Rasvamonttu

Yleensä en tee tuotearvosteluja, koska eteen tulee harvoin mitään sellaista mitä ei olisi jo nähty. Tietysti kalliita työkaluja tai erilaisia autonhoitoaineita olisi kiva vertailla, mutta näiden vertailujen arvo katsojalle jää markkinoinnin tasolle, koska mihinkään lehtivertailun tasoon ei ole sen kummemmin resursseja kuin kenties osaamistakaan.

Nyt tuli kuitenkin bongattua jokaisen autoilijan kannalta kätevä gädgetti jolla vanhat pyyhkijät saa uuden veroiseksi noin yhden uuden tarvikepyyhkijän hinnalla. Eli, laite maksaa itsensä välittömästi takaisin ja tästä eteenpäin sen käyttö on pelkkää säästöä. Tässä yhteydessä pitää mainita, että tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaan kaikki on omalla rahalla hankittu ja omalla riskillä kokeiltu.

Jos sinun näkyvyytesi on päivästä toiseen jotain tämän näköistä, niin kirkastus on tulossa.



Muutenkin pyyhkijöiden kunnosta on hyvä pitää huolta mutta Suomen talvi ja suolan kylväminen tekevät pyyhkijöistä ennen aikaisesti kelvottomat. Yleensä sinnittelen samalla parilla noin vuoden verran - yleensä yhden talven yli. Nyt on mahdollista tehdä sama ilman näkyvyyden heikkenemistä tai sitten venyttää käyttöikä kahteen vuoteen.

Tuulilasin pyyhkijöiden toiminta perustuu kumiterän terävyyteen joka auttaa sitä pyyhkäisemään kaiken lasilla olevan veden pois jättäen kirkkaan pinnan. Jos terään tulee roskaa tai se kuluu pyöreäreunaiseksi, se jättää jälkeensä raitoja tai vesikalvon kuten yo. kuvassa. Pyyhkijän toimintaa voi auttavasti elvyttää pesemällä siitä lika pois, mutta tylsynyttä terää ei voi enää puunaamalla pelastaa. Nyt bongaamani vekotin tekee terästä uuden veroisen.

Laite on nimeltään EcoCut Pro ja se on tarkoitettu leikkaamaan pyyhkijän terästä pieni siivu pois ja samalla se uudistaa terän leikkaavuuden alkuperäiselle tasolle. Leikkurissa on kaksi terää joissa on eri korkuinen leikkuusyvyys ja siten sillä voi ainakin teoriassa uudistaa pyyhkijän kahteen kertaan. Käyttäjän kannalta on hyvä, että terät on merkitty selkeästi numeroilla (1 ja 2).

Toiminta perustuu hyvin terävään ja ohueen terään mikä on asennettu pyyhkijän kumin poikkileikkauksen muotoiseen uraan ja se pysyy paikoillaan leikkauksen ajan pyyhkijän terän urien ja "olkapäiden" avulla. Pyyhkijä yksinkertaisesti pujotetaan uraan ja laite vedetään pyyhkijän terän päästä toiseen. Samalla se leikkaa kumista noin puolen millin paksuisen siivun pois.



Käyttö on perin yksinkertaista ja ainoa laitteen oman ohjeen lisäksi annettava vinkki on, että pyyhkijän terän pesun jälkeen siihen kannattaa jättää saippualiuos leikkurin terän helpomman operoinnin varmistamiseksi. Muuten operaatio on kokonaisuutena helppo - vaikein osa voi olla pyyhkijöiden irrottaminen autosta operaation ajaksi.

Millainen lopputulos sitten on? Olin kieltämättä alkuun epäileväinen, koska en uskonut käsityökaluilla saatavan niin suoraa ja särmää reunaa mitä pyyhkijän moitteettoman toiminnan kuvittelin edellyttävän. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pyyhintätulos oli leikkuun jälkeen täysin virheetön! Näin sitä pitää.

Toisen leikkuun onnistuminen on vielä kokeilematta, joten varovaisesti kehuen uskaltaa luvata laitteet puolittavan tuulilasinpyyhkijäkulut. Se ei myöskään tuntunut yksien pyyhkijöiden leikkuusta kuluneen lainkaan, joten se taitaa kestää kauemmin kuin autofiksarin auto ;-)

Edellisestä pesuartikkelista onkin jo aikaa ja lienee paikallaan päivittää vähän tekniikoita ja välineitä.

Vanhassa artikkelissa lähestyttiin tavallista pesua varsin perinteisesti ja jokaisen ulottuvilla olevilla välineillä. Otetaan nyt askel vakavampaan autonhoiden suuntaan ja käsitellään auton pesu siten, kun autofiksari sen omalle autolleen tekee.

Ensiksi, autoa ei tule käyttää harjapesussa ellei tykkää pesunaarmuista (pyörrejäljet) ja auton jatkuvasta myllyttämisestä - tai onhan aina vaihtoehto, että ei vaan kiinnosta, mutta siinä tapauksessa voit lopettaa lukemisen tähän. ;-) Talvikelillä paras keino on viedä auto harjattomaan pesuun ja antaa pesulle vauhtia erillisellä liotinkäsittelyllä, mutta mennään nyt siihen käsin tehtävään kesäpesuun.

