotuskaivo pesupakalla täyttävät em. kriteerit. Kannattaa toki ottaa selvää oman kunnan ohjeista ja säädöksistä.

Käsinpesun voi suorittaa joko perinteisesti kasteluletkulla, ämpärin, pesusienen ja –harjan avulla, tai painepesuria hyödyntäen. Käytännössä molemmissa tavoissa pesu kulkee saman kaavan mukaan; ensin huuhdellaan vedellä irtolika pois auton pinnalta, tämän jälkeen levitetään pesuaine ja pestään auton pinnat sienellä tai harjalla ja lopuksi auto huuhdellaan ja kuivataan.

Oikein likaisen auton pesussa voi käyttää tehopesuainetta tai liuotinta varmistamaan lian irtoaminen. Tämä on hyvä keino myös varmistaa koneellisen pesun lopputulos varsinkin harjattomissa pesuissa, mutta yhtä hyvin harjallisen pesulaitteen ja auton ulottuvuuksissa voi olla kohtia, missä pieni apu ei ole lainkaan pahitteeksi. Liotinpesuaineissa taitaa myynnissä olla tällä hetkellä olla vain yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta tuotteita, joita ei ole varustettu ympäristömerkillä. Huomioithan näiden tuotteiden käytön yhteydessä jätevesien asiallisesta käsittelystä (käyttö vain huoltoaseman pesupaikalla).
Huuhtelun ja liuottimen levittämisen jälkeen suoritetaan varsinainen pintojen pesu autoshampoolla. Ämpäriin sekoitettu pesuaine nostellaan auton pinnalle käsin sienen tai harjan avulla, mutta painepesuri osaa levittää pesuaineen automaattisesti. Pesun jälkeen pinnat huuhdellaan pesuaineesta vedellä ja kuivataan joko säämiskällä tai lastalla. Autofixari suosittelee ehdottomasti säämiskää, mutta tarkoitukseen pyhitetty ja taatusti puhdas lasta käy vallan hyvin.

Kuivaussäämiskäksi kannattaa valita aito nahkasäämiskä sen hyvän kuivaustuloksen ja pitkän käyttöiän takia. Säämiskän hoidossa kannattaa kuitenkin muistaa seuraavat ohjeet: käytön jälkeen säämiskä pestään ja jätetään kuivumaan saippuaisena, näin se ei kovetu samalla tavalla, kuin huuhdeltu säämiskä ja ennen käyttöä säämiskä huuhdellaan ja rutistetaan kuivaksi. Säämiskä kannattaa ottaa vettymään jo pesu-urakan alkuvaiheessa, koska vain kunnolla vettynyt ja kuivaksi puristettu säämiskä on imukykyinen eikä jätä pintaan vesiraitoja.