Riippumatta siitä, että kuinka likainen auto on, niin se on huuhdeltava ensiksi - oletetaan kuitenkin, että autolle ei tehdä mitään erityistöitä pesun yhteydessä (mennään niihin vaikka myöhemmin). Paras työkalu tähän on painepesuri jolla käydään auto paneeli kerrallaan läpi. Fiksari itse tekee tämän siten, että paneelit käydään ensi vaakasuuntaan ylhäältä alas ja sitten uudelleen pystysuuntaan. Näin pintaan jää kaikkein vähiten kohtia mihin painesuihku ei olisi osunut lainkaan. Näitä huteja pitää välttää, koska lika seuraa mukana seuraaviin vaiheisiin. Kiinnitä huomiota pyöräkoteloihin sekä helman ja puskurin alareunaan, koska nämä keräävät eniten likaa ja ne jäävät helposti huomiotta.

Huuhtelun jälkeen auton pintaan laitetaan pesuaine. Ihan tavallinen autopesuaine käy ja sen voi levittää joko painepesurin omalla levittimellä tai sitten tarkoitukseen voi ostaa erillisen vaahdottimen. Fiksari käyttää pesurin omaa vaahdotinta ja pesuainetta, mutta kaupan on vaikka mitä hienoa tähän tarkoitukseen. Pesuaineen annetaan vaikuttaa muutama minuutti, mutta sen ei pitäisi kuivua pintaan. Pesuaine huuhdellaan jälleen painepesurilla ja auto on valmis seuraavaan vaiheeseen. Jos pinta on ollut vain hieman pölyinen, kuten nyt siitepölyaikaan alkukesästä monesti on tai auto on ollut hyvässä vahassa, tämä voi jo riittää peruspesuksi.

Auton pintaan jää kuitenkin melkein varmasti edellisen pesun jäljiltä pieni likahuntu joka lähtee vain mekaanisesti pesusienellä puuhkimällä. Huntu näkyy kuivuneessa pinnassa tavallisimmin kiillon puutteena. Edellisten vaiheiden tarkoitus on ollut varmistaa, ettei pinnassa ole lainkaan isompia likapartikkeleita ja näin vähentää pesun aiheuttamia pintavaurioita.

Toinen naarmujen vähentämiseen käytettävä keino on tehdä pesu käyttäen kahden pesusangon taktiikkaa. Toiseen sankoon laitetaan huuhteluvesi ja toiseen tavalliseen tapaan pesuaine. Huuhtelusangon pohjalle laitetaan lisäksi hiekkaritilä (tai kaksi) joka varmistaa ettei pesusienestä irtoava lika pyöri huuhteluveden mukana takaisin pesusieneen. Idea on, että pesusieni lähtee pesuainesangosta ja palaa ensin huuhtelusankoon missä sen pinta pestään ennen seuraavaa kierrosta. Homma on näin tehtynä ihan yhtä nopeaa kuin yhdelläkin sangolla mutta ainakin teoriassa riski maalivaurioille minimoituu.

Varsinaiseen pesuun fiksari käyttää edelleen tuttua mikrokuitupampuloita sisältävää pesusientä, mutta tässä voisi olla käytössä myös pesukinnas. Kintaiden Ferrari on aito lampaanvillainen pesulaite mikä tekee karvoineen saman mitä mikrokuituinenkin sieni - lika jää kuitujen väliin piiloon eikä se pääse naarmuttaman maalipintaa pyyhinnän aikana. Tärkeintä on kuitenkin kuljettaa sientä pinnalla auton kulkusuuntaan ja aina viedä likainen sieni tai kinnas ensin huuhteluisankoon ja vasta sitten nostaa lisää pesuainetta pesusangosta.

Peseminen suoritetaan jälleen paneeli kerrallaan ylhäältä alas ja lopuksi pyyhkäistään helman tai puskurin alta näkyvä lika. Lopuksi auto huuhdellaan ja auto kuivataan kuivumisjälkien ehkäisemiseksi.

Tässä tulee kahden pesusangon taktiikan lisäksi toinen ero aikasempaan ohjeeseen. Fiksari on nimittäin siirtynyt käyttämään auton kuivaamisessa erityisesti siihen tarkoitukseen varattua mikrokuituliinaa. Kannattaa huomata, että liinan pitää olla todella pöyheää mallia jotta sen imukyky riittää eikä pintaan jää kuivumisjälkiä. Liinaa kannattaa myös käyttää mahdollisuuksien mukaan laskemalla se pinnalle eikä pyyhkimällä kuten säämiskällä tai lastalla on tapana. Pieni taputtelu tai liinan suoristaminen kädellä pyyhkimällä liinan päältä helpottaa veden imeytymistä.

Jos kuivausliina vettyy liiaksi eikä se enää saa pintaa kuivaksi vaan siihen jää vesiraitoja voi sitä yrittää puristaa tai kiertää kuivaksi. Kokemusteni mukaan tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa tai toimivaa ja onkin parempi hakea kuiva liina vettyneen tilalle. Yleensä isolla pöyheällä liinalla kuivaa kuitenkin yhden auton ihan hyvin.

Tässä oli päivitetty ohje auton kesäpesuun. Jatkossa tätä voisi laajentaa vaikka käsittelemällä vanteiden pesua, raudan ja pien poistoa, savestusta jne. Onko toiveita?

Rengasruletti on pyörinyt kiivaasti viime viikolla varsinkin pääkaupunkiseudulla, kun ensilumi ja ensimmäinen pidempi pakkasjakso sattuivat samaan aikaan. Sitkeimmätkin kesärenkailijat totesivat autoilun turvallisen jatkamisen edellyttävän (ainakin tilapäisesti) talvirenkaita ja lopputuloksena kaikki halusivat suvikumit säilöön samaan aikaan.

Renkaanvaihto on oikeasti yksinkertainen juttu ja toki vähemmällä vaivalla selviää, kun antaa ammattilaisen vaihtaa renkaat mutta 3h jonotus kaupan päälle!?

Monelle on varmasti ollut ajankohtaista myös vaihtaa kulunut rengassarja uuteen ja tätä silmällä pitäen autolehdissä on taas kilvan julkaistu testejä meidän kuluttajien "neuvomiseksi". Pariin vuoteen en olekaan tätä aihetta käsitellyt, kun testit ovat muuttuneet enemmän viihteeksi ja markkinoinniksi aidon testaamisen sijaan, mutta nyt artikkelit saivat jälleen kirjoituskoneen laulamaan.

Viime vuosien teema talvirengastesteissä on tuntunut olevan Keski-Euroopan nastattoman talvirenkaan mollaaminen pohjoismaisten verrokkien myynnin edistämiseksi ja samalla linjalla mentiin tänäkin vuonna. Väkisinkin tulee mieleen taannoinen Nokian Renkaiden kesäkumien jakaminen eri markkinoille enkä tarkoita tällä sitä, että tuotedifferointi olisi paha-asia, mutta alalla on nyt todella huono track recordi pohjoismaisten olosuhteiden korostamisessa. Kannataisiko vertailuun nostaa ennemmin kulunut verrokki, kuin kokonaan toisiin olosuhteisiin ja markkinoille suunnattu tuote? Raflaavia otsikoita vertailulla saadaan mutta testiarvo on nolla, kun lopputulos on jo etukäteen tiedossa.

Toinen mielenkiintoinen havainto tuli sitten Tuulilasin rengastesteistä: ilmeisesti testeissä on tehty yhteistyötä Ruotsalaisen sisarlehden kanssa sillä seurauksella, että Tuulilasissa julkaistiin alunperin Vi Bilägare -lehden kitkarengastesti -artikkeli. Olisiko paljon ohi arvata, että Tuulilasin nastarengastesti on myyty Ruotsiin?

Tässähän ei ole sinänsä mitään pahaa ja testikustannusten jakaminen on vain hyvää kustannustietoisuutta, mutta lopputuloksena saimme testit (Tuulilasin nasta- ja kitkarengastestit) joissa ei ole mitään yhteistä: painotukset ja pistemäärät sekä testiosiot ovat keskenään erilaiset. Renkaiden melu on yksi hankintakriteeri, mutta miten verrataan nasta- ja kitkarengasta toisiinsa, kun toisessa testissä on käytetty mittausnopeuksia 50, 70, 90 ja 110 km/hja toisessa vastaavasti 50, 80, 100 ja 120km/h? [Nastarenkaalla ei muuten ajeta yleensä 120km/h, kun pimeänajan nopeusrajoitukset ovat päällä pidempään kuin mikä on talvirenkaan käyttöaika.] Ilmeisesti Tuulilasin toimituksessa on ajateltu, ettei nasta- ja kitkarenkaan ostaja vilkuile ns. aidan toiselle puolelle eikä testien vertailtavuudella ole niin väliä? Olisko kuitenkin mahdollista edes toimittaa artikkelit siten, että ne ovat yhtenäisen näköiset ja pitävät sisällään samat asiat (Esim. mittaustulosten graafien selitteet)?

Tästä päästään sitten siihen toiseen lehteen: Tekniikan Maailman rengasvertailussa on tuttuun tapaan molemmat rengastyypit samalla viivalla "koska samalla viivalla ne ovat liikenteessäkin". Hyvin sanottu, mutta tätä terävää havaintoa ennen on kahden kappaleen verran suollettu "asiantuntemusta" nastarenkaan paremmuudesta ja testipainotusten "tärkeydestä" kuluttajalle. Ihan oikeasti!?

Testivoitoilla on aivan olennainen merkitys kuluttajan ostopäätökseen ja testiosioita ja painotuksia säätämällä voidaan valita sopivin rengas voittajaksi. Katsokaa vaikka viime vuoden Teknikens Världin testituloksia, jos ette minua usko. Kotimainen testivoittaja nasta hävisi kitkarenkaalle ja vastaavasti testivoittaja kitka hävisi Keski-Euroopan kitkalle, kun testissä ei ollut mitään painotuksia. Painotuksilla saadaan sopivin voittajaksi, kuluttajan ei tarvitse vaivata turhilla yksityiskohdilla päätään ja kaikkien elämä on helppoa ja mukavaa. Eikö niin?

Samojen kahden kappaleen aikana toimittaja esittää kysymyksen nastojen aiheuttamasta teiden kulumisesta, katupölystä ja terveyshaitoista - ikään kuin kyseessä olisi todellakin ennestään tutkimaton osa-alue. Nopealla googlaamisella olisi löytynyt monivuotisen NASTA tutkimusohjelman tutkimusraportit, joista voisi vastaukset hakea. Otetaan tähän muutama hyvä poiminta, jos aika ei tällä erää riitä raporttien läpikahlaamiseen.

1. Teiden urautuminen aiheutuu taajamissa raskaan liikenteen painumista (kesällä) ja maanteillä nastarenkaista (talvella). Aalto-Yliopisto, Harri Heikkinen, 2013, Nastarenkaiden vaikutus päällysteiden kulumiseen taajamanopeuksissa.
2. Kitkarenkaiden käyttö ei kiillottaisi teitä hengenvaarallisiksi luistinradoiksi. Pienikin nastarengasprosentti pitää pinnan kitkan kelvollisena - poikkeuksena on joukkoliikenne jonka kiillottava vaikutus näkyy erityisesti bussipysäkkien kohdalla. Aalto-Yliopisto, Tuononen et. Sainio, 2013, Otimaalinen nasta-kitkarengassuhde jäisellä tiellä - NASTAVIRTA.

Poimittakoon kuitenkin esiin yksi fakta, joka jää monesti lehtitesteissä mainitsematta, nimittäin nastaulkonema ja erityisesti sen muutosten vaikutukset testitilanteisiin. Tuonosen ja Sainion tutkimuksessa viitattiin Tuulilasin havaintoon, että nastaulkoneman kasvaminen toistuvissa testijarrutuksissa voi "lisätä pitoa helposti saman verran kuin uusien kitka- ja nastarenkaiden pitoero on jäällä". Siis sama suomeksi: käytännön suorituskykyero (kitka vs nasta) liikenteessä on vain noin puolet mitatusta (kiihdytys-, jarrutus- ja ajokokeet jäällä). Tekniikan Maailman talvirenkaat 2017 -testissä kyllä mainitaan nastaulkoneman mittaus ja vaatimus sen olemisesta lain edellyttämällä tasolla, mutta artikkelissa ei ole mitään mainintaa nastaulkoneman mittauksista testin aikana. Mitattinko lainkaan vai eikä vaan haluttu mainita?

Yksi takavuosien testeissä mukana ollut osio on hävinnyt testeistä kokonaan - nimittäin loskaliirto. Tuulilasin kitkarengastestin loppuarvostelussa (se Ruotsalaisten tekemä testi) tämä esiintyy ikonina, mutta varsinaisia testituloksia ei eritellä mitenkään. Muissa testeissä ajellaan, kuin loskaa ei olisi olemassakaan, vaikka se on nykyisen tienpidon olosuhteissa varsin yleinen "normaali talvinen ajokeli". Ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella suolalla sulatettua loskaa löytyy tieltä paljon luistinrataa muistuttavaa peilijäätä enemmän ja useammin - tätä ei kuitenkaan koeta edes testaamisen arvoiseksi ja sen sijaan painotetaan 40% painoarvolla (40% TL nasta, 45% TM ja 30% TL kitka) jäätestien tuloksia!?

Näin meihin vaikutetaan testitulosten kautta. Kannattaa hankkia käsiin myös Ruotsalaisia testejä ja verrata tuloksia. Molemmissa maissa testeissä pärjäävät tuotteet ovat varmasti hyviä ja kotimaisten lehtien pitäisi pyrkiä pitämään testit mahdollisimman vertailtavina eri vuosina, todellisia ajosuoritteita vastaavina ja julkaista kaikki mittaukset lukijan oman vertailun mahdollistamiseksi. Pahitteeksi ei olisi myöskään painotuksista luopuminen.

Tässä on artikkeli jota olen säästellyt siitä yksinkertaisesta syystä, että tekniikan kokeilu ja hiominen on vienyt paitsi aikaa niin myös tarvikkeita ja osaamista. Kyseessä on tietysti auton maalipinnan vaurioiden, kuten kiveniskemien ja syvempien naaarmujen korjaaminen.

Maalivaurioiden korjaaminen huomaamattomasti on työlästä ja se vaatii vähän tavallista enemmän viitseliäisyyttä. Yksinkertaisilla paikkamaaleilla saa melko siistiä jälkeä aikaan, mutta varsinkin reilusti kiveniskemillä olevasta konepellistä tulee korjauksen jälkeen helposti sen näköinen, kuin sillä olisi akne tai vesirokko. Lopputulos on vain marginaalisesti siistimpi kuin varsinaiset kiveniskemät maalipinnassa. Haussa oli siis tekniikka, joka mahdollistaa siitin ulkonäön palauttamisen ilman ylimaalaamista.

Tästä artikkelista tulee varsin pitkä, joten jaetaan se osiin. Aluksi käydään läpi koko prosessi alusta loppuun pääpiirteissään ja seuraavissa artikkeleissa sitten kukin suurempi vaihe yksityiskohtaisesti.

Koko homman idea on siinä, että maalivaurio pyritään korjaamaan mahdollisimman samalla värillä millä alkuperäinenkin pinta on maalattu ja palauttamaan pinta alkuperäiseen tasoon, jotta korjattu kohta ei pistä silmään. Tekniikka toimii erityisesti hankalille metalliväreille joissa on lakka pinnassa, mutta sitä voi käyttää myös tavallisten maalien kanssa. Prosessi menee seuraavasti:

1. Aloitetaan puhdistamalla ja pohjamaalaamalla vauriopaikka
2. Maalataan varsinainen väri vauriopaikkaan
3. Poistetaan ylimääräinen vaurion ulkopuolinen paikkamaali
4. Täytetään jäljellä oleva vauriopaikka lakalla
5. Tasoitetaan vauriopaikka muun pinnan tasoon
6. Kiillotetaan vauriopaikka

Viime viikon lopun uutisointia on hallinnut Nokian Renkaiden tunnustus yrityksestä manipuloida rengastestien tuloksia tuottaman testejä verten tuunattuja renkaita.

Miten kaikki sitten on tapahtunut? Tilaisuus testirenkaiden tuunaamisen syntyy siinä, kun kunkin sesongin renkaat testataan edellisen sesongin lopulla. Rengasvalmistajat ja testaajat haluavat toki testata ja testauttaa kuluttajien kannalta tuoreimpia tuotteita, mutta seuraavan sesongin tuotteita ei ole vielä testihetkellä kaupan ja osa renkaista tulee suoraan tehtaalta.

Miksi rengasvalmistaja sitten sortuu suoranaiseen huijaukseen? Testimenestyksen vaikutus kuluttajien ostopäätöksiin on testauksia tekevän Test Worldin Jukka Antilan mukaan merkittävä. Nokian Renkaiden tapauksessa tilannetta vauhditti vielä yhtiön hallituksen myöntämät bonukset testimenestyksestä - bonusohjelma ulotettiin myös tuotekehityshenkilöstöön. Testimenestyksen takaisinkytkentä myyntiin ja sitä kautta yhtiön arvoon oli hyvin ymmärretty yhtiön ylimmässä johdossa.

Tilanteessa on monta mielenkiintoista puolta ja siksi fiksarikin tarttui virtuaaliseen kynäänsä. Ensinnäkin on tämän manipuloinnin aiheuttama kohu ja sen saamat sävyt. On vaikeaa erottaa, että mikä kiukuttaa kuluttajia enemmän; se, että Nokian Renkaiden johto tienasi muhkeat bonukset kyseenalaisin keinoin saavutetulla testimenestyksellä vai se, että lehtien testivoittaja ei ehkä ollutkaan todellisuudessa maineensa veroinen. Tulee mieleen satu keisarin uusista vaateista ;->

Kauppalehden siteeraaman Test Wordin teknisen johtajan mukaan laaturenkaiden saavuttaman 0,1 pisteen erot testituloksissa ovat kuluttajan näkökulmasta merkityksettömiä. Toisaalla Iltalehdessä siteerattu Tekniikan Maailman toimituspäällikkö Veli-Matti Honkanen toteaa, että "erot parhaiden renkaiden välillä ovat hyvin pienet ja kulloinenkin järjestys riippuu siitä mitä ominaisuuksia painotetaan". Tämä, jos mikä, kertoo kaiken rengastestien tulosten lopullisen järjestyksen merkityksestä - kaivakaa popcornit esiin!

Mitä tästä kohinasta pitäisi sitten jäädä käteen? Ainakin se, että yhtiöiden harjoittamien optio-ohjelmien ja bonuspalkkioiden merkitys on huomattava ja aikaa myöten ne tuntuvat kaikki johtavan katastrofiin. Siitäkin huolimatta, että tämä kuulostaa kirkasotsaiselta saarnaamiselta, on todettava, että optio-ohjelmat houkuttelevat moraaliseen rappioon. Yhtiöiden ylimmän johdon pitäisi olla erittäin varovaisia kannustuspalkkioiden kanssa ja tiedostaa niiden ohjaava vaikutus ja ymmärtää myös mahdolliset negatiiviset seuraukset. Liekö Nokian Renkaiden tapauksessa kuitenkin saavutettu hyöty (kurssinousu) edelleen haittojen edellä (kurssisyöksy ja kuluttajien luottamuksen menetys)?

Yksittäisen kuluttajan pitäisi ymmärtää rengastestien olevan vain yhden testitapausjoukon mittaustuokset painotettuna julkaisijan päätämien arvojen mukaan. Testien tuloksia pitäisi lukea loppuarvionnin sijaan yksittäisten testien kautta ja arvioida lopputuloksia vaikuttavien painotusten kanssa - vastaako lehden antama painotus omaa kokemusta ja ajotilanteita?

Ilman painotuksia paremmuusjärjestys olisi ihan toinen - kuinka paljon rengastehtaat sitten pystyvät vaikuttamaan käytettyihin painotuksiin jää vielä arvoitukseksi. Kuinka riippumattomia testien julkaisijat loppujen lopuksi ovat? Tämän selvittämiseksi kannattaa lukea usean eri lähteen julkaisemia testituloksia. Jos niissä on selkeitä ristiriitoja, on syytä epäillä valitun painotuksen vaikuttaneen julkaisutuloksiin. Hyvin eri testeissa ja julkaisuissa menestynyt rengas on varma valinta riippumatta siitä, että onko se tullut lopullisissa pisteytyksissä sijalle 1. vai 3.

Rengasvertailuja on ollut kootusti esillä mm. osoitteessa http://www.rengasvertailu.fi, mutta viime vuosina siellä on olut vain parin kotimaisen lehden tuloksia vaihtelevasti eikä sisältö ole muita osin kovin tuoretta. Tilausta tälle palvelulle varmasti on ja Nokian Renkaiden tapauksen jälkeen vielä entistä enemmän.

Tämän talven tunnusmerkki (tammikuista pakkasjaksoa lukuunottamatta) on ollut suola ja kura annosteltuna autoon sekoitettuna erisuuruisiin määriin nestemäisessä olomuodossa olevaa vettä.

Monesti on kätevintä jättää auton talvipesu koneen huoleksi, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta (esim. etäisyys) tai halua (pelko maalipinnan naarmuuntumisesta). Käydään siis läpi fiksarin resepti kevyempään talvipesuun jonka voi suorittaa vaikka taivasalla. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että tehdään kuten kesällä, mutta siten, että ei tule kylmä. ;-)

Ehdoton edellytys pesulle on se, että on suojakeli tai auton saa sisälle. Pakkasella vesi jäätyy auton pintaan ja tuloksena on jääkalikka jolla on hankala jatkaa autoilua seuraavana aamuna. Oletetaan siis, että pesu tehdään ulkona suojasäällä - sama resepti toimii toki t-s-i hallissa tai autotallissa.

Varaa auton viereen 1 tai 2 ämpärillistä kuumaa vettä. Sopiva lämpötila on reilu kädenlämpöisyys, eli noin 40C. Varaa mukaan myös pesuaineet ja vesiletku sekä painepesuri - näitä on ikävä haeskella kesken kaiken. Kuumaa vettä on hyvä olla sen takia, että ulkona kädet kylmettyvät kosteina ja kuuma vesi estää tämän käytännössä kokonaan. Varaa myös käsien kuivaamiseen pyyhe ja jotkut mielellään vähän vettä kestävät hanskat.

Aloitetaan pesu huuhtelemalla auto pahimmasta suolasta ja kurasta. Painepesuri on tässä hyvä työkalu ja tavallinen puutarhaletku välttää myös. Käsipumpuilla ei saa aikaan riittävää painetta ja vesimäärää, mutta sillä on tultava toimeen mitä on käytettävissä. Kuten kesällä, liuotinpesuaineella voi tehostaa lian irrotusta, mutta samalla lähtee mahdollinen suojaava vahakerros. Käy läpi jokainen pintapaneeli huolellisesti ja vaikka kahteen kertaan ylös-alas ja vasen-oikea suuntiin. Tärkeää on olla huolellinen saadaksesi mahdollisimman paljon irtolikaa pois. Jos käytössä oleva pesuri tai ruisku on kunnossa, tämän vaiheen voi tehdä hanskat kädessä.

Seuraavaksi levitä pinnalle pesuaine hautumaan painepumpulla tai painepesurilla. Voit käyttää myös vaahdotinta, kuten fiksari itse. Jos ajattelit pestä auton ilman esipesua, hyppää tämän vaiheen ja seuraavan huuhtelun yli.

Annan pesuaineen vaikuttaa hetki - muutama minuutti tai miten nyt käyttämäsi pesuaineen kanssa on tapana toimia. Huuhtele auto jälleen hyvin.

Seuraavaksi pese auto kintaalla tai pesusienellä. Käytä runsaasti pesuvetta ja mahdollisuuksien mukaan huuhtele sieni aina puhtaalla vedellä ja nosta pesuvettä sieneen toisesta sangosta (kahden sangon menetelmä). Näin autosta irtoava lika jää mahdollisuuksien mukaan huuhtelusankoon ja pesuvesi säilyy vähän puhtaampana.

Pese auto ylhäältä alas; katto, ikkunat, konepelti ja ovien yläosat ensiksi. Kierrä näin koko auto ympäri ja siirry sitten pesemään ovien alaosat ja helmat sekä etu ja takapuskuri. Lopuksi huuhtele auto jälleen huolellisesti.

Jos aikaa ja valoa on vielä jäljellä, pese ovien reunat ja oviaukkojen pinnat.

Lopuksi voit kuivata auton säämiskällä tai mikrokuituliinalla. Kiinnitä erityistä huomiota tiivisteiden kuivaamiseen.

Jälkihoitona öljyä lukot ja ovien saranat. Varsinkin, jos autossasi on ollut ongelmia lukkojen jäätymisen kanssa.

Tavallisesta kesäpesusta poiketen auton vahaaminen on jätettävä sisätiloihin. Ulkona oleva kosteus tekee tavallisesta käsinvahauksesta mahdotonta, mutta välttävänä ratkaisuna voi yrittää käyttää suihkutettävia pikavahoja joita ei kuivateta ja kiilloteta erikseen.

Talviautoilun riemua ei olekaan vielä tässä blogissa käsitelty - nyt kuluvan viikon ennätyspakkasten jälkeen voisi olla aika käydä läpi muutamia talviautoilua helpottavia asioita ja toisaalta tuoda esiin mahdollisia ongelmia jotta niihin voi varautua ennalta.



Kovat pakkaset ovat autolle ihan oikeasti merkittävä rasitus. Tämän huomaa jo heti liikkeelle lähtiessä pakkasaamuna, kun auto tuntuu tavallista jäykemmältä, kohmeiselta. Tunne ei ole pelkkää kuvitelmaa, vaan jäykistymisen aiheuttaa eri kohteiden voiteluöljyjen ja rasvojen kovettuminen. Iskunvaimentajat, laakerit, moottorin voitelu jne. Kaikki auton öljyt ovat kovilla pakkasilla kuin siirappia.

Ennen liikkeellelähtöä, kannattaa varautua lämmittämään autoa etukäteen. Monessa autossa on tehdasasenteisena ns. webasto eli polttoainetoiminen lisälämmitin (vaikka ehkä eri nimellä) tai sitten jälkiasenteinen sähkötoiminen lämmitys. Esilämmitystä on lisäksi montaa erilaista mallia, mutta yleisimmin tämä jaetaan kahteen: moottorin lämmitys tai moottorin ja sisätilan lämmitys. Moottorinlämmitys varmistaa voiteluöljyn notkeuden, helpottaa käynnistymistä ja vähentää päästöjä. Sisätilan lämmitys parantaa matkustusmukavuutta ja pitää lasit puhtaana kuurasta.

Esilämmitysaika vaihtelee ulkolämpötilan mukaan. Yleensä fiksari itse pitää lämmitystä pällä noin 1h -10C asteeseen saakka ja siitä sitten lämmitysaikaa pidentäen 2h, kun lämpötila on noin -20C tai alle. Äärimmäisissä olosuhteissa aikaa voi pidentää tästäkin, mutta tätä voi rajoittaa jo sähkön kulutus tai esimerkiksi pysäköintipaikan automaattiset kellot. Jossain kohtaa pidempikään lämmitys ei enää tuota lisähyötyjä.

Toinen ennen lähtöä suoritettava asia on auton puhdistaminen lumesta. Kevyt pakkaslumi on helppo puhdistettava eikä se kerry auton pinnoille vaan lentää viimassa pois, mutta lähellä nollaa satava nuoskalumi on syytä poistaa kunnolla. Auton lämmetessä katolla ja ikkunoiden karmeissa oleva lumi alkaa usein sulaa jäätyäkseen taas pysäköinnin aikana. Nämä sulamis-jäätymissyklit kerryttävät jäätä joka voi vaurioittaa oviaukkoja, ikkunamekanismeja tai irrota viimassa ja päätyä takana tulevan tuulilasiin. Sulava lumi piinaa myös pyyhkijöitä - nollan tuntumassa tupruttava lumisade jäätää pyyhkijät ja heikentää näkyvyyttä. Jään voi iroittaa kevyesti sormilla, mutta tätä varten kannattaa tarkistaa oman auton toiminta sulkien nostamiseksi pystyyn. Tätä voi myös ennakoida ja nostaa pyhkijät pysäköitäessa pystyyn, jotta ne eivät jäädy lasiin kiinni.

Kuulaina pakkasaamuina ikkunoihin kertyy kuuraa tai jäätä joka on melko työlästä raaputtaa irti. Auton sisätilojen lämmitys pitää ikkunat puhtaina jäästä tai pehmittää sen niin, että skraappaaminen on helpompaa. Jos sisätilanlämmitykseen ei ole mahdolisuutta, riepu tai tuulilasille kiinnitettävä suoja auttaa myös pitämään lasin vapaana jäästä.

Kun auton on saanut liikkeelle, kannattaa tarkistaa ilmanpaineet. Renkaiden ilmanpaineet laskee 0,1bar jokaista 10C astetta kohti. Kesäpaineisiin verrattuna talvea varten kannattaa varata jo lähtökohtaisesti 0,2bar korkeampi rengaspaine. Tarkista kuitenkin oikea paine huoltamolla mahdollisimman lyhyen ajon jälkeen, koska renkaan pyöriminen nostaa rengaspaineita.

Ajossa viima voi aiheuttaa moottorin lämpötilan laskua, koska moottoritilan kautta virtaava ilma jäähdyttää sitä vaikka varsinainen jäähdyttimen vesikierto olisi termostaatin johdosta kiinni. Vaivaan auttaa auton keulalle kiinnitettävät viimasuojat - tee-se-itse mies rakentaa sellaisen näppärästi pahvista ja narusta tai nippusiteistä.

Näillä muutamalla perusasialla teet talviautoilusta miellyttävämpää:

• esilämmitä moottori ja sisätila,
• pidä auto puhtaana lumesta ja jäästä ja
• lisää autoon viimasuoja, jos lämpö ei tahdo ajaessa riittää 

Kova pakkanen aiheuttaa myös muita ongelmia. Erityisesti nykyautojen reilu sähkönkulutus johtaa siihen, että vain lyhyttä ajoa siltävä arki tyhjentää akkua enemmän kuin mitä se ehtii ajon aikana latautua.  Autojen akku ei kykene ottamaan varausta vastaan -20C asteen pakkasessa - onneksi useimmissa autoissa akku on moottoritilassa jolloin se lämpeää moottorin säteilylämmössä. Oikein hankalalla kelillä auto kannattaa aika ajoin viedä pysäköintihalliin, missä on lämpöasteita jotta akku lämpiää ja ottaa paluumatkalla varausta vastaan.

Autoihin, joissa akun varaustilan kanssa on toistuvasti ongelmia, kannattaa hankkia akkulaturi pitämään akku täydessä latauksessa. Laturi voi olla omalla pistokkeellaan tai se voidaan kytkeä sähkötoimisen moottorilämmittimen rinnalle jolloin se on käytössä aina kun moottoriakin lämmitetään.

Ikkunoiden jäätyminen tai huurtuminen sisäpuolelta on myös tuttu vaiva ja siihen ei oikein ole mitään patenttiratkaisua.  Kovalla pakkasella ja viimalla lasipinnat ovat sisäpuolellakin autoa pakkasella ja jo hengitysilman kosteus riittää jäätämään lasin. Tuulilasin pitäminen puhtaana vähentää sen huurtumista ja sitä kautta jäätymistä. Lämmitysilma kannattaa ohjata ensisijaisesti lattiaan ja tuulilasille sekä sivulaseille. Sivulasien pitäminen auki voi olla varsinkin auton takapenkillä mahdotonta, ellei autonvalmistaja ole tuonut ilmasuulakkeita b-pilariin.

Ikkunoiden sisäpuolen jäätymisen yleisin syy on autoon sisäpuolelle tullut kosteus. Yleensä kenkien mukana tuleva lumi sulaa lattialla ja osa kosteudesta siirtyy sisäilmaan jäätyen laseille. Tähän auttaa välttävästi kenkien kopistelu irtolumesta ja lattiamattojen puhdistaminen roskasta ja jäästä. Vanhoissa autoissa voi olla eri syitä kertynyttä kosteutta myös lattiamatossa. Kostean maton syy kannattaa selvittää, koska kosteus hautoessaan ruostuttaa pohjapellin nopeasti ja edessä on kallis korjaus.

Polttoaineen kanssa on harvoin enää ongelmia, koska talvilaatuinen diesel sekä molemmat yleiset bensiinilaadut sisältävät vettä sitovaa alkoholia. Jos auton käynnissä on häiriöitä, kannattaa kokeilla polttoaineen jäänestoainetta takavuosien tapaan. Varsinkin vanhoissa autoissa polttoaineen mukana kulkevä vesi voi jäätyä esimerkiksi kaasuttimeen.

Yleinen pakkasen aiheuttama pulma on jarrujen jäätyminen kiinni. Yleisimmin tämän aihuttaa käsijarru tai taka-akselin levyjarru. Syynä on melkein poikkeuksetta pettäneet tiivisteet ja korroosio - yleisimmin käsijarruvaijerissa, joka jäätyy jumiin. Korroosio ja jäätynyt kosteus voi jumiuttaa myös käyttöjarrun ja silloin syynä on yleensä jumiutunut työsylinteri tai jäätyneet rummun jarrupalat tai jarrusatulan liu'ut.

Pakkanen voi aiheuttaa myös luukkuihin ja lukkoihin ongelmia. Jään jumiuttaman oven käyttövivut ovat yleinen riesa vähän vanhemmissa autoissa. Myös avaimella käytettävien lukkojen toiminta häiriytyy pakkasella, kun lukkoon kertynyt lika sitoo itseensä kosteutta ja jäätyy. Lukon sulattamiseen perinteinen lukkosula on toimiva konsti, avautumisen jälkeen lukko on voideltava kunnolla ohuella öljyllä jotta se ei jäädy uudelleen - lukkosula itsessään haihtuu helposti ja vaiva voi uusiutua. Oven käyttövipujen voiteleminen ei onnistu ulkopuolelta ja oven sisälläkin niihin käsksi pääseminen voi olla vaikeaa. Tiivisteiden jäätymistä kannattaa ennaltaehkäistä käyttämällä niille tarkoitettuja suoja-aineita.

Mitä teet jos: 

• Auto ei käynnisty pakkasaamuna?

Pyörittääkö startti moottoria? Jos pyörittää, tarkista polttoaineen saanti, sytytys ja mahdollinen diesel-moottorin hehkutus. Jos on mahdollista laittaa auto lämmitykseen, tee niin ennen kuin akku on tyhjä starttaamisesta ja yritä sitten uudelleen. 

Jos auto käynnistyy lämmityksen jälkeen, vika on luultavasti polttoaine- tai sytytysjärjestelmässä. Käytä autoa korjaamolla katsottavana.

Jos moottori ei jaksa pyöriä startatessa, lataa akku ja kokeile uudelleen. 

• Auton käynti heikkenee tai se sammuu ajossa?

Onko polttoaineen seassa jäänestoa? Onko moottorin lämpötila normaali? Käyntilämpöisen mootorin käynti voi heikentyä joko polttoaineen saannin heikennyttyä tai vaihtoehtoisesti sytytyksen ongelmiin. Molemmat ongelmat ovat yleisempiä vanhoissa kaasuttimella ja virranjakajalla varustetuissa moottoreissa - ei niinkään ruiskuohjatuissa laitteissa.

• Auton ajotuntuma ei ole kunnollinen, se puoltaa tai vaeltaa?

Onko joku jarruista jumissa? Onko rengaspaineet tarkistettu? Rumpujarru voi aueta peruutettaessa ja yleensä jumittava jarru aiheuttaa niin paljon lämpöä, että se sulattaa jään lyhyen ajon jälkeen. Jos vika ei poistu, yritä saada auto lämpimään sulamaan ja edelleen korjaamolle jumiutuvien osien takia.

• Auton lukko on jäässä?

Käytä lukkosulaa tai oikein notkeaa öljyä (ns. aseöljy) jään sulattamiseen. Jos näitä keinoja ei ole käytettävissä, voit yrittää tuoda kuuman lähteen oven pintaan kiinni jotta jää sulaa. Kuumana voi käyttää esimerkiksi ns. kylmäkalleja kuumassa vedessä hoidettuna tai vaikka muovipussiin kaadettua kuumaa vettä. Varo kuitenkin pirskottamasta enempää vettä lukkoon, koska se jäätyy vain entistä pahemmin. Keskellä metsää hätäkeinona voi käyttää myös avaimen kuumentamista sytyttimellä, mutta tätä ei sitten koskaan kokeilla polttoainetankin korkkiin, eihän! Auton oma tupakansytytin on myös hyvä pistemäinen kuumalähde.

• Auton ovitiiviste on jäässä?

Onko mahdollista käyttää toista ovea tai luukkua? Jos on, niin sisälle sitä kautta (vaikka naapurit naureskelevatkin) ja auto lämpimään sulamaan. Ovitiivisteet eivät ole herkkiä vaurioitumaan pienestä jäästä, mutta vanhemmuuttaan tai toistuvasti jäätyvät tiivisteet voivat repeillä ja aiheuttaa sivuääniä ja vesivuotoa autoon. Ennataehkäisy on helppoa - muutama sipaisu silikonisella jäänestopuikolla pitää jäätymisen varsin pinnallisena.